Entiset elämät

[Minna]

Se on oikeesti hyvä juttu suhtautua kriittisesti, kuitenkin paljon sellaista tietoa liikkuu joka ei ole totta. Omaa harkintaa kannattaa käyttää ja löytää itse omat totuutensa, uskon että ne on eri ihmisillä aina vähän erilaiset.

Joskus oon lukenut sellaisen jutun, että vaikka kuinka tulee ajateltua että tää saa nyt luvan olla vika elämä, tää on niin raskasta, ei tänne voi palata, niin siellä rajan takana näkee kokonaisuuden ihan eri tavalla, ymmärtää tän maallisen aherruksen ja muut jutut ja sitten onkin jo kauhea kiire päästä takaisin. Tavallaan mä uskon tähän. Meillähän on uskomaton lahja olla sekä hengen että materian mestareita ja yhdistää nämä kaksi harmonisella tavalla. Sitä opetellessa ja taivasta maan päälle rakentaessa menee varmaan elämä jos toinenkin.

Mullakin arki ja se maallinen aherrus, huolet ja monet raskaan tuntuiset jutut tökkii usein ja pahasti, ihan mahdoton nähdä niissä tarkoitusta ja usein ihmettelen onko pakko eikö nyt yhtään kevyempää voisi olla. Mutta ajattelen myös että se ilon ja rauhan löytäminen konkreettisessa maailmassa on yksi asia mitä olen oppimassa, ja silloin kun osaan rauhoittua hetkeen, nähdä niitä pieniä jokapäiväisiä ihmeitä nauravissa lapsissa, sadepisaroissa ja oman äänen soinnissa, ventovieraan hymyssä, silloin olen todella onnellinen.

[Chevy]

Niin, ajattelen, että tänne tullaan uudelleen juuri siksi, että on jotain jäänyt aikaisemmilla kerroilla oppimatta.
Karmavelkaa toki koen tulevan pahoista teoista, joten jos niin käy, niin oppimatta jäi sitten se, miten elämästä
selviytyy suorittamatta pahoja tekoja.

On tietysti olemassa myös kansallistakin karmaa...

[satuannina]

Aloitin tänä syksynä flamencoharrastuksen, joka pitkään oli ollut alitajunnassa kiehtomassa mieltä. Olen aina rakastanut kitaran ääntä, varsinkin flamencosoittoa. Ekan tunnin jälkeen sanoin vitsinä miesystävälleni (jokasoittaa kitaraa) että opettele sä soittamaan tätä niin mä opettelen tanssin, ja sitten lähdetään kiertämään. Tästä tietämättömänä eräs selvännäkijä sanoi pari viikkoa myöhemmin, että mä olen jossain elämässä ollut kiertävä flamencotanssija jossain mustalaisporukassa Espanjassa elin kuulemma säädytöntä elämää, jota lähdin myöhemmin luostariin katumaan. Ja että nykyinen miesystäväni liittyy jotenkin siihen elämään, mulla jotain karmavelkoja hänen suuntaan täytyy sanoa, että sen olen kyllä saanut tuta että karmaa saa kuitata..

[Sudenpentu]

On jokin pakottava tarve päästä kurkistamaan montako elämää on ollut ja minkälaisia ne oli miksi ne päättyivät.... On paljon asioita ja ihmisiä jotka on varmasti ollut kanssani tekemisissä jo edellisissä elämissä.. Miksi jotkut paikat jopa pelottavat...
Kun vain löytäisin hyvän luotettavan ihmisen joka tässä asiassa minua opastaisi..??

[satuannina]

Hei Sudenpentu, jos haluat, voin yksityisviestinä laittaa sulle tiedot siitä selvänäkijästä, kenen kanssa juttelin Oli tosi asiallinen ja pitkän kokemuksen omaava.

[skye]

Tämä saattaa kyllä nyt mennä vähän OT tästä aiheesta, mutta jäinpäs miettimään seuraavaa juttua, liittyen ehkä kuitenkin tähänkin aiheeseen... Nimittäin sitä, että entäs jos aika ei olekaan lineaarinen vaan "päällekkäinen" ja nämä entisen elämän kokemukset jotenkin vain antavat itsensä ilmi tässä ajassa/olevaisuudessa? Tästä aiheestahan puhutaan myös kirjassa Lähtölaskenta matkalle kotiin, että olisi siis näitä erilaisia päällekkäisiä tasoja/universumeja, miksi nyt kukakin haluaa sitä kutsua. Syy, miksi rupesin tätä pohtimaan, oli Diana Gabaldonin Muukalainen-kirjasarja, jossa 1700-luvulla oleva vanhempi on kirjoittanut tyttärelleen 1900-luvulle (tiedän kyllä, että kyseinen sarja on täysin fiktiota ja uskonkin sen niin olevan, mutta tämä ajatus vain ponnahti päähäni sitä lukiessa) ja kirjeet ovat säilyneet rasiassa 1900-luvulle saakka. Kun kirjaa lukee, ajatus tästä eri ajassa olevasta vanhemmasta on niin "todellinen" tavallaan kuin se vanhempi olisi siinä tyttärensä vierellä eikä suinkaan eri ajassa. Jotenkin tuosta tuli sitten mieleen, että mitä jos asia todellakin olisikin näin, että kaikki "kuolleiksi" luulemamme henkilöt ovatkin vain eri tasolla mutta tavallaan omassa ajassaan ja sieltä sitten aika ajoin "pilkahtelevat" tähän todellisuuteen... Voisiko sama toimia myös entisten elämien kohdalla? Jos tämä kuulostaa jonkun mielestä täysin sekopäiseltä, niin nyt on hyvä aika sanoa, jos meikäläisen on syytä kääntyä ammattiauttajan puoleen ja hankkia sopiva lääkitys

[penkula]

Kerrottiin myös tapauksesta, jossa lapsi intti isälleen ja äidilleen, että haluaa mennä kotiin,
koska tämä ei ole hänen kotinsa eivätkä vanhemmat hänen vanhempansa. .....

Minun poikani puhui 3-vuotiaana, suorastaan itki välillä, että haluaa mennä kotiin, hän ei asu täällä, tämä ei ole hänen oikea kotinsa.... Hänellä on monta veljeä (oikeasti vain yksi sisko), etenkin Jorma-niminen kulkee edelleen lähes päivittäin "mukana", tänään viimeksi poika sanoi päiväkodista lähtiessään, että huomenna hän ei sitten tulekaan, hän menee veljelleen.... Paljon yksityiskohtia Jormasta hän on kertonut, ja aina tietyt kohdat ovat samanlaisia, esim. se että "Jorma ei asu samanlaisessa talossa kuin me (70-l. kerrostalo), Jorman koti on paljon pienempi, sellainen maja..." Olen 100% varma, ettei meillä ollut ollut mitään puheita minkäänlaisista majoista kotona siinä vaiheessa, kun tämä ensimmäisen kerran tuli puheeksi, noin vuosi sitten.

Entisen poikaystäväni tytär (silloin n. 3v) kertoi, kun minun lapseni kertoivat että eräs sukulaisemme oli kuollut: "Mäkin oon joskus kuollut. Mä olin rannalla, vedessä ja mut kannettiin pois ja pantiin laatikkoon ja haudattiin." Oma poikani, silloin n. 2,5v kertoi, että kun hän oli vanha, hän kuoli, meni sinne kylmään paikkaan ja sitten hän syntyi.... Revi siitä sitten...

[penkula]

entäs jos aika ei olekaan lineaarinen vaan "päällekkäinen" ja nämä entisen elämän kokemukset jotenkin vain antavat itsensä ilmi tässä ajassa/olevaisuudessa? Tästä aiheestahan puhutaan myös kirjassa Lähtölaskenta matkalle kotiin, että olisi siis näitä erilaisia päällekkäisiä tasoja/universumeja, miksi nyt kukakin haluaa sitä kutsua.

Samaa puhuu myös Jumala Neale Donald Walschin Keskusteluja Jumalan kanssa kirjoissa. Ja Einsteinhän sen kaiketikin todisti tieteellisestikin....? Jos pystyisi liikkumaan riittävän nopeasti, voisi ampaista avaruuteen ja nähdä oman lähtönsä...

[Chevy]

Uudelleen syntyminen ja limittäisyyskin vilahtaa usein viihteen parissa (Sliding doors, Paluu tulevaisuuteen yms.) - liekö sitten merkki siitä, että asiat kaiken aikaa askarruttavat ihmisiä eikä niitä ole kovin paljon tieteellisesti tutkittu.
Toki mietityttävät asiat taitavasti esitettynä ovat viihteessä erittäin myyviä juuri siksi, että ihmiskunta ei todella tiedä, mitä "siellä toisella puolella" on.

Gabaldonin fiktiosarja kiinnosti minua siitä syystä, että siinä pohdittiin useassa käänteessä, voiko aikahypyn taaksepäin tehnyt ihminen, joka on peräisin "tulevaisuudesta" ja niin ollen tietää, mitä historiassa on tapahtunut, muuttaa historian kulkua. Esim. jos pelastaisi jonkun ihmisen, jonka ennenaikainen kuolema olisi jotenkin merkittävä - tai nitistäisi vastaavasti jonkun toisen, jonka kontolla olisi vaikkapa jonkin kansan tai ihmisryhmän pelastuminen. Valitettavasti teokset muuttuivat sarjan jatkuessa yhä jaarittelevammiksi, joten kiinnostus kuihtui.

Michael Crichtonin Aikamatka on mielestäni nimensä mukainen, tiivistunnelmainen fiktio. Luin sen muutama vuosi sitten, kun energiahoitaja, jonka luona kävin, sai yhtäkkiä näyn, jossa minulle tarjottiin em nimellä varustettu teos luettavaksi. Näyn syy ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt...

Mitä entisien elämien todistamiseen tulee - kyllähän sitä kerrotaan jutusta, jossa mm. kaksi korkeakoulutettua herraa sopi keskenään siitä, että se joka kuolee ensin, antaa toiselle merkin, että on "elossa siellä toisella puolella". Vahinko vain, en muista kuinka siinä kävi. Kertokaa te muut, jos olette kuulleet.

[kuun tytär]

Entisistä elämistä.. puuttumatta ja oikeastaan lukemattakin aikaisempia kommenteja omalta kohdaltani olen "nähnyt" aikaisempia entisiä elämiäni. Osana apuna on tässä ollut syksy ja kevät Grenin koulutuksessa ja nyt päivän sessio käsitellen entisiä elämiä voimavarana. Kun ohjaaja kysyi miltä tuntui "aikamatka taaksepäin" kuvailin sanoin "on kuin olisi tullut kotiin". Entiset elämät palaavat tuttuuden tunteena kuvista, ihmisistä, musiikista, unista jne. Uusin löytöni on eteläinen Ranska ja sysäyksen sille antoi muisto valkoisesta talosta jossa on puunvärisiä vahvisteita. Mutta, mutta.. palatakseni tuohon viimeisimpään päivän kurssiin... se oivallus, että entiset elämät voi olla voimavara, mitä osasin ja mitä taitoja minulla oli, niitä voin hyödyntää tässä elämässä, siis kiitos entisille elämille, Atlantikselle, jossa olin hyvä toimimaan ihmisten kanssa, toimin harmoniassa auttaen "ihmisiä" ja Egyptiin jossa minulla oli voimaa ja rohkeutta, Ranskaan, joka on selkenemässä ja jossa rakastin, Intiaan josta sain musiikin ja tanssin mieltäni piristämään...