Oon koko elämäni uskonut kaikkeen "huuhaahan", jälleensyntymiseen, oppimiseen elämässä, karmaan, keijukaisiin, energioihin, auroihin, Jumalaan (paitsi Jumala ei vissiin kuulu näihin huuhaahan, ainakaan yleisen käsityksen mukaan). Nyt tässä pari päivää olen todella syvällisesti pohdiskellut näitä asioita, ja kaikenlaista kummaa on tapahtunut.
Eilen silmäni olivat joenkin tosi "väsyneet". Kummallisesti silmien takana tuntui jonkinlaista väsymystä. Tänään silmäni ovat käyttäytyneet kummallisesti. Ne ovat jääneet tuijottamaan erinäisiin paikkoihin, niin kauaksi aikaa, että kaikki on peittynyt kummalliseen sumuun, ja mieleni on ollut totaalisen tyhjä. Olen kirjaimellisesti ollut muissa maailmoissa. Jotenkin koko ajan on tunne, kuin olisin sumussa. Saan tässä tilassa kyllä esimerkiksi kädestäni tuijottamalla osan auraani näkyviin, valkoinen raja, ja häivähdys vaaleansinistä. Mutta näky katoaa, eikä tule kunnolla esiin.
Mutta eniten mietityttää tuo silmien "väsyminen". Siitä kun voi olla haittaa? Vai onko tuo väsymisen tunne jotain muuta, kuin silmien väsyminen. Se tuntuu myös ohimoissa ja otsassa, ei mitenkään kipeästi, mutta hivenen epämiellyttävää se on.
Olen tällä hetkellä muutenkin hämmentyneessä mielentilassa. Osa mielestäni kapinoi, ja väittää, että leikin liian isoilla asioilla, käskee lopettamaan. Osa taas tietää, että polku jota kuljen on oikea ja hyvä, ja että olen ymmärtänyt kaiken oikein.
Tänään ruokaa laittaessani seinään koputti joku. Se ei ollut pelottavaa, ja vanhoissa hirsitaloissa nyt saattaa kuulua jos jonkinlaista ääntä, mutta kyllä se oli ihan koputus. "Kop kop kop". 2-vuotias tyttärenikin kyseli, että kuka koputti.
Jos joku nyt mitään osaa kommentoida, olisin kiitollinen. Jotenkin tämä hämmennys sekoittaa minua, ja huomaan olevani ärtynyt. Ja se ei ole mukavaa se.


Kyllä tämä taas tästä, helpotti ainakin kun sai avautua, ja hymyn huulille vastauksia lukiessa.