Onkohan mun silmissä joku vika? Yleistä kummastelua.

[Iloa]

...mitä elämässäsi on sellaista, josta voi kiittää.
Kiittäminen vaikka aluksi pienistäkin asioista aktivoi energiat toimimaan tavalla, joka on todennäköisesti helpompi huomata.
rakkaudella,

Itselläni tämä kiittäminen on ollut kompastuskivi.. sumussa myös menty viime aikoina (uudet silmälasitkaan eivät auttaneet) The reconnection -kirjan luettuani oivalsin asian tärkeyden. Miten kiittää? Tällainen yleiskiitos kumpusi mieleen rippikouluajoilta laulun muodossa (Kaskinen&Simojoki):

Elämä on nyt

Kiitos, kun saan tässä olla
Kiitos, kun saan levähtää
Kiitos, kun saan voimaa, jolla
opetella elämää

Tätä on esitetty youtubessa monen eri laulajan voimin, voin suositella.

[mölli]

Voit, myös halutessasi pyytää johdatusta ja opastusta selkeämmällä ja sellaisella tavalla jonka ymmärrät helpommin.

Opastajat kyllä ymmärtävät halusi selkeämpään opastukseen ja valon olennot eivät juurikaan toimi ilman pyytämistä, koska kunnioittavat vapaata tahtoasi.

Muut olennot kyllä tyrkyttävät kaikenmoista tietämystä, koska eivät kunnioita vapaata tahtoasi.

Valon olentojen läsnäolon kyllä varmasti opit nopeasti erottamaan.

Kaikki kehittyvät omaa yksilöllistä tahtiaan, joten vertailu omalla polullasi toisten vaiheisiin ei välttämättä ole kovinkaan hedelmällistä.

Kiitollisuutta voi harjoitella ja erityisesti sitä kannattaa harjoitella, että toivoo vastaantulijoille hyvää, iloa ja onnea täydestä sydämestä.

Jostainhan kannattaa aloittaa.

Saitkin jo edellä paljon hyviä neuvoja.

[Karhunsydän]

Tuttua, tuttua. Itse olen ollut aikaisemmin hyvin skeptinen kaikkea "yliluonnollista" kohtaan, kunnes viime syksynä sain kyvyn tuntea energiaa. Tätä ennen luin shamanismistä ja sitä kautta tutustuin energiahoitoon ja itse energiaan muiden tiedon kautta. Kävin meditoimassa läheisessä metsässä ja turhauduin kun pyynnöistäni huolimatta en saanut merkkiä oppaaltani tai voimaeläimeltäni. En ole varma olenko saanut merkkejä, enkä enään niitä tavallaan odotakkaan tapahtuvan juuri sellaisella tavalla kuin haluaisin, tai että sen huomaisin. Kerrankin meditoidessani ja merkkiä pyytäessäni tuntui että pitäisi avata silmät, katsoin vasemmalle puolelleni ja siihen hyppäsi jostain orava, se katsoi minua hetken ja juoksi takaisin metsään. Ehkäpä orava oli vertauskuva hamstraamisesta ja keräilystä, minulla kun oli tällöin ongelmia stressin ja liiallisen asioiden ahdistelun ja "hamstrailun" kanssa.

Sitten eräänä päivänä tunsin käsieni välissä "magneettisen" tunteen ja sen jälkeen olenkin harjoitellut hoitamaan tyttöystävääni ja paria muuta henkilöä. Voi kun välillä turhauttaa! Tottakai välillä tulee sellaisia hetkiä jolloin tuntuu, että muut oppivat helpommin nämä asiat sekä etten ehkä olisi yhtä hyvä. Minulla on myös jännittämisen (sosiaaliset tilanteet) ja no yleisen stressaamisen kanssa ongelmia, ja jännitän ettei hoidossa energia kulkisi lävitseni tai pysähtyisi minuun eikä menisi hoidettavaan asti, tai että hoito ei auttaisi ja hoidettava menettäisi uskonsa minuun, siihen että voin auttaa.

Näitä kyllä löytyy, mutta jenjen, meillä on aikaa Hyvät asiat tulevat joskus pieninä annoksina, välillä niinkin pieninä ettei niitä elämän vilinässä huomaa, mutta nitä tulee, jatkuvasti. Pitää vain pysähtyä hetkeen, kauniiseen taivaaseen ulkona, sillä lipuviin pilviin, teen tuoksuun ja makuun, kynttilöiden elämänvoimaa hehkuviin liekkeihin ja omaan oloonsa.

Btw. Minäkin näen käsiä katsoessani tuon vaaleansinisen hehkun sormieni ympärillä, olen miettinyt että olisko se vain joku "varjokuva" tms joka tulee kun katsoo tarpeeksi kauan jotain kohdetta. Vaikka olisikin, olkoot! Jo se että on kiinnostusta ja innostusta näitä asioita kohtaan, tekee kokoajan pientä muutosta meissä, herkistää ja parantaa. Välillä se vauhti on vain niin hidas ettei sitä kerkeä huomata, tai sitä tapahtuu niin ettei sitä heti aisti, mutta sitä tapahtuu.

Valoa ja iloa sinne

[Rose]

Hmm, tässäpä olikin paljon pohdittavaa.

Itse kirjoitan tänne posiitisessa hengessä, koska yritän koko ajan löytää asioista hyvät puolet. Kyllä välillä pyörin pohjamudissa myös ja saan tehdä töitä, että nokka kääntyy ylös päin

Saan joka päivä oikein kunnon tujauksen negatiivisuudesta. Soitan äidilleni joka päivä, hän on ollut leskenä toista vuotta ja haluaa minun soittavan päivitäin. Hän asuu yksin maalla, joten pyyntö on aika kohtuullinen, vaikka välillä meinaan tuskastua siihen Ja hän on todella pessimistinen ihminen. Välillä olen ollut tosi ahdistunut tästä asiasta. On ollut myös kehossa stressin oireita. Jotenkin olen tällä hetkellä sovussa asian kanssa. Ajattelen, että äiti on melkoinen opettaja minulle. En ole voinut työntää päätäni pensaaseen vaan joka päivä minun täytyy kohdata hyvin monipuolinen negatiivisuus tässä puhelussa. Olen saanut oppia pysymään omissa energioissani. Ja luopunut myös yrityksistäni vaikuttaa äitini asenteeseen. Hyväksyä hänet just semmoisena kuin hän on.

Minulla on myös päiviä, jolloin nään tosi huonosti... Tätä pitää vielä miettiä.

[Maya]

Kirjoitin äsken tähän jo, mutta se taisi pyyhkiytyä poies.. Mutta sinulla on selvästi auran näkökyky avautumassa! juo paljon vettä, lepää, ulkoile.. Jos nousee pelkoja tai painajaisia, niin anna niiden tulla ja mennä. Se on normaalia.
Havaintojeni mukaan jossain vaiheessa kehitystä näemme/koemme energiat ulkopuolisina hahmoina, mutta näkökyvyn laajentuessa tarve oliollistaa asioita häviää pikku hiljaa ja energiat näkee energioina..

[sara]

Luin juuri ketjun eka kertaa läpi ja aioin kommentoida paria asiaa, mutta niin kuin yleensäkin, muutama viesti myöhemmin, huomasin jenjen että vastaat itse aiempiin kysymyksiisi (eli olet saanut vastaukset sieltä korkeammalta itseltäsi huomaamattasi!).

Tiistai: Kiitos erityisesti sulle, jotenkin on lohduttavaa tietää, että on muitakin, jotka ovat joutuneet käymään läpi polullaan pettymyksen tunteita. Ehkä se sitten on meille jokin henkinen opetus, kuka tietää

.

-Totta kai kyseessä on opetus ja yksi tärkeimmistä! Ns. pettymykset kasvattavat meitä enemmän kuin onnistumiset... Niiden ansiosta joudumme "menemään itseemme", oppimaan kärsivällisyyttä ja tajuamaan ettemme voi määrätä mitä universumilla milloinkin on meille tarjolla (voimme pyytää, kyllä!), mutta emme määrätä. Sitten kun egomme on vähän hiljentynyt (ei yritä enää ohjailla kaikkea) saamme niitä lahjoja runsain mitoin ja silloin puolestaan joudumme - tällä kertaa päinvastaisesta syystä - pitämään egoa silmällä, ettei se ihan pillastu näistä lahjoista...

Niin kuin itsekin sanot: "Joskus on hyvä vaan olla ajattelematta liiaksi, ja keskittyä kaikkeen ihan muuhun" eli antaa vain virrata, sitähän me ollaan täällä opettelemassa, vapaata virtaamista universumin kyydissä, tämän rakkaan äitimaan sylissä ja mitä vähemmän yritämme asioihin vaikuttaa (siis egon kautta), sitä paremmin virtaamme...

Silmistä tämä jutun piti lähteä.. Minulla myös silmät ovat alkaneet väsyä ihan viime viikkoina (luulin jo että näkö on heikentynyt, mutta ehkä syy onkin muualla...). Otsan vihlomista on ollut pitempään, otaksun että se liittyy näihin uusille energioille avautumisille... Koska olemme kaikki yhtä niin yhdessä myös seilaamme näillä muutoksen merillä!!!