Mitä odotat sinä joululta?
Se tuntuuko vanhalta ystävältä,
joka saapuu jostain aikojen takaa,
vain voidakseen hetken kanssasi jakaa.
Se olisko tonttuja pieniä noita,
jotka kiertävät kodin ikkunoita.
Vain kulkuset villisti illassa soivat,
nuo harmaanutut kun ahkeroivat.
Sitä odotusta niin malttamatonta,
vielä luukkuja kiinni niin monta.
Sinä kaipaatko katkoa koulutyöhön,
tulis joulu, sais valvoa myöhään yöhön.
Ja kotona vallitsis ilo ja rauha,
ei pyörisi aina se sama nauha.
Sinä joulua kaipaatko ehkä siksi,
että tulisimme toisillemme ihmisiksi.
Vai lieneekö sulla niin paljon töitä,
ne mielessä pyörii pitkin öitä,
ja keskellä kaiken kiireen ja juoksun
sinä kaipaat vain tuntea kuusen tuoksun.
Sen tunnelma niin kuin lapsena ihan
kun saunasta kuljit poikki lumisen pihan.
Ne huurteiset puut - taivaalla tähdet,
sitä jolua etsimäänkö lähdet?
Sinä kaipaatko rakkaasi katsetta, kättä,
sitä jotain, mikä jäi elämättä?
Mikä puhaltais tulen hiillokseen tähän,
että lehahtais liekkiin, ei kituisi vähän,
olis rakkaus niin että kellot sois,
sinun sydämeesi se joulun tois.
Vai tahdotko löytää joulun sen,
kun seimeen syntyi tuo pienoinen.
Että syntyisi hän sulle, ihan omaksi asti
koko elämäsi vapahtajaksi.
Tämä joulusta parhain lieneekin vasta,
eihän koskaan se lakkaa olemasta.


