Kirjoittaja Chevy » 12 Maalis 2014, 21:35
Pyrin nykyään käsittelemään hankalia ihmisiä vähän kuin meditaatioita häiritseviä mielikuvia tai ääniä: totean asian, ahaa, tuossa se on, ja sitten annan sen mennä. Eli pyrin välttämään sitä, että ajatus takertuisi näihin henkilöihin kuten ei häiriöihin muutenkaan.
Ainahan se ei onnistu ihan noin, mutta ilokseni voin todeta, että askerreltuani vuosia sekä reikin että Esko Jalkas-tekniikoiden kanssa selviydyn usein asioista juuri ns. olemalla se joka olen, ts. olemalla ottamatta murhetta jostain toisten negatiivisuudesta. Tietysti on tapauksia, joissa ei voi välttää kohtaamista, vaan joutuu kohteliaasti nyökyttelemään ja sanomaan sopivasti väliin aijaaha - mutta sehän toimii taas, kun ei päästä sitä tarttumaan nahkaansa eikä provosoidu. Tarvittaessa vanha kunnon suojautuminenkin on avuksi: valotyöläisinähän vedämme puoleemme pimeyttä.
On totta, että voimme aiheuttaa sekä itsellemme että toisille haittaa jäämällä tuleen makaamaan, kauhistelemalla jotain uutisista lukemaamme tai puhumalla suureen ääneen erilaisista kokemistamme tai kuvittelemistamme ikävistä asioista. Eräs keino keskeyttää tunteenomainen mielen mylläys on pyytää: "pyydän, että mieleni siirtyy heti älytasolle". Tämä vähentää tunnepohjaisia turbulensseja ja "punaisen näkemistä".
Pyrkimys aktiivisti vaikuttaa toisiin saattaa hankaloittaa tilannetta. En tiedä, kutsuisinko sitä väylän avaamiseksi vai miksi. Sain kerran eräältä energiahoitajalta vinkin viskata kriittisellä hetkellä vaaleanpunaista valoa vastapuolen jalkoihin. Tämä siksi, että valkoinen valo voi olla liian kirkasta, vaaleanpunainen taas rakkaudellista; ja jalkoihin valoa siksi, että yleensä mielen kuohuessa päässä on liikaa energiaa ja jaloissa liian vähän. Asian korjaaminen tällä tavoin voi olla tilanteelle avuksi.
Negatiiviset ajatuksethan johtuvat usein pelosta, epävarmuudesta tai entisten elämien kauhuista ja saattavat käsittelemättöminä johtaa haitallisiin seuraamuksiin. Ehkä meidän on ajoittain tarpeetonta olettaa, että ongelmien aiheuttajana on joku toinen: me teemme sen usein ihan itse! Jos ajattelemme itsestämme kielteisesti, ne asiat juurtuvat alitajuntaamme, jolla ei ole huumorintajua. Niinpä ei kannata ratkaista eri tilanteita vähättelemällä itseään tyhmäksi tms, sillä tarpeeksi toisteltu ajatus ennen pitkään toteutuu.
Tainamaarit aikoinaan totesi eräällä kurssillamme vuosia sitten: ajatuksen voima on suuri, ja ajatuksiaan pitää tarkkailla.
Mielen kurinalaisuus on olennaista ja aina sitä tärkeämpää, mitä pitemmälle on Polullaan kulkenut.
Kurinalaisuuteen kuuluu juuri erottelukyky: mitä todella tapahtui, onko se yleensäkään totta vai kuviteltua, onko siitä pakko puhua, ja jos on, niin missä mittakaavassa ja kenelle?
Valehteleminen, liioittelu tai kerskailu on haitallista henkiselle kehitykselle. Kun ei absoluuttista totuutta ole, on paljon tilanteita, joissa kohtelias havainnointi ja korkeintaan ns. katseella seuraaminen riittää. Erilaisissa epävarmuuden tiloissa on tärkeää olla provosoitumatta tai olla provosoimatta toisiakaan. Ihminen helposti kuulee, mitä haluaa kuulla ja näkee, mitä kuvittelee näkevänsä, ja näiden havaintojen tulkinta voikin sitten johtaa johonkin aivan muuhun, mitä todella oli meneillään.
Niinpä voi myös miettiä, missä määrin ja milloin on tarpeellista seurata erilaisten tiedotusvälineitten antia.
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "
Jos itse on tasapainoisessa, terveessä tilassa, negatiivisuus kilpistyy pois ja palaa lähettäjälleen. Heikkona hetkenä negat. voi päästä läpi.
