Viimeaikaiset tapahtumat ovat jälleen hersyttäneet ajatuksia ystävyydestä.
Tuumin, että jostain syystä usealla ystävälläni on kuudes aisti, jonka kautta välittyy viitteitä ja viestejä siitä, mistä puhuttaisiin, jos oltaisiin puhumaetäisyydellä tai sopivassa välinekosketuksessa.
Rose mainitsi tuolla aiemmin tarvitsevansa säännöllisesti yksinoloa - sama täällä.
Kuitenkin ne kuudennen aistin tai vastaavan - sanokaatten sitä miksikä tahdotte -
ominaisuuden välittämät tiedot tulevat perille silloinkin eivätkä häiritse.
Ne voi joko ottaa vastaan tai olla ottamatta, kuinka vain, eikä oma ajatus katkea samalla
tavalla kuin tapahtuisi vaikkapa puhelimen soidessa.
Joskus näistä ystävyyden ja voisiko sanoa eräänlaisen aseveljeyden tuntemuksista on vähän hassujakin seuraamuksia.
Siirryttyäni pois eräästä sisäänlämpiävästä työpaikasta totesin, että piti oikeastaan opetella puhumaan uudelleen,
kun ei enää voinutkaan luottaa siihen, että toiset ymmärtävät puolesta sanasta tai jopa sanattomastikin. Hmm.
No, kaikella on aikansa. Ehkä on ihan sopivaakin, että Wanha Täti ryhtyy lörpöttelemään ystävien ja kylänmiesten
kanssa kuten wanhojen tätien oletetaan tekevän?
Iloisia juttelutuokioita kaikille, jotka niitä harrastavat.

"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "