Miten selvitä läheisen kuolemasta?

[Jawamies]

Äitini kuoleman jälkeen isällä oli paljon surua, hän meni seurakunnan surutyöryhmään ja sai apua, hän tapasi muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Surutyö on sitä, että suru tekee ihmisessä työtä. Itse sain apua henkisen kehityksen lehdistä ja kirjoista. Ostin kirjan, jossa suomalaiset kertoivat kuolemankokemuksistaan, eräs hienoin kertomus oli äkäisestä vanhasta miehestä, joka yhtäkkiä sai kauniin hymyn naamalleen , nosti kädet ylös vuoteellaan ja lähti pois häntä vastaan tulleiden mukaan.

Emme koskaan ole yksin,ympärillämme on paljon väkeä sieltä näkymättöman verhon takaa. Viileä tuulahdus sisällä kertoo läheisen olevan vierellä. Itse olen aistinut kielon tuoksun keskellä talvea, kielo oli äitini lempikukka.

[Aiu]

Suru hoituu suremalla. Siinä on erilaisia vaiheita ja samoja asioita tulee puhuttua monta kertaa. Itkeminen on hyväksi. Myös se, että tulee hyväksytyksi surevana ja pois tolaltaan olevana. Ihminen ei ole ns oma itsensä silloin kun suru on tuore. Joskus suru voi pysyä tuoreena pitkään. Surevalle on annettava mahdollisuus surra niin kauan kuin hän tuntee tarvitsevansa. Ei saisi hoputtaa.
Myötätunto sen verran kuin siihen kukin kykenee riittänee surevalle. Tuskin hän kaipaa neuvoja tms. Jossain vaiheessa voi olla tärkeää muistella yhdessä hetkiä, joita vietettiin poistuneen kanssa tai hänen persoonansa eri puolia.

[Jared]

Uskomus ohjaa toimintaamme ja ajatteluamme. Muuttamalla uskomukset Kuolemasta/Pelosta/Surusta, on paras keino käsitellä niitä. Ihminen voi valita oman uskomuksensa.

Elämme täysin luovassa maailmassa, kaikki mitä on, on luotua, eikä kukaan kiellä luomasta lisää, uskomuksia voi myös luoda jollei edelliset uskomukset ole voimallisia. Ja koska voit luoda kaiken mitä uskot, nouset uskomuksiesi ja ohjaavien toimintojen yläpuolelle.

Et silti ole uskomuksesi, koska voit valita ne, ja olla niiden luoja.
Et ole elämäsi, vaan elämäsi luoja.