Tuttua, tuttua. Itse olen ollut aikaisemmin hyvin skeptinen kaikkea "yliluonnollista" kohtaan, kunnes viime syksynä sain kyvyn tuntea energiaa. Tätä ennen luin shamanismistä ja sitä kautta tutustuin energiahoitoon ja itse energiaan muiden tiedon kautta. Kävin meditoimassa läheisessä metsässä ja turhauduin kun pyynnöistäni huolimatta en saanut merkkiä oppaaltani tai voimaeläimeltäni. En ole varma olenko saanut merkkejä, enkä enään niitä tavallaan odotakkaan tapahtuvan juuri sellaisella tavalla kuin haluaisin, tai että sen huomaisin. Kerrankin meditoidessani ja merkkiä pyytäessäni tuntui että pitäisi avata silmät, katsoin vasemmalle puolelleni ja siihen hyppäsi jostain orava, se katsoi minua hetken ja juoksi takaisin metsään. Ehkäpä orava oli vertauskuva hamstraamisesta ja keräilystä, minulla kun oli tällöin ongelmia stressin ja liiallisen asioiden ahdistelun ja "hamstrailun" kanssa.
Sitten eräänä päivänä tunsin käsieni välissä "magneettisen" tunteen ja sen jälkeen olenkin harjoitellut hoitamaan tyttöystävääni ja paria muuta henkilöä. Voi kun välillä turhauttaa! Tottakai välillä tulee sellaisia hetkiä jolloin tuntuu, että muut oppivat helpommin nämä asiat sekä etten ehkä olisi yhtä hyvä. Minulla on myös jännittämisen (sosiaaliset tilanteet) ja no yleisen stressaamisen kanssa ongelmia, ja jännitän ettei hoidossa energia kulkisi lävitseni tai pysähtyisi minuun eikä menisi hoidettavaan asti, tai että hoito ei auttaisi ja hoidettava menettäisi uskonsa minuun, siihen että voin auttaa.
Näitä kyllä löytyy, mutta jenjen, meillä on aikaa

Hyvät asiat tulevat joskus pieninä annoksina, välillä niinkin pieninä ettei niitä elämän vilinässä huomaa, mutta nitä tulee, jatkuvasti. Pitää vain pysähtyä hetkeen, kauniiseen taivaaseen ulkona, sillä lipuviin pilviin, teen tuoksuun ja makuun, kynttilöiden elämänvoimaa hehkuviin liekkeihin ja omaan oloonsa.
Btw. Minäkin näen käsiä katsoessani tuon vaaleansinisen hehkun sormieni ympärillä, olen miettinyt että olisko se vain joku "varjokuva" tms joka tulee kun katsoo tarpeeksi kauan jotain kohdetta. Vaikka olisikin, olkoot! Jo se että on kiinnostusta ja innostusta näitä asioita kohtaan, tekee kokoajan pientä muutosta meissä, herkistää ja parantaa. Välillä se vauhti on vain niin hidas ettei sitä kerkeä huomata, tai sitä tapahtuu niin ettei sitä heti aisti, mutta sitä tapahtuu.
Valoa ja iloa sinne
