Ympäristön negatiivisuus

[Frangipani]

'pyydat korkeimmailta likaisuuden poistoa itsestasi'

[maikkula]

Suru ja viha tuntuvat ikäviltä asioilta ja niiltä haluaisi välttyä, mutta ne ovat luonnollisia ja tärkeitä tunteita ja niillä on oma tehtävänsä suojella ihmistä tietyissä tilanteissa. Esim. teini alkaa kommunikoida usein vihamielisesti, kun hän alkaa itsenäistyä ja ottaa omaa tilaa itselleen, se on tervettä tunnetta. Mutta vaikka "homeiset vanhemmat" kuinka ärsyttäisivät niin hänelle pitää tehdä selväksi, että vihan ilmaiseminen niin, että vahingoittaa toisia, ei ole sallittua.

Suru helpottaa, sanotaanko vaikka silloin kun joku läheinen kuolee. Se on luonnollinen tunne ja se ikävä kyllä koetaan nykyään niin vaikeana tunteena, että surija jätetään monesti liian yksin. Jos hän itkee häntä ohjataan lääkärille hakemaan rauhoittavaa kun onhan sellainen itkeskelijä tosi vaikea kohdata. Näin ei pitäisi olla vaan surijaa pitäisi tukea, pitäisi mennä lähelle ja kuunnella kun ei todennäköisesti niin vaikeassa paikassa osaa sanoa mitään. Minä ainakin henkilökohtaisesti toivon, että jos minua suru kohtaa, niin saisin jonkun tulemaan luokseni ja sanomaan että itkeä vollota Maikku niin paljon kuin haluat, minä laitan sinulle nyt kupin kahvia ja istun tässä vieressäsi.

Jos puhun negatiivisuudesta ihmisissä, niin se ei ole tunne vaan se on meitä nykyisin kalvava täysi tunteettomuus, välinpitämättöyys toistemme asioista ja haluttomuus toistemme tukemiseen vaikeissa tilanteissa. En tosin kaipaa sitäkään naapurivälittämistä, mikä vallitsee pienissä kyläyhteisöissä, joissa ihmiset pahimillaan tietää toisten asiat paremmin kuin omansa. Mutta jonkinlainen lähimmäiserakkauden esiinnostaminen ainakin näin reikifoorumilla lienee paikallaan.

Lämmöllä Maikku

[Jared]

Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni,
kaikesta synnistä olen vapaa"?

---Sananlaskujen Kirja, 20:9

Komppaan lähimmäisenrakkautta, soolokitaristinakin jopa.

[Jouni]

Hyvin kirjoitettu Maikkula! Itse koen että "negatiiviset" ihmiset voivat usein tarjota oppitunteja meille jotka kuvittelemme olevamme negistelyn yläpuolella. Sellaiset tyypithän pudottelevat meitä pilvilinnoistamme, mikä on useimmiten vain terveellistä. Toinen asia on että voimme miettiä mikä siinä hapannaamassa resonoi niin kovasti, että omakin olo tulee pahaksi. Sen kun saa selville, niin on varmasti oppinut jotain. Ja kun oppi on mennyt perille, ei hapannaama enää siinämäärin harmita. Kolmas juttu on, että jos kerran olemme negatiivisuuden yläpuolella, niin kai me voimme sitten jeesata näitä "negiksiä" löytämään valon. Usein helpommin sanottu kuin tehty. Joskus olen nähnyt kuitenkin ihmisissä huimaa kehitystäkin.

Kyllä mä toki itsekin enemmän välttelen negatiivisia ihmisiä, kuin että hakeutuisin heidän luokseen. Silti koen, että täytyy olla kiitollinen jokaisesta k***päästä jonka elämänpolku eteen tuo. Usein ne ovat opettavaisia kohtaamisia, ainakin jommalle kummalle osapuolelle.

[Rose]

Kaikenlaiset tunteet ovat varmaan osa elämänkoulua maaplaneetalla.

Meillä kaikilla ihmisillä on elämänenergian tarve. Kun lähdemme henkisenkasvun tielle, ymmärrämme etsiä itsellemmme energiaa Valosta, Lähteestä yms. sellaisista. On kuitenkin ihmisiä, jotka yrittävät saada energiaa muista ihmisistä. Kaikki ihmiset ei edes tajua, että tälläisiä henkilöitä on, heillä on jo luonnostaan panssari heitä vastaan. Erityisesti herkät ihmiset ovat energiarosvoille hyviä kohteita.

En usko, että nämä rosvot edes itse tajuavat ottavansa jotain toisen omaa, hekin yrittävät selviytyä eivätkä edes muusta tiedä. Kuulin juttua eräästä energiahoitajasta, jonka hoitaminen on jostain syystä kääntynyt tähän suuntaa eli hän ei välitäkään asiakkaalleen mitään vaan luo yhteyden, joka vetää energiaa hänelle. En tiedä, onko touhu hänellä tietoista vai mistä johtuvaa. Tämän vuoksi kannattaa olla tosi tarkkana, millaiselle hoitajalle menee.

[Jared]

Et ole negatiivisessa ympäristössä etkä ikinä ole ollutkaan sellaisessa.

Et ole poistunut kotoa, ja silti kysyt tietä kotiin.

Ainoa syy sille että ylipäätään voimme ymmärtää
todellisuuden on se että me olemme todellisuus.

[Frangipani]

Hei,

Eilen taas tuli opittua uutta

Olimme yhdella 'aktiviteetti saarella' jossa olivat isot allot. Lahdin tyttareni ja hanen ystavan kanssa banaani veneajelulle. Lahdossa isot aallot iskeytyivat rantaan ja siten venekuskin oli lahdettava vaikkakin tyttareni ystava jai rannalle. Ymmarsin tilanteen vaarallisuuden ja siten paatin, etta han paasee seuraavalle kierrokselle, kun palaamme. Tulimme rantaan ja talla aikaa ystavan isa kaveli aktiviteettijarjestajien luokse, ja tiukkaan savyyn selvitti, miten vaariin he olivat hoitaneet asian, ja jattaneet 8 vuotiaan tyttaren yksin rannalle (rannalla oli myos muita aikuisia ). Tassa vaiheessa ajattelin, etta minun pitaisi puuttua asiaan, mutta tiesin, etta se ei tule auttamaan, silla ystavani isa oli hyvin paattavainen mielipiteestaan. Jatin asian sikseen…

Myohemmin ystavani isa ja tyttareni ja ystava lahtivat venepohja veneella kattomaan kaloja. Takasin tullessa ystavani isa yritti hypata veneesta rannalle, mutta jalka jostakin syysta petti ja han kaatui ja jai veneen alle, jonka allot olivat puskeneet hanen paalleen. Onneksi ei tapahtunut mitaan...

Myohemmin tilanteen rauettua paatin kertoa ystavan isalle, miten nain asian….selitin hanelle, etta hanta yritetaan opettaa, etta kaikkiin asioihin ei tarvitse reagoida ja ei varsinkaan negatiivisesti….

Seuratkaapahan itse joko omia tai muiden tekemisia, mita tapahtuu, kun negatiivinen purkaus tapahtuu…oli asia mika hyvansa? Ja testatkaa myos, etta tilanteessa, jossa haluaisitte reagoida negatiivisesti, ja paatatte jattaa asian sikseen tai nahda asian positiivisen puolen….mita tapahtuu sitten? Tama on todella mielenkiintoista …