Chevy kirjoitti:Mitä entisien elämien todistamiseen tulee - kyllähän sitä kerrotaan jutusta, jossa mm. kaksi korkeakoulutettua herraa sopi keskenään siitä, että se joka kuolee ensin, antaa toiselle merkin, että on "elossa siellä toisella puolella". Vahinko vain, en muista kuinka siinä kävi. Kertokaa te muut, jos olette kuulleet.

Irma Weisenin ja Georg Lindströmin (?) kirja Yhteyksiä ajattomuudesta (en ole satavarma nimestä) kertoo yhteyksistä, joita on otettu "sieltä toiselta puolelta" ja suurin osa on ollut nimenomaan sen sisältöisiä, että "Olen elossa". Nämä tämän kirjan yhteydet on otettu jonkin laitteen kautta, niissä ovat suuressa osassa olleet asiasta kiinnostuneet tutkijat ja muistan maininnan myös tästä, että tullaan ilmoittautumaan sitten sieltä, kun oli tiedossa, että lähtö tästä maailmasta on lähellä. Laiteyhtyksiä on lähdetty tutkimaan siksi, että ne ovat tieteellisesti edes jotenkin tutkittavissa, toisin kuin meedioiden kanavoinnit. Esimerkiksi pistokkeesta ja antennista irti ollut rikkinäinen tv on yhtäkkiä mennyt itsekseen päälle (ei siis ole ollut edes verkkovirrassa) ja siihen on ilmestynyt kuva edesmenneestä tutkijasta, näitä kuvia oli kirjassakin valokuvina, niitä on tallennettu videokameroilla ja kaiketi myös valokuvilla. Puhelinyhteyksiä on myös ollut ja tietokoneella (okei, kirja kertoo pääasiassa muistaakseni 80- luvulla tehdystä työstä...) on saatu viestejä, sekä fakseja on tullut. Suljettuihin filmeihin on ilmestynyt kuvia ja tekstejä (vaikka siis filmirullapurkki on ollut sinetöity, avaamaton ja valvotussa paikassa). Sanelukoneella saadut keskustelut, lähinnä kysymykset ja vastaukset olivat hyvin mielenkiintoisia...
Moni ilmoittautunut antoi nimen ja tietoja elämästään, jotka oli helppo tarkistaa. Ja lukematon määrä tietenkin oli myös yhteydenottoja kuolleilta, jotka halusivat lohduttaa omaisiaan. Monesti nauhalta oli tunnistettavissa edesmenneen ääni, joskus "lähetykseen" sisältyi myös valokuva, tms. tv:n tai tietokoneruudun välityksellä. Ja siis yhteistä näille yhteyksille oli, että mitään "maallista" yhteyttä ei tarvittu, tv:n ei tarvinnut olla verkkovirtaan kytkettynä, tietokoneen ei päällä eikä internetyhteydessä (joka ei ollu silloin IHAN tätä laajakaistamallia), puhelutiedoissa ei näkynyt mitään, vaikka esim. yksi pariskunta teki yhdessä työtä ja molemmat olivat rajan taakse yhteydessä ja puhuivat yhtäaikaa kahdesta eri puhelimesta jonkun edesmenneen kanssa....
Hyvin mielenkiintoinen kirja, suosittelen luettavaksi, jos on kiinnostunut elämästä elämän "jälkeen".
Tuli muuten mieleen, että äitini luona kävi kerran aika ihmeellinen nainen. Monta seikkaa oli ihmeellistä, mutta mm. se, että hän pyysi saada käyttää puhelinta, sai tietysti luvan, nosti sen noin vain tuolinsa alta (juuri silloin meillä oli lattiaremontti käynnissä, koko olohuone ja avokeittiö -alue täynnä laatikoita ja kamaa, nainen ei edes kysynyt, mistä sen voisi löytää, vaan näytti tienneen sen olevan tuolin alla...

) ja nosti vain luurin ja alkoi puhua, ei siis valinnut numeroita minkäänlaisia...
