Karhunsydän kirjoitti: jos vain voisinkin selittää kaiken tämän telepaattisen ja molemminpuolisen täydellisen ymmärryksen..
Anteeksi kun meni hieman henk.koht. avautumiseksi.
Kyllä tuntuu että muutokset heijastuvat ihmisistä, eläimistä ja luonnosta vahvasti.

Eikös tämä keskustelufoorumi ole...

eikä täällä onneksi moderointi ole turhan tiukkapipoista, saa keskustella asioista, jotka esille tulevat.

Tunnistan NIIN hyvin tuon ymmärryksen omassa suhteessani, joka alkoi kaiketi rakentua vuosi sitten keväällä... Sitä en tiedä, kauanko se tulee kestämään, mutta on kuin olisin löytänyt jonkun, joka on ollut kauan hukassa. Ja ensiksi sen sanoi Tärkeäni, minä sitten vain nyökyttelin, että joo, ihan sama fiilis....

Koko ajan tulee "muistoja", tilanteista tms. jostain kaukaa, kaukaa.... Eli komppihalitus

Karhunsydämelle!
Mutta palatakseni varsinaiseen asiaan, jostain luin, että Äiti Maa purkaa pahaa oloaan kaikkien katastrofien muodossa, mahdollisimman hellävaroen, mutta kun ei me ihmisenpässit tajuta lopettaa..... (tai ei pitäisi kai morkata pässejä, ei yksikään eläin ole niin tyhmä kuin ihminen, joka saastuttaa oman ympäristönsä...

) Mutta on myös ollut lohdullista lukea eri lähteistä, että ihmisten Valon määrä on kasvanut ja kasvussa edelleen. Että se työ, jota me Valonkantajat teemme, on todellakin merkityksellistä. Ja kun me jokainen itse valitsemme, mitä tuemme (ostanko iltapäivälehden, joka etusivulla mainostaa murhaa, skandaalia tms., katsonko uutisia, "avaudunko" ärsyttävälle ihmiselle...........), samalla me rakennamme sellaista maailmaa, jossa haluamme olla.
Itse yritän omaa osaani tässä etsintävaiheessa (kun en oikein vielä tiedä, mitä työelämäni tulee olemaan) tehdä mm. lähettämällä kaukohoito-osiossa oleville pyynnöille Rakkautta ja Valoa ja tietysti muillekin ihmisille, asioille ja Äiti Maalle. Ja hyvin vahvasti koen, että tällä ihmissuhteellanikin on joku tarkoitus, olen välillä aistivinani, että meidän on tarkoitus ehkä tehdä työtä yhdessä tulevaisuudessa. Nyt olemme vasta tutustumis/muistamisvaiheessa, pitää ensin opetella luottamaan toiseen, että voi tehdä asioita, joita ei voi "järjellä" tehdä...

hyvin tärkeäksi ajatukseksi on nyt noussut minulla viime aikoina tämä ruohonjuuritaso, että tekee itse omassa lähipiirissä, arjessa sen, mitä voi, mahdollisimman hyvin. Itseään unohtamatta.
