Huomasin tässä kiehtovan asian, kuinka hiusteni pituus näyttää olevan sidoksissa siihen, miten minulla menee henkisesti.
Minulla on ollut käytännössä lapsesta asti pitkät hiukset, värjäämättä. Minulla on myös lapsesta asti kehittynyt mielenterveydenhäiriö, jota olen henkisen kasvun myötä oppinut hallitsemaan, tai paremminkin, olen oppinut tulemaan sen kanssa toimeen.
No, hiusten kasvu ja mielenterveyden ongelmat, sekä henkinen kasvu ovatkin yllättäen yhteydessä. Huomasin asian tänään valokuvien pikakelauksella. Huonoina aikoina, kun mielenterveys on reistaillut, ovat hiukset saaneet kasvaa. Ne ovat olleet välillä paremmin, välillä huonommin hoidettuja, mutta pitkiä/kasvamassa pitkiksi yhtä kaikki. Sitten on TSÄDÄÄM tullut "henkisen kasvun paikka", käännekohta. Siinä vaiheessa ovat (näköjään) hiuksetkin joutuneet leikkurin alle.
Kaikista mielenkiintoisinta on, että näyttäisi siltä, että aikoina, kun mielenterveys on ollut henkisen työn ansiosta parempi, ovat hiukset järkejään pysyneet lyhyinä. Malli, kampaus ja väri ovat näinä aikoina vaihtuneet usein, mutta lyhyinä yhtä kaikki. Välillä oli lyhyidenkin hiusten kanssa huonohoitoisempia aikoja, välillä niihin panostettiin enemmän(hiuslakkaa yms) mutta lyhyet hiukset olivat aina nätisti, oli niitä sitten hoidettu miten vain. Ja siis näille ajanjaksoille oli tyypillistä, että tein kovasti töitä henkisellä tasolla ja mielenterveys oli järkejään parempi.
Ja taas kääntäen, kun henkinen työ oli siltä erää "ohi", alkoi hiusten kasvaminen myös. Ja samoihin aikoihin on aina mielenterveys alkanut rakoilla.
En tästä nyt osaa vetää mitään johtopäätöksiä, liekö tarvekaan. Ihmettelinpä tässä vain mielenkiintoista ilmiötä. Sama ilmiö on toistunut koko "tietoisen henkisen kasvun taipaleeni ajan". Sillä ensimmisen kerran leikkautin pitkät hiukseni lyhyeksi, kun henkinen tieni oli aluillaan vuosia sitten.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta?
Onko ulkoinen olemuksenne muuttunut henkisen kasvun mukana tms?


