Mitä mieltä olette, miten voi/pitää ilmaista myönteiset tunteensa toista ihmistä kohtaan?
Puolisoa, rakastettua, ketä vain kohtaan?
Riittääkö "minä rakastan Sinua" kerran kvartaalissa taikka kerran vihkipallilla luvattuna?
Kelpaako asian ilmaisuksi jokin muu, jos, niin mikä?
Viskaanpa tässä esimerkin, jonka luin taannoin jostakin:
Olipa kahden omakotitalossa koira seuranaan asuva keski-ikäinen aviopari.
Vakiintuineisiin kuvioihin kuului se, että mies napsautti aamulla kahvinkeittimen päälle ja
laittoi aamupalan esiin molemmille, kolasi lumet rappusilta portille ja ulkoilutti koiran ennen töihin lähtöään,
jotta vaimo sai nukkua pitempään.
Rouva sitten hoiteli kyökkihommia iltapäivällä.
Olivat kai aikoinaan vannoneet rakastavansa jne....mutta elämä oli kulkenut eteenpäin pitkään.
Vaimo olisi kuitenkin kaivannut erityistä huomiota mieheltään.
Niinpä vaimo intti, että miksei mies voi sanoa rakastavansa häntä? Kun kerran naapurin rouva sai kuulla
vastaavan omaltaan harva se päivä.
Mies tuohtui, mutta harvasanaisena suomalaisena ei saanut sanotuksi, mitä ajatteli.
Ehkä hyvä niin.
Seuraavana aamuna, kun vaimo heräsi, ei keittiössä ollut kahvintuoksua eikä ruoan murentakaan esillä.
Aamuvarhain pikapissitetty koira odotti taas eteisessä jalat ristissä.
Lumessa portailla oli yhdet ulos johtavat jalanjäljet, jotka kulkivat portille ja siitä bussipysäkille...
Illalla raivostunut vaimo tulkitsi tunteitaan miehelleen kovaäänisesti ja tyytymättömänä.
Johon mies totesi, ettei tykännyt kuulutella rakkauttaan päivittäin, mutta oli ajatellut,
että hänen tapansa ilmaista sitä oli tehdä tietyt jutut vaimolleen valmiiksi aamulla....


Jäyhä meininki on ihan parhautta.