Kirjoita - mitäkö? Vai piirrä? kirjoita kirja?

[Chevy]

Hyvin ovat muuten asiantuntijat palvelleet minua muutenkin.

Kysyin kahden valtion etiketistä, vastaukset tulivat kuin aputeekin hyllyltä.
Ystävällisesti, selkeästi ja asiantuntevasti.

Kysyin erään yhdysvaltalaisen kaupungin ruususeuralta, milloin kyseisessä kaupungissa alkaa ruusujen kukinta keväisin.
Voi hyvä tavaton, eihän sellaista olisi pitänyt mennä kysymään. Vastauksia kun voi olla valtava määrä sen mukaan, mikä on ruusulajikkeen nimi,
millaisella alueella sitä kasvatetaan jne.

Joka tapauksessa sain siihenkin ystävällisen ja asiantuntevan vastauksen.
Vastaaja oli innostunut asiastani, kun kerroin, että käsiksessäni kuvaan hänen kotikaupungissaan asuvaa naista, joka kasvattaa ruusuja puutarhassaan.
Vastaaja, mies, oli kertonut asiasta vaimolleen ja eräälle toisellekin ruusuja viljelevälle naishenkilölle, varsinkin tuosta käsiksestä.
Hän, vastaaja siis, oli googlannut Suomen Ruususeuran ja vaikka mitä Suomea koskevaa Paavo Nurmeen saakka...ihanaa.

Ihmiset ovat fantastisia, avuliaita ja ystävällisiä missä päin maailmaa, kaikki yleensä haluavat auttaa, kun kysytään jotain heidän omalta erikoisalaltaan.

Keväällä tiedustelin San Diegon katoliselta papilta, millaisia hautajaisseremonioita pidetään katolisille sotilaille. Sain tietoja, samoin Yhdysvaltain Armeijan
katolisilta sotilaspastoreilta sain paikalliseen katoliseen hautauskäsikirjaan johtavan linkin.

KKK tätäkin kautta kaikille auttajille!
rakkaudella, Chevy

[Chevy]

Jouduin taas kysymään asiaa vieraan valtion armeijan edustajalta.

Olin automaattisesti kirjoittanut joka paikkaan tekeleessäni mitat kilometreinä, ihmisten pituudet senttimetreinä yms.
Yhdessä kohdin, missä toin esiin em. vieraan vallan armeijan upseerin res. olin jostain syystä yhtäkkiä pistänyt sen päähän
ajatukset, jossa se arvioi toisen miehen pituudeksi kuusi jalkaa.

Yeah, 6 jalkaa eikä 182 senttiä. Hovilukijani K kysyi, että mikä on homman nimi, eikös miehen pidä ajatella senteissä,
kun ollaan maassa, jossa nopeudet on km/h ja pituudet km, cm jne.

Siinä vaiheessa älysin, että olin koko käsiksen alkupuolen kirjoittanut tavallaan hassusti. Siinä näet oleskeltiin
valtiossa, jossa homma hoidetaan maileja, jalkoja, tuumia, paunoja yms. käyttäen. Siviilitkin tekee siellä niin.

Ei muuta kuin korjaamaan! Ja siinä vaiheessa piti kysyä vielä, mitä tässä vieraan valtion ilmavoimissa käytetään.

Vastaus tuli seuraavana päivänä, jälleen kuin aputeekin hyllyltä. Jalkoja, solmuja ja paunoja. Yessh!
Siis kyseisessä valtiossa ajatellaan kyllä metreissä ja kilometreissä, mutta ilmavoimat pelittää kansainvälisen yhteistyön kautta toisin.
Kiitos, K!

Aivot ovat ihmeellinen juttu. Välillä ne huomaavat sellaista mitä ei tarttiskaan, toisinaan ne päästävät läpi jonkun asian, joka kaipaisi korjausta.
Oma moka. En ollut käskenyt aivoja oikein.

Chevy

[Chevy]

Paikallisessa päivälehdessä muuan naiskirjailija ilmaisi äskettäin, että kirjoittaminen on hidasta, vaikeaa ja tylsää.
Olivatkohan ne nämä sanat. Ainakin hyvin lähellä näitä.

Absoluuttista totuuttahan ei ole, ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Olen usein eri mieltä julkisuudessa esiintyvien henkilöiden kanssa.

Tällä kertaa en voisi olla enempää eri mieltä.
Hitaaltahan se tuntuu, jos ajattelee, mitä kaikkea pitää jo täysmittaisesta käsikirjoituksestakin tarkistaa,
miten sitä muotoilla, viimeistellä, lähetellä kustantajille jne - tuosta viimeisestä minulla ei olekaan
kokemusta. Mutta mitä kaikkea siinä tehdään, ehkei se olekaan hidasta.
Jos taas itse kirjoittaa hitaasti, ei pidä valitella sellaista, mihin voi itse vaikuttaa.

Vaikeaa - ei minusta. Jos haluaa tarkistaa faktat, niihin menee aikaa, ja joutuu miettimään, missä muodossa
asiansa esittää. Joskus voi tulla hetkiä, että ei synny tekstiä, ei kirveelläkään.
Mutta sekään ei minusta ole vaikeaa.

Tylsää? Sitä kaikkein viimeiseksi! Kirjoittaminen on minusta hauskaa. En muista, että olisin ikinä nauranut
niin paljon kuin tämän käsiksen kanssa eri vaiheissa, eri tilanteissa, erilaisten ihmisten kanssa.
Olen tavannut paljon mielenkiintoisia ihmisiä, osan netissä, osan luonnossa. Saanut uusia ystäviä.
Mainiota - ei tosiaan tylsää.

Mutta kukin ajattelee asioita omalla tavallaan.
Halusin tuputtaa teille nähtäväksi/luettavaksi oman tapani. Jospa se poistaisi esteen jonkun kirjoittamista
ajattelevan tieltä, joka on lukenut em. henkilön mielipiteet ja kenties nielaissut ne karvoineen, hampaineen.

Kun olet käännekohdassa - pyydä aina toinen mielipide.
Totta kai voitte kysyä em. henkilöltä. Valitettavasti en muista hänen nimeään...

rakkaudella, Chevy

[Chevy]

Hahhah,

reikiopettajani Tainamaarit kehotti aina vahtimaan omia ajatuksiaan, koska ajatuksen voima on suuri.
Tuossapa ilkeilin naiskirjailijasta, joka piti kirjoittamista vaikeana, hitaana ja tylsänä.
Kah, heti tuli ilkeily omaan nilkkaan.

Olen kirjoittamisessa sellaisessa kohdassa, että en tahdo päästä eteenpäin.
Hyvin kiusallista, koska nyt olisi kiire saada sepustus siihen malliin, että sen voisi lähettää kustantajalle luettavaksi.
Mutta hidasta ja tylsää - ei edelleenkään. Vaikeus on sekin ensi kertaa kelkassa.

siis anteeksi, anteeksi, anteeksi - pyydän siltä kirjailijalta, jonka nimeä en muistanut.
En ole löytänyt juttua uudelleen, jotta olisin voinut tarkistaa nimen.

Luotan, että Universum vie pyyntöni perille.

Kirjoittaminen on yhä suuri intohimoni - jatkan edelleen.
rakkaudella, Chevy

[Chevy]

Hei te Rakkaat,

käsis on muokkauksen alla. Neljäs versio työn alla.
Huomaan vähän väliä jotain sählinkiä, mitä pitää tarkistaa.

Suomalaisuuden kannalta mielenkiintoinen ja vähän masentavakin seikka: tarvitsin teknistä tietoa, jota en onnistunut löytämään netistä.
Lähetin kyselyn kolmelle viranomaistaholle ja kahdelle yksityishenkilölle.
Yksi viranomaistaho - se, jolla luulisin olevan parhaat edellytykset tiedon hallintaan ja toimittamiseen, ei vastannut lainkaan.

Kaksi vastasi niukasti, että asia ei kuulu heille. Ensimmäinen näistä siis kehotti kysymään toiselta, kun asia ei heille kuulunut, ja toinen vastasi, ettei se kuulu heillekään.
Rohkenen hiukan epäillä, sillä varsinkin jälkimmäisen lyhyt vastaus oli äärimmäisen taiten muotoiltu. Sellaisia minäkin totuin aktiivisina virkavuosinani laatimaan, kun piti vastata vaikkei saanut vastata.

Ensimmäinen yksityishenkilö ei vastannut lainkaan.

Mutta, toinen, se ihana mies, vastasi, ja sain ne tiedot, joita tarvitsin. KKK! Kaikkea hyvää sinne, kaikkea hyvää sinne, kaikkea hyvää sinne!

Mutta sepustelu jatkuu edelleen.
kaikkea hyvää teille kaikille,
kaunista talven jatkoa,
rakkaudella, Chevy

[Chevy]

Hei te Rakkaat,

täytyy nostaa hattua muutamalla valtion yksikölle, joista sai vastauksia.
Joistakin ei.
Kokonaisuudessa asiaa tarkastellen täytyy sanoa, että ulkomaisista lähteistä tuli kaikista vastaus,
kysyinpä sitten katolisesta hautajaisseremoniasta, varhain kukkivista ruusuista, sotilaspuvun käyttöetiketistä tai mistä vain.

Mutta suomalaiset lähteet - aika moni jätti vastaamatta. Jopa muuan, jolle olin lähettänyt asian etanapostissa nimellä varustettuna.
Vai mahtoikohan posti viedä sen jonnekin muualle?

Nyt viides versio käsiksestä valmistui ja lähti katsannolle eräälle kustantajalle.
Saas nähdä...

Siunattua joulua ja energiarikasta uutta vuotta teille kaikille,
Chevy

[Chevy]

Kustantajalta tuli pakit.
En ihmettele, juttu oli joiltakin kohdin aika raakile, aika ei riittänyt viimeistelyyn.
Lausunto oli aika kiinnostava.
En siteeraa täällä.

Luin HS:n jutun naisesta, joka oli tsempannut 25 vuotta saadakseen kirjansa julkisuuteen ja sai nyt lopulta kustannussopimuksen.
Onnea ao:lle.

Harjoitukset jatkuvat...

[Chevy]

Sisko sanoi, että hän ei kyllä enää kirjoittaisi mitään/yrittäisi korjata tekstiään, jos olisi saanut kustantajalta pakit.
Hah, ei passaa minulle.

Myönnän, että juttu oli tosiaan aika raakile, ja olen muokannut sitä tähän mennessä paljon.
Kuitenkaan en anna periksi.
Maailmassa on muitakin kustantajia kuin tuo yksi.
En sano, että pihlajanmarjat ovat happamia kuten entinen kettu.
Kuitenkin huomasin jo ennen kuin olin saanut vastausta, että tuo kustantaja ei ehkä olisi se kaikkein paras.
Olen lukenut heidän tuotannostaan useita jännäreitä. Ei huonoja, ei missään tapauksessa.
Eivät kuitenkaan täysin minun ajatuksiini vastaavia.

Kirjoittaminen siis jatkuu.
Olen jälleen kahdella kurssilla.
Erityisesti toinen, paikallinen TSL:n kurssi on sykähdyttävä. Vetäjä on nuori nainen, idearikas, mutta ei jyräävä. KKK!
Käsiksen kuudes versio on nyt meneillään. Sisko pyörittelee päätään ja ihmettelee.
No, tässä sitä mennään.
Jos taivaalta putoaa muutama tonni rahaa joskus kesällä, julkaisen sen omakustanteena.

Kaikkea hyvää teille kaikille, ja kirjoitusvoimaa erityisesti niille, jotka sitä tarvitsevat.
rakkaudella, Chevy

[Chevy]

Taivaalta ei ole vielä pudonnut rahaa omakustanteen julkaisemiseen.
En ihmettele, sillä tuotos ei ole valmiskaan.
Muuan lukija huomasi siinä jälleen pari virhettä.

Olin kirjoittanut miehestä, joka eksyttääkseen itseään jahtaavat rikolliset värjäsi tukkansa.
No, eihän tukan värjäämisessä ole mitään ihmeellistä nykyään, olin ajatellut.
Vaan lukija todisteli, että tummatukkaisen henkilön hiusten värjääminen punaisiksi on kova juttu.
En ollut älynnyt, että lukija ajatteli ilman muuta peppipitkätossunpunaista tai ns. porkkananpunaista tukkaa.
Olin ajatellut itse hämärästi jotakin syvän kuparinpunaista.
Vaan ei, siinä kuulemma pitäisi ensin valkaista hiukset ja sen jälkeen värjätä uudelleen punaiseksi.
Nostin tassut pystyyn ja raakkasin moisten idean.

kiitos lukijalle, tiesi mistä puhui, kun on itse värjännyt hiuksiaan usein.
Minä taas en ole koskaan sellaista tehnyt, niin ei ollut mitään käsitystä siitä, miten se tapahtuu.

Mitä tästä opimme: selvitä joka juttu, vaikka vähäpätöinenkin, ellet oikeasti itse tiedä.
rakkaudella, Chevy

[Chevy]

Ai niin, unohdin kertoa siitä toisesta mokasta. Se liittyi tietokoneisiin, kuinkas muuten. Asiaan, josta en ymmärrä kissan viikseä.
Olin suunnitellut vakoilupisteen, mutta asettanut sen maantieteellisesti sellaiseen paikkaan, jossa sen toimiminen oikeasti olisi ainakin epävarmaa, mutta myös tolkuttoman kallista.
Uutta mietintää....katsotaan miten käy.

Noista sählingeistä tuli mieleeni vanha kunnon Anna-sarja. Niin juuri, se Lucy M. Montgomeryn kirjoittama, joka kertoo kasvatiksi otetusta tytöstä nimeltä Anna.

Kirjasarjassa päähenkilö Anna harrastaa kirjoittamista ja yrittää tienata sillä jonkun lantin jo nuorena koululaisena. Hän on mieltynyt hienoihin nimiin, hänen hahmonsa ovat kauniita naisia, joilla on sysimustat hiukset, alabasteri-iho ja helmihampaat. Hahmot joutuvat dramaattisiin tapahtumiin, joihin liittyy myrskyjä, murhia, onnettomuuksia yms. Kirjoitukset eivät mene kaupaksi. Hän luetuttaa erään tarinansa naapurillaan herra Harrisonilla, joka on sitä mieltä, että jokaisen kannattaa kirjoittaa siitä, mistä jotakin tietää. Ihan arkisista tapahtumista. Annan on vaikea uskoa ja toteuttaa sitä ajatusta, mutta sitä kautta kirjoittaminen tavallaan sujuu myöhemmin.

Eräässä osassa sarjaa Annan paras ystävä Diana lähettää salaa erään Annan dramaattisen tarinan leivinpulveriyhtiön kirjoituskilpailuun. Sana ja aihe on muuten vapaa, paitsi että jutussa pitää mainita leivinpulveri. Diana muuttaa tarinaa siten, että upea sankaritar sekoittaa kakkutaikinaa ja toteaa repliikissään, että X:n leivinpulverin avulla kakku onnistuu aina, tai jotain vastaavaa. Juttu voittaa kilpailun, ja Anna saa postissa shekin palkkioksi. Hän ei ymmärrä, koska ei ole itse osallistunut kilpailuun. Diana kertoo. Anna on häpeissään, koska ei itse olisi koskaan kirjoittanut mitään mainosjuttua. Häntä myös kauhistuttaa, mitä kyläläiset ajattelevat asiasta, onko hän kilpaillut noin räikeästi mainostaen vain ansaitakseen rahaa. Hänen hämmästyksekseen häntä ei paheksuta...

Kirjoittakaa, hyvät immeiset, olkoon aihe sitten leivinpulveri tai mikä tahansa...
niin, enhän muuten tainnut mainita, että sepustukseni miljöö on toisella puolella maailmaa, maassa, jossa en ole koskaan käynyt...
'rakkaudella, Chevy