Kävin lukemassa eri osioissa kirjoituksia. Arvelin jo ryhtyä itsekin kirjoittamaan... Tuli vaan tunne olla kirjoittamatta. Mitäpä tuohon sotkeutumaan, mitäpä merkitystä kirjoituksessani on yms.
Samanlaista hiljaiseloa on muuallakin elämässä. Ajattelen laittaa teksitiviestin/sähköpostia. Saatan jo näppäillä muutaman rivin ja sitten pyyhin kaikki pois. Työssä tapaa toki ihmisiä ja kotona olen perheen kanssa, mutta muuten olen aikalailla omissa maailmoissani... Olen loppusuoralla Reiki Master-kurssilla. Aloitin jo yli 3 v. sitten. Arvasin jo silloin, että tähän menee aikaa. Ja on varmaan melkoinen prosessi, senkin arvasin oikein. Olen varmaan nyt monella tavalla erilainen ihminen kuin reikipolkuni alussa
Reiki III-kurssin voi luultavasti suorittaa monella tavalla. Minä teen lähetyksiä. Kun 90 h tulee täyteen, seuraa viritykset ja opettajan seuraaminen kurssien pidossa. Merkitsen lähetykset vihkoon. Ja kylläpä vihko täyttäminen on ollut työtä
Työtä lähinnä oman itseni kanssa. Monesti on lähetykset yhteiseksi hyväksi pitänyt jättää joksikin aikaa ja selvittää omia solmukohtia. Välillä on pitänyt oivaltaa jotakin. Tämä on kyllä ollut todella mielenkiintoista aikaa. Master-kurssi on kulkenut vierelläni arjessa pitkän aikaa. Yläkerran kouluttaja on nivonut myös monet arkielämän tapahtumat kasvunpaikoiksi. Oikeastaan koko elämä on kurssia... Huimaa!Vielä tämän kevään rutistus. Kesällä varmaan tämä etappi on saavutettu. Mutta elämänkoulu jatkuu aina vaan
Valoa kohti. Valoisaa kevättä
Rose

