Anteeksiannosta

[Elena]

Arwen
luin sinun tarina ja saitkin jo paljon hyviä neuvoja.
Minä huomasin esim. sellaisen asian kirjoituksessase että "muistelet silloin tällöin jotain asioita" ja yhä "murehdit" ne tai ne yhä tuovat sinulle paha mieli. Ymmärsinkö oikein?
Meillä kaikilla on sellaiset asioat historiassamme No, se ei vältämättä lohduttaa. Voin kuitenkin jakaa kanssasi sellainen kokemus: itse aina palaan uudelleen ja uudelleen siihen että ei ole olemassa menneisyyttä eikä tulevaisuutta ON VAIN NYT HETKI. Onko sinulla NYT juuri jotain huonosti? Painaako juuri NYT jotain mieltäsi? Vastaa siíhen ja se on ainoa todellinen olo elämässäsi. Tämä voi kuulostaa "hassulta" mutta jos syvennyt ajatukseen, ja KOET tämä koko olemuksellasi, niin tunnet, sydämelläsi tunnet, että se on aino oikea tapa elää ja käsitellä myös menneisyys (jota oikeasti ei ole olemassa = miten se voi harmittaa?)
Kaksi buddallaispyhämiestä, toinen nuori ja toinen vanha, matkaavat luostarista toiseen. Vastaan heille tuli joki. Ja sen rannalla seisoo nainen ja miettii miten hän ylittää tätä jokea. Vanha pyhämies nosti naista käsillään ja kannoi joen toiselle puolelle ja laski siellä kuivalle maalle. Ja pyhät miehet jatkoivat matkan. On kävelty jo yli tunti, ja nuori kysyi vähän järkyttyneellä äänellä:"Anteeksi, isä, mutta minä en vieläkä osaa ymmärtää: miten te voineet koskea naista ja kantaa häntä!? meillähan on kieletty koskea naista!". Vanha pyhämies pysähtynyt ja vastasi:"Minä laskin naista käsistäni jo tuntui sitten, mutta sinä YHÄ kannat hänet mukanasi"

[Elena]

Arwen
kirjoitit myös asioista johon liittyy joku toinen ihminen ja sinulla on selkeä "kaipuu" niin kuin selvittää hänen kanssa asioita jotka jääneet selvittämättä.
Ei se aina tarpeen tehdä tet-a-tet. ON TÄREKEÄ että olet käsitellyt ne asiat itseäsi kanssa. Rehellisesti. Avoimesti. On paljon tärkeämpä tunnustaa itselle kuin toiselle. Toinen ihminen ei vältämättä ole valmiskaan olla myös avoin ja rohkea avaamaan asioita. Ja on myös sellaiset jotka eivät edes ymmärrä että käytäytyvät ns.väärin (ja sekin on niiiin subjektiivinen käsite). Tässä, mielestäni, on todella tärkeä muistaa että JOKAISELLA meistä on oma tehtävänsä tässä elämässä. Toiset tuóvat uutta valoisaa, ns.hyvää, rakkaudellista elämäämme, toiset taas laittavat meitä "kärsimään" ja upottavat meitä todella syvään sotkuiseen "mustaan veteen", MUTTA jokaisella on oma tehtävänsä. Ja meidän TÄYTYY olla kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta ja tapahtumasta elämässämme. Ja kunnioittaa jokaista vastaan tulletta. Miten muuten oppisimme ja kehityisimme?? Ja tässä vaiheessa, kun se oivaltaa, on niin helppo ANTAA ANTEEKSI (ei siis luulla että annoit anteeksi vaan tosissa tuntea sen).täydestä sydämestä ja rehellisesti tunnustaa itselleen: "tämä vaan ei sovi minulle"

Ja kaikkien eniteen - itselle. Meillä ON oikeus virheisiin, tunteisiin, epätäydellisyyteen. Meillä ON kyllä oikeus siihen. Hyväksy se ja huomaat että ei olekaa hyvää tai huonoa, oikea tai väärää. Vaan meidän mieli väärittää kaikki ja tunteemme antavat nille sävyä. Todellisuudessa, kaikki on YHTÄ ja SAMA - Elämä vaan Toddellisuudessa on vain yksi ja ainoa olotila - Rakkaus. Ja tärkein on - rakastaa itseä Jos sitä osaat, niin osaat mitä vaan tahansa muuta.

[Elena]

Arwen
tähän "Kova halu on kuitenkin jättää asiat taakseen ja antaa anteeksi.Kuinka ne käsitellä itsensä kanssa loppuunkäsitellyiksi?" haluaisin vielä sanoa
Lyhyesti: hyväksy itseä sellaisena kun olet. Ja sinähan olet osa Jumaluutta

[Arwen]

Kiitos kaikille !Hienoa että tästä tuli enemmänkin keskustelua!
Uhri en halua olla.Tiedän että kukaan ei ole uhri kuin omassa päässään.
Ja ne vaikeat asiat on laitettu tielleni opettamaan ja kasvattamaan minua.Itse ne olen valinnut, vaikkakin näin ehkä tietämättäni tällä tasolla.Voin nyt valita toisin tästä eteenpäin.
En murehdi ja mieti näitä vaikeimpia asioita yhtenään.Joskus ne vaan pullahtaa mieleen.Olen ottanut sen puhdistumisenakin.Jotkin asiat eivät tunnu enää niin pahalta, ehkäpä olen niiden käsittelyssä jo eteenpäin päässyt.
Ja tunne on ettei näitä asioita voi käsitellä naamatusten sen toisen osapuolen kanssa.Esim exäni kanssa.Sitä yritin jo silloin ja se oli kuin pään hakkaamista seinään joka kerta.Siksipä olenkin miettinyt ja kysyin sitä, että kuinka ne käsittelisin itseni kanssa jotta itse pääsen niistä tuntemuksista ja voin jatkaa elämääni taakse katsomatta.
Esim exääni kohtaan olen saanut tehdä töitä näitten asioiden kanssa.Mutta viime aikoina varsinkin on alkanut kyllä helpottaa.Sain sydänruusuhoitoakin joka aukaisi sydäntäni lisää.Näin unta ex miehestäni ja siinä muistin tunnetasolla sen rakastettavan mieheni ja se irtipäästäminen hänestä nosti tunteita pintaan.En olisikaan hänen luotaan lähtenyt ilman niitä kamalia asioita joita loppuaikanamme koin.Kerran meditaatiossa näin hänet toisessa valossa, vähän yllätyksenä tuli että hän oli siellä ja näin hänet sellaisena.Nämäkin auttavat anteeksiannossa.

Järjellä olen tiennyt näitä asioita, mutta se tunnepuoli on ollut vähän hakusessa.Mutta uskon onnistuvani silläkin puolen, kiitos teille neuvoista ihanat ihmiset!Kiitos!
Täytyy varmaan aloittaa itsestään, armahtaa ja anteeksiantaa itselleen.Mikä ihana kevyt olo siitä tuleekaan, kun ei ole taakkoja kannettavanaan.

[Arwen]

Tulipa tästä vielä mieleeni sellainen, että mitenkäs tulevat loukkaukset?Kuinka rakentaa suoja niitä vastaan?Ettei ota niitä itseensä.Itse olen ollut aika herkkä loukkaantumaan ja ottamaan itseeni ilkeydet ym loukkaukset.Eikä se suojakilpi ole vieläkään kovin kummonen.
Vaikka tiedostaisin, että loukkaaja ei ehkä tarkoittaisikaan niin tai tekisi sen ymmärtämättömyyttään tai purkaisi omaa pahaa oloaan.Mutta taas se tunnepuoli ei ymmärrä niin hyvin vaikka järki ymmärtää.
Vedän tähän esimerkiksi taas vaikka exäni.Näin kyllä kuinka paha hänen oli olla.Mutta ei ne loukkaukset ja teot silti tunnepuolellani tuntuneet yhtään helpommilta kokea.Ja varsinkaan, kun itse en toiminut niin vaikka itselläni olisi ollut kuinka paha olo.Minua ei helpota ainakaan jos saan toisenkin voimaan kanssani pahoin.

Tästä nousee sitten uusi kysymys.Mitenkäs sitten toimia sen loukkaajan kanssa?Eihän siitä ainakaan ole apua, että lähtee siihen negatiivisuuteen mukaan.No se ei tietenkään ole aina niin helppoa.

[Chevy]

Hyvä kysymys jälleen!

Eräs keino suojautua on viskata vaaleanpunaista valoa loukkaajan jalkoihin.

Hyvä legacyhoitajani vihjasi tästä aikoinaan.
Hän totesi, että yleensä ihmisillä on liikaa aktiviteettia päässä,
joten vaaleanpunaisen valon heittämisellä jalkoihin saadaan
kohdistetuksi energiaa jalkoihin ja siten vähennetyksi "päätoimintaa".

Valojen käyttämisestä suojaukseen olen kuullut seuraavia havaintoja:
valkoinen valo on tehokasta suojaamiseen, mutta se saattaa aiheuttaa sen,
että sen käyttäjä joutuu tavallaan "erilleen" esim työyhteisössä. Tämä
johtuu siitä, että valkoinen valo on niin voimakasta ja edustaa virheettömyyttä.
Se puolestaan saattaa aiheuttaa jopa kateutta toisissa.

Vaaleanpunainen valo on lempeämpää, armahtavaa.
Tästä syystä sen käyttö suojauksessa jättää auki mahdollisuuden
tarvittaessa vielä kommunikoida loukkaajan kanssa, kun ollaan
olosuhteissa, joissa loukkaajasta on mahdotonta päästä eroon [ellei esim
jätä työpaikkaansa].

Suojautua voi vaikka visualisoimalla Reiki 1-symbolin niin suureksi, että
voi itse kulkea sen läpi. Tällöin se on ikäänkuin suojeleva portti.

Voi visualisoida itselleen "munankuoren", josta näkyy ja kuuluu
kaikki muu läpi, mutta joka jättää ilkeydet ja loukkaukset ulkopuolelle.

Voi kehittää itselleen "toisen ihon", joka toimii aivan kuin omakin
iho, mutta suodattaa pois ulkopuolelta tulevat epätasapainoiset
energiat.

Voi pyytää itselleen kaukohoitoa "aina niihin tilanteisiin, kun olen
tekemisissä X:n kanssa". Hoitopyyntöhän voi sisältää myös
sen, että pystyy olemaan provosoitumatta, tapahtui mitä vain.

Aurat kannattaa tarkistaa siltä varalta, että niissä olisi repeämiä,
joista vieraat energiat pääsevät läpi.

Yksinkertaisimpiin juttuihin kuuluu se, että päättää olevansa
aina turvassa, tapahtui mitä tapahtui.

Ihmisten kanssa kommunikoinnissa auttaa usein se, että kuvittelee
olevansa toisen asemassa. Se vanha kahden tuolin esille pistäminen
ja se, että istuu vuoronperään kummankin tuolilla ja puhuu kummankin
roolissa vuorotellen. Jos pystyy näkemään toisen pelot ja kuulemaan
tämän itkun, voi helpommin tulla toimeen tämän kanssa. Tämäkään
ei merkitse sitä, että hyväksyisi sen, mitä pahaa toinen tekee/on tehnyt.

Mahdollinen narsistin kanssa toimeentuleminen...huh.
Siihen en pysty sanomaan mitään. Paitsi sen, että olen yrittänyt
monta vuotta, huonoin tuloksin. Nuo Esko Jalkasen neuvot
auttavat jonkin verran. Ts vastapuoli on olemassa, aiheuttaa
yhä ongelmia mutta ei pääse suoraan iholle.

Ns vahingollisten siteiden katkaisu visualisoimalla osapuolten
kasvot kahdeksikon muotoisiin silmukoihin ja pyytämällä vaikkapa
AE Mikaelia miekallaan katkaisemaan silmukka menneisyyden haitallisten
siteitten poistamiseksi auttaa myös usein.
Tämähän tarkoittaa, että menneisyydestä katkaistaan ne vaikutteet,
joiden kaiku tähän elämään on haitallinen. Se ei yleensä tarkoita sitä, että
toinen ihminen täysin katoaisi elämästäsi.

Narsistia lukuunottamatta monissa tapauksissa auttaa puhuminen.
Se vaatii paljon ja on pelottavaa, sillä puhuessa pitää avautua pohjia
myöten ja tulkita omat tunteensa mahdollisesti viimeiseen riekaleeseen
saakka. Tässä pitää etukäteen harkita vaihtoehdot. Uskaltaako vai ei.
On tilanteita, joissa rohkea ja luottavainen saa palkinnon.

Jos suinkin pystyy, kannattaa tuoda keskustelun aikana mieleensä
käsite rakkaus. Jos mahdollista, ajatella keskustelun aikana lausetta
"minä rakastan sinua". Voimia sen ajattelemiseen saa usein siitä,
että pyrkii muistamaan, millaiset olivat ne tapahtumat, joiden kautta
esim joutui yhteen exänsä kanssa. Miksi tähän rakastui? Mitkä olivat
ne hyvien päivien tuntemukset ja miksi?

Tilanteeseen mennessä voi valmistautua ajattelemalla itseään lempeästi
ja armahtavasti. Katsella itseään peilin kautta silmästä silmään ja
sanoa itselleen: minä rakastan sinua.
Keskittyä ajatukseen "olen turvassa ja kaikki on hyvin".

Voimia, halirutistuksin

[penkula]

Ei narsistin kanssa voi tulla toimeen.... Paitsi, jos olet valmis pomppimaan hänen pillinsä mukaan joka asiassa ja kuuntelemaan päälle haukut siitä, ettet onnistu siinäkään, vaikka teet täsmälleen, kuinka hän haluaa... Eräs asianajaja luonnehti narsistisesti persoonallisuuhäiriöisen "mahdottomaksi ihmiseksi", olen samaa mieltä.

Narsistilla on ihan oma maailmankuvansa (kuten meillä kaikilla), hän ei välitä mistään säännöistä, auktoriteeteista, oikeastaan yhtään mistään, paitsi itsestään. Narsistilta puuttuu empatian tuntemisen kyky. Narsistin kanssa ei ole mitään sääntöjä, et voi mistään tietää, miten asia tällä kertaa menee tai pitäisi hoitaa tai sanoa tai olla sanomatta/tekemättä.... Narsisti on jokerikortti, kaikki on mahdollista ja muuttuvaa. Narsistin kanssa ei voi keskustella mistään, tai voi kyllä, mutta se ei merkitse hänelle mitään, sopimukset eivät pidä, kun ei hänen tarvitse....

Paras tapa, jonka minä olen huomannut toimivaksi edes jossain määrin narsistin suhteen, on se, että missään tapauksessa narsistille ei saa antaa tunnereaktiota. Pitää käyttäytyä, kuten mikään hänen tekemisensä ja sanomisensa ei tuntuisi missään. Tunneihmiselle se on vaikeaa... Mutta harjoittelemalla oppii. Kaikki, mitä sovitaan, kirjallisena (vaikkei sekään estä narsua tulkitsemasta asioita niinkuin haluaa... ) ja mahdollisimman yksityiskohtaisena, mahdollisuuksien mukaan kaikki porsaanreiät ja tulkitsemismahdollisuudet tukittuina.

Henkisesti, olen itse työstänyt anteeksiantoa. Ja kyllä se onnistuu, vaikeaa se on ja kyyneleitä vaatii monesti, niin pahasti narsu on onnistunut haavoittamaan, mutta pikkuhiljaa se tuo tulosta. Ja olen oppinut näkemään syvemmin, kuinka paha olo narsistilla on. Ja kuinka hän jatkuvasti kieltäytyy tulemasta pois sieltä pahasta olostaan, hoitamasta itseään, kukaan muukaanhan sitä ei voi tehdä... Sielun tasolla aika kova oppi, oppia rakastamaan itseään, kun on varhaislapsuudesta jo jäänyt paitsi rakkautta... Ja se, mikä ehkä itselläni kovimmalle oli se, että narsu ei haluakaan oppia, hän ei kunnioita mitään, mikä ottaisi aidosti huomioon toisia...

Mutta tärkeintä on se oma halu, ettei halua määritellä itseään enää sillä lailla, että se narsisti tai hänen tekosensa ovat siinä määrittelyssä mukana, vaan että keskittyy luomaan sitä omaa elämäänsä, johon nyt pystyy, kun toinen ei enää kontrolloi kaikkea.

Suojautuminen on tärkeää, ettei narsu saa vedettyä energioita ja ladattua omia negojaan. Chevy tuossa jo esittikin pitkän liudan hyviä neuvoja, kokeilemalla löytää sen itselleen sopivimman. Itse olen suhteessani narsistiin käyttänyt valkoista valoa, koin hänet niin voimakkaaksi, mutta ehkä pikkuhiljaa saattaisin siirtyä vaaleanpunaiseen, olenhan itse vahvistunut paljon.

Voimia!

[Chevy]

Hyviä ilmaisuja, penkula.

Mulla ei onneksi ole koskaan ollut narsistikumppania, vaan olen nokikkain sen kanssa töissä.
Asiat menevät juuri kuten kuvasit.

En tämän enempää ryhdy haastelemaan siitä tapauksesta, koska muitakin ongelmallisia suhdemuotoja on.

Omalta kohdaltani olen löytänyt tukea myös entisten elämien tutkimisesta.
Vaikka sanotaankin, että niihin ei pidä jäädä kiinni, niin niiden tunnistaminen on monasti antoisaa
ihmissuhdeheinäsuovassa neuloessa.
Toisinaan suorastaan vapahduttavaa.

[Arwen]

Kiitos Chevy vinkeistä.Vaaleanpunaista valoa olen joskus "nakellu" muille kulkiessani ihmisten parissa.Se vaan on tahtonu monesti unohtua.
Lähdempä näitä vinkkejä kokeilemaan.

[sara]

Itse olen ollut kova loukkaantumaan ja ottamaan itseeni erityisesti kritiikin (ja täydellisyydentavoittelijana myös kuvitellut mahdollisia itseeni kohdistuvia kritiikkejä...!!!!).

Minua on auttanu SUUNNATTOMASTI Don Miguel Ruizin "The Four Agreements" (alkuteos englanniksi) -kirjan ajatukset siitä kuinka me ihmiset elämme omaa "untamme", josta syystä kaikki minkä sanomme tai teemme, tapahtuu sen "unen" kautta. Tämän takia yksi noista "neljästä sopimuksista" on olla ottamatta mitään henkilökohtaisesti. Mitenpä voisimmekaan sen jälkeen kun ymmärrämme että kaiken minkä toiset ihmiset sanovat, he puhuvat vain omasta perspektiivistään, omasta maailmastaan käsin, millä ei ole mitään todellista yhteyttä meihin, sanomisen kohteisiin...

Kuulostaa rankalta ja vähän julmaltakin, mutta jos kiinnostaa, lue asiasta ja voit ymmärtää ettemme todellakaan VOI ottaa mitään henkilökohtaisesti...