"
Miten olisi vastakkainsulattelu vastakkainasettelun sijaan? 
"
Ai
niin lämpimästi vastakkain?

Myös Chevyn 5.12.12.-viesti on tavallaan rohkea. Ja sinällään ikuisen avoimuusfilosofisen linjani mukainen jos minun olisi se hyvin lyhyesti sanottava.
Tulosta ei ole kyllä näkyvissä. Kunhan lämpimikseen...? No, kaikki ei välttämättä näy foorumilla...
En katso voivani sinua mitenkään opettaa eikä minulla ole siihen intressiäkään, mutta ehkä joku muu saa jotain tästä kun liikun viestisi lävitse tähtivalona.
Peiliteoreettisesti kirjoitat niin, että koko argumentaatiosi seisoo tai kaatuu sen varassa.
Mielestäni Peiliteorialle olisi varattava oma ketjunsa (tässä ketjussa se menisi vain sivujuonteena). Siten voisi joillekin selvitä, miten väärin sitäkin teoriaa ajoittain käytetään, vaikka joskus kyseinen ilmiö toteutuukin.
Lisäksi saan vaikutelman, että kirjoitat elämänfilosofiasi ytimestä käsin..(?) ja voisit kirjoittaa miljoonan muunkinlaisen otsikon alla kuin mitä tässä ketjussa... Sitä pidän kyseenalaisena, vaikka se ei minua häritsekään. Ja toisaalta tässä kuviossa on se "ihanteellisuuksien innoittavuus" -puoli, että jos joku kerran kokee itsensä Soturiksi jollain tavalla... niin voi olla että muiden olisi hänen osaltaan tunneälykästä säätää kommunikointiaan tarkasti henkilökohtaistaen, toiseen kunnolla tutustuen ennen kuin sanoo sanaakaan...
"
Tunnistan itsessäni tuon arkuuden vastakkainasettelulle. Se luultavasti ei täytä tarkoitustaan mikäli konfliktien välttämisen nimissä lakaistaan asioita maton alle tai varotaan tiettyjen termien käyttöä asioiden energioiden jäädessä kuitenkin ilmaan leijailemaan."
Itse asiassa mitä vain henkistä oppia voidaan käyttää asioiden lakaisemiseksi maton alle yms.
Siihen nähden on melko vähän se, minkä verran asioita olen ja olemme tällä foorumilla kyseenalaistelleet.
"
Toisaalta kärhämäiset törmäysvibat tuskin rakentavat mitään?"
Kuka on vastuussa kärhämäisistä törmäysviboista, jos jollakulla on sellaisia ollut? Itse en ainakaan myönnä mitään.

Tarkoitan tässä kontekstissa myös sitä, että Reikin syntyhistoriasta keskustelu 10 vuoden suurten harhojen vallassaolon jälkeen on suuri asia. (Eli vuosienkaan keskustelu siitä ei olisi kohtuutonta ja osittaiset rahojen takaisinmaksuvaateet kurssittajilta ovat ok, jos kurssitetuista vain tuntuu että ne ovat ok.) Tarkoitan: suuri ja toisenlainen asia suhteutettuna vaikkapa siihen, että vaikkapa minä huomaan vaikkapa sinun Soturiutesi tai ihannehyve-maailmasi painotuksiltaan jonkin verran toisenlaiseksi kuin omani ja siitä johtuen kysymykseksi tulee, kyseenalaistelenko jotain, ja jos kyseenalaistelen, niin miten tekisin sen kohtuullisesti...
Eli jos joku on vaikkapa loukkaantunut siksi, mitä olen väittänyt faktoina Reikin syntyhistoriasta, niin (olinpa oikeassa tai väärässä) sanoisin, että ei kai aina kaiken tarvitsekaan rakentaa mitään.
Mitä ei-kaupallista (ainakin itse olen ei-kaupallisesti liikkeellä) ylipäätään tällä foorumilla on koskaan yritettykään rakentaa yli hetkellisyyksien? Pieni vähemmistö tulee tapaamisiin yms. Toisiaan tuntemattomat ihmiset vain keinuvat tuntemattomassa tuulessa rantakaisloina.
Vastakkainasetteluja on siis joskus ihmisten ja asioiden välillä. - Miten muuten voisi ollakaan Kaksinaisuuden maailmassa silloin kun ollaan totuudellisia? (Ja se, joka elää ei-dualistisuudessa, todennäköisesti ei juurikaan panosta nettifoorumeihin.)
Asioiden vastakkain asettuminen ei kuitenkaan välttämättä merkitse ihmisten vastakkain asettumista.
Tai toki ne joskus sekoittuvat, mutta eivät automaattisesti ja sehän on vain tavallinen haaste: ihmisellä on vapaus valita, miten ja mihin vastakkainasetteluja käyttää.
En väitä, että Maassa olisi pakko kenenkään kasvaa. Mutta itse olen saanut valtavasti hyvää ajattelulleni - ja sitä myötä muutoinkin - vastakkainasetteluista. Etenkin kaukana itsestäni olevien ihmisten kommunikoinneista. Mutta ei automaattisesti, vaan elämässä pitää olla vaihtelua, monipuolisuutta, haasteellisuutta ja avoimuutta tutkailevuudelle, jotta ei tylsisty ja kaavamaistu.
Samalla tavalla kehokin voimistuu kun on monipuolisuutta, vaihtelua ja kuormitus nousee yleensä joka kuukausi.
Ja keho vetää mukaansa mielen, koska ihmiset ovat hyvin psykofyysisiä. Niinpä fyysisesti (suhteessa kehonsa potentiaaliin) heikot ovat tietääkseni aina arkoja tms.
Fyysisen (ravinto, kunto, immuniteetti ym.) vahvistumisen myötä taas tulee ihan eri ote sanoa, mikä oikeasti elämässä on ongelma tai haaste.
Ehkä heikkojen sitten kannattaa vastakkainasetteluja välttää?
Ehkä niin. Eivätkä kaikki edes pidä ajattelua tärkeänä. Oma lauma varsinkin on mukavampi ja tietää paremmin.

Vedänkin vastakkainasettelun puolustamiseni pois, jos ihmisillä ei ole sellaisia arvoja, joita kutsun kunnon arvoiksi. Mutta jos on, niin vastakkainasettelut eivät johda sellaiseen, mitä voisi kutsua konfliktiksi... Sen sijaan ne johtavat kohti oman ajattelun ja - ja mahdollisen prosessoinnin - selkeytymiseen totuudellisuutta.
Eikö sellainen kuulu hyvään henkisyyteen?
Vai kutsummeko kauneutta ja välittämistä (tms.) totuudellisuudeksi niin, että totuudellisuuden käsite hämärtyy?
Miellämmekö laumahenkisyyden ykseydellisyydeksi niin, että ykseyden idea hämärtyy?
Entä jos kuitenkin on parempi jakaantua totuuden vuoksi kuin yhdistyä synnissä?
Entä jos on parempi puhua totuus kuin elää mukavissa epäselvyyksissä, itsepetoksessa, valheissa?
Entä jos on parempi olla vihattuna totuuden kertojana kuin olla pidettynä pysähtyneisyyttä tukevien kuvioiden ja valheiden ylläpitäjänä?
Entä jos on parempi olla yksin loppuelämä totuutensa kanssa kuin olla väärässä massojen kanssa?
Nuo eivät ole todellisia tai tärkeitä kysymyksiä sille, jolla on jo merkittävä (asema)valta, kuten statuksellisuus... Eivätkä sille, joka haluaa yli kaiken olla mukavuusalueellaan ja välttää epämukavuutta... ("Irrottaudu siitä, joka ei palvele enää elämääsi.")
Koska ihminen on asetettu Maan Kokeeseen eli hämäryyteen totuudelta, totuudellisuuteen on keskityttävä, jos jotain aikoo siinä saavuttaa...
Useimmat ihmiset täällä varmaan esittävät, että "on parempi olla onnellinen kuin oikeassa"?
Mistä tuollainen Kaksinaisuudenoloinen sitten tulee? Ikään kuin "oikeassa oleminen" olisi... vaikkapa onnetonta tai vähäpätöistä.
Eikö totuudellisuus pikemminkin johda onnellisuuteen sitten kun siihen on riittävästi keskittynyt?
(Ja vastaavasti onnellisuuteen keskittyminen pikateitä johtaa harhoihin.)
Oikeasti se, että jos joku näkee minut "oikeassa olijana", niin se on vain hänen tulkintansa elämästäni. (Ihmisethän tulkitsevat, vaikka en ole tullut tällekään foorumille antamaan tasapainoista kuvaa siitä, millainen koko elämäni on. Varsinkaan jossain yksittäisessä ketjussa, jossa koetan pysyä aiheen rajoissa.)
Tai voihan se oikeassa oleminen ollakin vaarallista. Syrjäytetään pian kaikesta. Mutta tämä on se, mitä aina korostan: ei ole pakko olla onneton, vaikka niin kävisikin. Ja silloin punnitaan, oliko se henkisyys todellista.
Hyvä on mielestäni varmaan perustasi jos se on niin buddhalainen kuin annat vaikutelmaa... Vaan buddhalaisuudessa on suuntia kauempana toisistaan kuin islam ja kristinusko eli melko vähän yleisenä minulle buddhalaisuus merkitsee älyn tasolla... ja miten kukakin tulkitsee...
Tavalliseen buddhalaisuus-materiaaliin ym. pitäytyville voi vain tulla buddhalaisuudesta tasapaksu, kuiva kuva... Monihan ei ole lukenut mm. Trungpalta Henkisen materialismin ylittäminen -kirjaa tai tiettyjä englanniksi.
Minusta myös vaikuttaa siltä, että buddhalaisuutta käytetään usein korostamaan liiallisuuksiin asti mukautuvuutta, sopeutumista, tasapainoa ja rauhaa... (Buddhalaisuus vetää sellaisia ihmisiä puoleensa.) Eikä se monesti vääntämistäkään ole, vaan buddhalaisuudessa on sellaisia suosivia perinteitä. - Ihan vaan tuodakseni yhden puolen asiasta esiin totean. (En kokonaisuutena arvioidakseni esim. buddhalaisuuden merkityksestä henkisenä yleissuuntana.)
Onkin mielenkiintoista ja buddhalaisuuteen liittyvien ihmisten joukossa harvinaista, että buddhalaisuutta arvostava kertoo Soturiuden innoittavan.
Ei ainakaan ihan täysin ole sellaisen ihmisen Elämä-suhde tuhoutunut.
Arvasin muuten, ettet ollut lukenut Shambhalaa ja ettet tiennyt katalysoinnista... En vain halunnut todisteiden puuttuessa sanoa, mutta nyt voin sanoa: Minusta vaikuttaa siltä, että olet Sydän-kysymykselläsi ja muutenkin enemmän tai vähemmmän tietoisesti sujuttamassa tätä keskustelua kohti yleiskeskustelua henkisyydestä... Vaan ei se ole ongelmani. Eikä tässä ketjussa liiaksi viestejä ole.
Plussa puolella on paljon...
Olet saanut minut tiedostamaan selkeämmin kuin koskaan, ettei Soturin käsitteessä ole mielestäni mitään mieltä (paitsi innoittavuuden kautta jos sitä on), jos se ei ole - mm. yksityiskohtamäärältään - muun muassa melko suuri ja johdonmukainen kokonaisuus. (Ja jotenkin perinteeseen suhteutettu, koska sieltähän se tulee ja siellä siihen on merkittävästi keskitytty.)
Esimerkiksi ja etenkin Trungpan Shambhala-kirjan perustalta, kuitenkin tasapainottaen kyseistä näkemystä sillä, mitä Trungpa henkisyydestä ajatteli ja miten hän sitä toteutti. - Häneltä on hyvin paljon myös englanniksi kirjoja ja maksutta netissä, myös pitkiä videoita.
Toisella foorumilla kirjoitin Shambhala-kirjasta mm.: "kyseinen kirja on kaikkeen lukemaani nähden hyvin ainutlaatuinen. Niin monissa ydinsanomansa yksityiskohdissa, etten osaa sitä mihinkään verrata. Enkä lähtisi sitä edes 10 sivulla referoimaan.
Se on vain luettava ja ennen kaikkea taottava itselleen ja sen mukaisesti harjoiteltava. Ehkä kauankin ennen kuin kannattaa mitään sanoa.
Trungpan esittämä Soturius on aihe, jossa hienovireisyys todella kannattaa.
- Tulee uutta näkökulmaa mm. paineistamisen-rentouttamisen ja luomisen-irtipäästämisen asteikkoihin.
Shambhala-kirjaa, muuten, pidän sen verran hyvänä (vaikka en kaikkea siitä kannatakaan) ja laajoille joukoille sulavana, että muutama vuosi sitten esitin vakavasti idean henkisestä ryhmästä, jonka ytimessä olisi mm. se, että ainakin enemmistö arvostaisi paljon kyseistä kirjaa. Ja haluaisi soveltaa mm. sitä ryhmässä käytäntöön."
Ja sitten suurin plussa-asia: Toit 10.2.-viestissäsi esiin mielestäni tämän foorumin kaikkien aikojen tärkeimmän kysymyksen (jos objektiivisesti voi sellaista sanoa).. Yleistäen: miten erottaa Sydämensä kuuntelu kaikesta muusta, mikä sitä voi hämärtää.
(Kirjoitin siihen heti pitkän vastauksen mutta laitoin sen lepäämään.)
Saattaa olla, että harva ymmärtää lahjasi arvoa...