Tuohon kuolinaikaan en osaa sanoa. Luonnoneläimiin senverran: tuntevat ja aistivat paljon asioita ja energoita. Ja kun niiden sielulliseen elämään saa itse tuntuman, niin pääsee äärettömän lähelle. Jopa "keskustelulinjalle".
Tässä männeellä viikolla tämmöinen hieman erikoinen kokemus. (Asumme kerrostaloalueella, jonka vierellä metsää.) Kello lähentyi puolta yötä ja menin katsomaan joko meidän kisuliini tulee sisälle. Olipa jo odottamassa parvekkeen reunalla, vaan toinen kaverus oli myös tulossa meille. Kettu tulla viipelti lähemmäs parveketta. Meitin kisuliini päätti puolustaa reviriään ja kettua kohden aika vauhdilla. Kettu siintä intaantui ja käveli rinkiä kissan ympäri. Aikani katsottua sanoin ketulle, että siun on paras mennä pois. Muutaman tai hieman useamman kehotuksen jälkeen meni tuloreittiä pois omille poluille.
Semmoiseen tuntumaan jäin, jotta kettu ymmärsi/ kuunteli puheeni.
No, jäinpä miettimään myös sitä, miksi tai mikä sanoma tuolla ketulla oli minulle? Niin ja se että nämä, jotka metsässä asustelevat, niin kuinka ne tulevat näin lähelle asutusta? Olen muilta kuullut samaa, jotta ketut lähestyvät kaupnkialuetta useimmin .