Mistä tunnet ystävän?

[maikkula]

Viikon päästä on ystävänpäivä. Luin aamulla erilaisia kommentteja ystävyydestä.
Kun täällä ei ole pitkään aikaan ollut mitään kyselyä, niin ajattelin nyt laittaa viikoksi kyselyn ystävyydestä.
Mitä ajatuksia se teissä foorumilaisissa herättää?

Minulla itselläni on muutama hyvä ystävä. Teen asiakastyötä ja olen ajatellut, että siksi en jaksa vapaa-aikanani tavata kuin niitä harvoja ja valittuja, joitten seurassa ei tarvitse teeskennellä olevansa muuta kuin mitä on.
Ystävä on ihminen, joka tietää minusta pimeät puolet (ehkä ei ihan kaikkia) ja valoisat puolet ja jaksaa vaalia yhteisiä asioita.
Huumorintaju on kanssa välttämätöntä, taito nauraa itselleen samoin.
Ollaan samalla aaltopituudella.
Ihaillaan toista huomattavasti enemmän kuin kritisoidaan...

Siinähän niitä...

Ystävällisesti: Maikku

[Chevy]

Eräs postikorteissa ja julkisuudessa esiintyvä fraasi on jotain sinnepäin, että
Ystävä on se, joka tietää sinusta kaiken ja silti rakastaa sinua. Kuten Maikkula edellä totesi.

Melko osuva juttu. Toinen piirre minusta on ystävyyden kaksisuuntaisuus.

Minusta siihen kuuluu se, että ollaan toisen tukena ja apuna erilaisissa kriisitilanteissa, vuoronperään eri elämän käänteissä kummallakin puolella asioita ja sekä vastaanottavana että antavana osapuolena, vaikkei oltaisikaan aina 100% samaa mieltä kriisin syistä.

Ystävyyttä on siis eräänlainen henkinen YYA - ja toisinaan tietysti fyysinenkin. Kukapa muu kuin ystävä tulee auttamaan muuttopakkauksissa, kun aika loppuu kesken, tai tuo ruokaa silloin kun olen sairas enkä itse pääse kauppaan.
Ystävän kanssa voi puhua halki kaikki tuskallisimmatkin asiat ilman että tarvitsee pelätä asioiden kulkeutumista eteenpäin.
Luotettavuus ja luja usko toiseen on avainasemassa.

Toisaalta taas vain ystävä voi sanoa mielipiteensä jostain tekemisestäni tai tekemättä jättämisestä ilman että siitä syntyy ongelmia. Kuitenkin mitä suurinta ystävyyttä on se, että hän silti jättää päätöksenteon minulle eikä yritä oman mielensä mukaan puhua minua ympäri asioissa, joissa ehkä olen epävarma. Silti toisen tuki ja huomio yhdessä asioiden rohkean kyseenlaistamisen kanssa saattaa saada minut havaitsemaan vivahteita, joita en olisi päätöksenteossani oivaltanut itse - tai ainakin saatan löytää uuden näkökulman asioihin ja siten tuntea itseni vahvemmaksi. Aina ei myöskään tarvitse sanoa ääneen kaikkea, mitä ajattelee. Ystävyyssuhteessa on myös sallittua vihastua - kunhan muistaa pyytää anteeksi ja tunnustaa olleensa väärässä. Kun kerran rupesin viskelemään sananlaskuja, niin tähän sopii mainiosti myös se, että ei pidä antaa auringon laskea vihansa yli. Ystävyys kestää erimielisyydetkin, kunhan ne sovitaan.

Ystävyys voi olla ajankin osalta järkähtämätön: voi olla, että välillä vierähtää useitakin vuosia ilman että tapaan jotakuta ystävää. Silti sitten kun taas nähdään tai jutellaan puhelimessa tai kirjoitellaan, väliin jäänyt ajanjakso ei merkitse mitään, vaan voimme jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme.

Minusta ystävyys voi olla voimassa ja toiminnassa sekä miesten että naisten välillä, sekä saman että eri sukupuolen edustajien kesken. Minulla on vuosien varrella ollut useita miespuolisia ystäviä, joiden vaikutuksesta omaan henkiseen kasvamiseeni olen ollut ja olen edelleen suuresti kiitollinen.

Eräs suurimpia ystävyyden osoituksia elämäni varrella oli se, kun muuan ystävistäni ei kertonut minulle, että silloinen mieheni oli yrittänyt iskeä häntä. Kuulin asiasta vasta paljon myöhemmin muussa yhteydessä, jolloin asia ei satuttanut, vaan oli ainoastaan osa elämän suurta palapeliä.
Samoin sama ystävä mieheni kuoltua lähti kanssani kävelylle. Tallasimme varmaan kaksi tuntia ympäri Helsinkiä, jolloin puhuin yhtämittaa ajatuksistani ja tuntemuksistani. Palasin retkeltä tyhjänä - tyhjänä vihasta, surusta ja kielteisistä tunteista, mutta valmiina palaamaan elämään. Aika ja kohtalo kohtaavat kaikkia, ja siinä ystävyydellä on suuri sanansa sanottavana.

rakkaudella,
Chevy

[maikkula]

"Minun ysätäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niityn kukka,
joka saa minut hymyilemään."

[Jared]

Minusta ystävyys voi olla voimassa ja toiminnassa sekä miesten että naisten välillä

Nainen ja mies voivat olla ystäviäKIN jos siihen kuuluu jonkin verran seksiä.
Jos ei ole kipinää, en ota naista ystäväkseni. Koko paketti tai ei ole mitään ystävyyttä.

Ajattelen seksiä, mutta en vain sitä. Se on vain luonnollista.
Näytä minulle leijona joka vain hengaa seeprojen kanssa, niin muutan mieleni

[Chevy]

Hehheh, aika hyvä ajatus.
Eri asia on minusta se, mitä ajatellaan ja mitä tehdään.
Kipinä on eri juttu kuin tassunsa polttaminen.
Jos olet tai olisit, ellet nyt ole, pariskuntana ystävystynyt toisen pariskunnan kanssa, miten se sitten toimisi?
Eli nyt tullaan siihen, mitä on seksi?
Mitä on "jonkin verran"?

Onko se tällaisissa tapauksissa vain ajatusta, joka jää vaille käytännön toteuttamista, mutta siitä huolimatta pysyy ns. elämää rikastavana tekijänä naisen ja miehen välillä - vai pitääkö se välttämättä toteuttaa ja aiheuttaa triangelidraama tai jotain vielä pahempaa?

Saan muuten kiittää niitä miespuolisia ystäviäni - erityisesti leijonia - siitä, että olen pystynyt karsimaan itsestäni sellaisia ominaisuuksia, joita miehet keskimäärin eniten inhoavat naisissa kuten suhteellisuudentajun puutetta, liioittelutaipumusta jne. Leijonat ovat ilenneet puuttua asioihin, joihin kesymmät otukset eivät ole tahtoneet tarttua...

[Jared]

Jos olet tai olisit, ellet nyt ole, pariskuntana ystävystynyt toisen pariskunnan kanssa, miten se sitten toimisi?
Eli nyt tullaan siihen, mitä on seksi?
Mitä on "jonkin verran"?

En ota ystäväkseni, niin helppo ratkaisu. Nainen ei voi olla minulle vain ystävä.
Muistakaa, että nainen valitsee miehen, ja sitten vasta miehellä voi olla mahdollisuus
petipuuhiin, niin se vain on.
Jos mies valitsee, hän häviää heti, juuri, ja välittömästi.

"Ystävä" kertoo sinulle kuinka mahtavat juhlat olleet pari viikkoa sitten,
ja tiedät että olisit voinut olla mukana jos vain olisit kuullut ennalta;
selvästi se tyyppi vain sanoo olevan ystäväsi.

[Rose]

Pähkäilin pitkään osallistumista tähän keskusteluun. Olen nimittäin aika epäsosiaalinen ihminen

Tarvitsen yksinoloa säännöllisesti ja muutun tosi kärtsyksi, jos se ei onnistu.

Ystävissäkin pätee sama viisaus kuin monessa muussakin asiassa; ei se määrä vaan laatu. Voi olla tosi sosiaalinen ja ympärillä pyörii paljon ihmisiä. Ovatko ne kaikki todella ystäviä?

Ystävä ymmärtää, etten ole koko ajan tekemisissä ja tavoitettavissa. Ja minä myös ymmärrän, että ystävän kännykkä on ollut pari päivää kadoksissa eikä hän siksi ole vastannut viestiini

Hyvä ihmissuhde kuten toimiva avioliitto pitää sisällään myös ystävyyden. Minusta olisi tosi kummallista, ellei puoliso olisi myös ystävä.

Reiki on myös tuonut ihanat reikiystävät, joitten seurassa voi vapaasti puhua huuhaa-jutuista.

Hyvää ystävänpäivää kaikille

[Chevy]

Voi vihvilä, Jared, mekö ei sitten voida koskaan olla ystäviä, Sinä ja minä....

[maikkula]

Hyvää ystävänpäivää kaikille, miehille ja naisille!
Pidetään huolta toisistamme.

Lämmöllä: Maikku

[Chevy]

Sorry, Jared - niin tosikon ihmisen kuin minä ei kannattaisi yrittää vitsailla, pieleen menee aina jossain vaiheessa.
Aurinkoista kevättä ja kaikkia mukavia energiavirtauksia jokaiselle ystävälle, kaikkialla Universumissa.

rakkaudella,
Chevy