Kirjoittaja Chevy » 23 Joulu 2013, 11:24
Kävin viikko sitten laulamassa Kauneimpia joululauluja -tilaisuudessa.
Tällä kertaa olin hiukkasen pettynyt lauluvihkosen sisältöön.
Sitähän muutetaan jonkin verran vuosittain, ja minusta on hyvä, että siihen tuodaan aina jotain uutta.
Nyt oli kuitenkin anglosaksiset lisät poistettu ja korostettu vanhoja suomalaisia joululauluja.
Tiedän, että monet pitävät niistä kovasti.
Minusta ne ovat kuluneita eivätkä ne jostain syystä kosketa minua.
Ehkä riippuu entisistä elämistäni, että anglosaksiset laulut, carols, ovat lähellä sydäntäni.
Niistä syntyy hehkuva, sykkivä energia, josta saan voimaa pitkäksi aikaa.
Näistä ehkä eniten Oi Jouluyö, Oi Beetlehem sa pienoinen, Marian Poika, mutta erityisesti Adeste Fideles, jota suomeksi kutsutaan sekä nimillä Juhlimaan tulkaa, tai Nyt riemuiten tänne...
Mutta silti suurin ja tärkein on Jouluyö, juhlayö.
Siis laulamaan!
Laulusta ja kielestä riippumatta.
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "