Olen todella väsynyt.

[lonelyplanetboy]

Hei kaikki,

Olen tällainen suht nuori henkilö. En normaalisti juurikaan käytä internetiä taikka osallistu sen tarjoamaan sosiaaliseen mediaan. Löysin foorumillenne jokin aika sitten hakukoneen kautta etsiessäni "kohtalotovereita". Elämäntilanteeni tällähetkellä on hyvin vaikea; arkiset askareet ja yhteiskunnan luomat velvoitteet tuntuvat lähes ylitsepääsemättömän vaikeilta ja turhauttavilta. Tunnenkin saavani yhteiskunnalta vain väsymystä, masentuneisuutta ja turhautuneisuutta. Olenko jotenkin sokea
sen tarjoamille positiivisille asioille? Olen kuin karkumatkalla, jonka tiedän ennenpitkään päättyvän siihen, että jään kiinni.

Mistä löydän täysin kadonneen itsevarmuuteni ja elämisen ilon?

[Aricia]

Tervehdys,

Saattaa näyttää lattealta, mutta kirjoitan kuitenkin: toivon sinulle voimaa ja kohennusta tilanteeseesi!

Tekstistäsi tulee mieleen muutamia kysymyksiä. Millaisia vaatimuksia sinulla itselläsi on itsellesi? Stressaako jokin suoritusvaatimus elämääsi, mitä se on ja kenen koet sen asettaneen?

Itselläni on ollut kuvaamiasi vaiheita, lievinä viime vuosina, joskus hyvin voimakkaina. Taustalla on ollut monenlaista, myös hyvin opittu ankaruus itseäni kohtaan.

Sinulla on selkeä ja hyvä kirjoitustaito. Mieleeni tulee, että voisit yrittää kirjoittaa asioita paperille. Niistä raskaista ja synkeistä, masennuksen ja turhautumisen tunteesta. Kirjoittamisen jälkeen paperit voi polttaa, repiä jne. Jos on vaikeita asioita käsiteltävänä, liian suurilta tuntuvia haasteita, kirjoittaminen ei välttämättä yksin auta. Kohtalotovereita ja apua varmasti löytyy monella tapaa. Hienoa, että kirjoitit tänne.

[Tinde]

Hei,
viestissäsi kiinnitin huomiota sanaan yhteiskunta. Mainitsit olevasi väsynyt yhteiskunnan vaatimuksiin. Nämä vaatimukset ovat ilmeisesti ristiriidassa omien tarpeittesi kanssa? Itse olen juuri toipumassa syvästä uupumuksesta ja olen kokenut yhteiskunnan taholta kaikkea muuta kuin ymmärrystä ja myötätuntoa. En esimerkiksi ole saanut viime kuukausina lainkaan sairaspäivärahaa, vaikka olen ollut työkyvytön paitsi omastani, myös kahden lääkärin mielestä. Mutta palatakseni asiaan, itse olen joutunut tekemään ns. henkisen pesäeron yhteiskuntaamme. Eli oppimaan ajattelemaan niin, etteivät yhteiskunnan vaatimukset ole aina "oikeita". Vaikka yhteiskuntamme on jotain mieltä, ja sillä on jopa laki takanaan, se ei välttämättä ole oikeassa! Esimerkiksi omalla kohdallani, tunsin ensin itseni todella huonoksi ja kyvyttömäksi, koska yhteiskunta piti minua sellaisena. Oivalsin kuitenkin pian, että totuus on jotain aivan muuta, yhteiskuntamme tai lakimme ei ole totuus, vaikka monessa asiassa lait ovatkin hyviä ja paikallaan. Totuus löytyy meidän jokaisen sydämestä, ja sen kanssa meidän tulee olla sopusoinnussa, ei yhteiskunnan. Joskus toki voimme olla molempien kanssa sopusoinnussa yhtäaikaa, aina se ei onnistu ja silloin on valittava sydän

Toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista!

[Chevy]

Voimia, että jaksat olla Se Joka Olet.
Ympäristöstä huolimatta.
Uskoa omaan itseesi ja luottamusta tulevaisuuteen!

[Jared]

Hei kaikki,

Olen tällainen suht nuori henkilö. En normaalisti juurikaan käytä internetiä taikka osallistu sen tarjoamaan sosiaaliseen mediaan. Löysin foorumillenne jokin aika sitten hakukoneen kautta etsiessäni "kohtalotovereita".
Mistä löydän täysin kadonneen itsevarmuuteni ja elämisen ilon?

Terv! lonelyplanetboy

Käytännön vinkkinä, lakkaa etsimästä "kohtalotovereita" ja etsi ihmisiä jotka oikeasti voivat jelppiä sinua, eli oikeassa paikassa olet. "Kohtalotoverit" pitävät sinusta ihan varmasti niin paljon että vetävät ja pitävät sinua siellä missä olet. Voit katsoa rohkeasti korkeammalle päin, sinnehän sinä haluat? Eteen ja ylöste ja uloste...

[lonelyplanetboy]

Voit katsoa rohkeasti korkeammalle päin, sinnehän sinä haluat? Eteen ja ylöste ja uloste...

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta miksi se tuntuu mulle niin vaikealta ja raskaalta ?

[Jared]

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta miksi se tuntuu mulle niin vaikealta ja raskaalta ?

Koska kysyt itseltäsi niin. Voit muotoilla kysymyksiäsi niin että saat toisen laisia vastauksia.

Ihmisen aivot ja DNA tottelevat kielellisiä käsitteitä, esim. amatööripianisti harjoitellessaan tekee sen virheen harjoitellessaan vaikeaa kappaletta, että hän ajattelee siitä kaikkea mikä tekee siitä hankalaa, tietämättä "salaista virtuoosien periaatetta" (krhm, nyt sekin on julki...), että kaikki tuo vaikuttaa siihen, miten hän kappaleen oppii, aivolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella ohjeita. Tuloksena hän oppii kappaleen kantapään kautta, ja siitä puuttuu jotain, Fiilistä!

Virtuoosi, tai sellaiseksi pyrkivä nauttii koko prosessista ja tunkee aivoonsa tietämättään tai tietoisesti kaikkea mikä tekee kyseisen kappaleen soittamisesta mahhhtavaa!. Virtuoosi kykenee jo kappaleen harjoitusvaiheessa insertoimaan fiilistä siihen. Se nopeuttaa huomattavasti oppimista.

...............

Mekin täällä foorumilla olemme osa yhteiskuntaa. Satsattiin vain vähän erilaisiin juttuihin.

En silti pidä itseäni sosiaalisena ihmisenä vaan SYNERGISENA ihmisenä. Synergioin ihmisten kanssa. Se on hauskaa. Sosiaalinen nykypäivänä tarkoittaa hierarkiaa. Synerginen on laaja käsite. Yksi tärkeimmistä konsepteista siinä on, että ihmiset ovat samalla lähtöviivalla.

................

Onko sinulla, lonelyplanetboy, jokin haave minkä haluaisit toteuttaa? Tilannehan voi muuttua jo sillä kun alat keskittämään Energiaa toteuttamaan itseäsi. Kun keskityt siihen, ennen pitkää Energia balanssin täytyy vaihtua niin, että tilanteesi pohtiminen jää vähemmälle Energialle, ja toteuttaminen tulee voimakkaammaksi. Ellei ole vielä sellaista, niin voit keskittyä päivittäin johonkin pienempään tehtävään, ja antaa suuremman idean kehittyä sillä välin.

[sara]

Tunnenkin saavani yhteiskunnalta vain väsymystä, masentuneisuutta ja turhautuneisuutta. Olenko jotenkin sokea sen tarjoamille positiivisille asioille?

Yhteiskunta olemme me; On tärkeää aloittaa ottamalla oma elämä omiin käsiin, se palauttaa myös itsevarmuutesi kun huomaat että sinä olet se, joka oman elämäsi rakennat juuri sen näköiseksi kun sen haluat olevan.

Mistä löydän täysin kadonneen itsevarmuuteni ja elämisen ilon?

On paljon erinomaista kirjallisuutta: esim. Philip Martin: Zen - Tie depression läpi (ei tarvitse olla masentunut saadakseen tästä kirjasta erinomaisia ajatuksia tielle oman elämän uudelleenrakentamiseen).

Luulen että eräs todella tärkeä käsite matkalla eteenpäin on DUALISMI. Varmaan googlettamalla löytyy paljon tietoa siitä. Kysymys on siitä että luulemme että olemme yksin, irrallaan kaikesta ja kaikista ja asia on juuri päinvastoin. Emme ole koskaan edes olleet irrallaan tai erossa siitä, mikä on meille tärkeintä tässä elämässä, eli oma itsemme, oma sisimpämme, sielumme tai Korkein Itse, miten kukin haluaa sitä nimittää... Lisäksi se on ollut aina yhteydessä koko maailmankaikkeuden yhteiseen sieluun ja sitä kautta et ole koskaan yksin. Sinulla on koko maailmankaikkeus ja sen kaikkien sielujen arsenaali vapaassa käytössäsi. Miten siis voisit olla epävarma, kun sinulla on hallussasi koko universumin työkalut, rakkaus, kaikki! Olet jo kotona etkä ole koskaan eksyksissä ollutkaan, olit vain hetkeksi unohtanut tämän kaiken!

Elämä on aivan mahtava seikkailu, jos päätät lähteä tielle sitä seikkailua kokemaan!

[lonelyplanetboy]

Kiitos kaikille vastanneille kaikesta...

Musiikki ja soittaminen on todella lähellä sydäntäni, mutta tuntuu että olen menettänyt juuri sen kyvyn välittää energia / fiilis instrumenttiin, minkä vuoksi soittaminen tuntuu todella turhauttavalta ja tylsältä. Sormet ja kädet tuntuvat kokoajan jotenkin tukkoisilta, ilmeisesti mulla on jokin ongelma käsien massanhallinnassa...

[sara]

Soittaminenhan liittyy vahvasti tunteiden esiintuomiseen ja välittämiseen (vaikka joku muusikko varmaan tietäisi tästä enemmän). Ehkä kannattaa hengitellä syvään vatsasta lähtien keskittäen huomio ensin solar plexus- keskukseen ja kun siellä tuntuu olevan tie vapaa, keskittää sitten hengitys sydänkeskukseen kunnes sielläkin alkaa virrata vapaammin. Kaikkea kannattaa kokeilla kun ne vastaukset on kuitenkin kaikki sisällämme kun vähän kaivelee! Ja intuitiokin kertoo paljon, mikä milloinkin auttaa eteenpäin.