Pohdintoja elämästä

[Rose]

Elämässä tulee aina välillä oivalluksen välähdyksiä. Tässä päivänä muutamana rupesin miettimään aivan tavallista, arkista elämää. Sen rytmiä. Valvotaan ja nukutaan. Koin voimakkaana tunteena vertauskuvallisuuden eri inkarnaatioihin, joita minullakin on varmaan jo takana melkoisesti. Eli sama rytmi toistuu molemmissa asioissa. Elämänsä elettyään siirtyy henkimaailmaan, kuin uneen täältä maan päältä tarkasteltuna ja herää taas uuteen elämään, uuteen inkarnaatioon.

Tuli tunne, että elämän suuret mysteeriot on hyvin konkreettisesti selitetty meille ihmisille, kun vaan osaamme katsoa oikeasta vinkkelistä.

Nukkuminen on meille luonnollista, aivan elinehto. Mutta oikeataan se on aika mystinen tapahtuma. Kehon toimintoja voidaan tarkkailla nykyisillä tutkimusmenetelmillä, mutta mitä tajunnalle tapahtuu, voidaanko sitä mitata. Itse nukun tällä hetkellä tosi hyvin, syvää unta. Aamulla kun herään, on kuin palaisi toisesta ulottovuudesta Aikanaan, kun stressi oli kova, oli nukkuminenkin aika pinnallista, silloin ei pystynyt kunnolla irtaantumaan arjen asioista. eikä lepo ollut silloin kummoista.

Sitäkin aina välillä pohdin, mitä on hyvä elämä Hyvä elämä taitaa olla aika yksinkertaista. Turvallisuutta. Lepoa. Puhtautta. Ravintoa. Tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta.

Tähän ketjuu voi pohdiskella kaikkea olemassaoloon liittyvää.

[Frangipani]

Hei,

Voisiko nukkumista kuvailla lepotauolla uudesti syntymisen edella olevalla ajalla, jolloin pahkailemme, minne syntya uudelleen oppimaan.....Unessa keraamme voimia/puhdistamme itseamma seuraavaan paivaan ja siita heratessamme mietimme, miten elaa tama uusi paiva:)

Mielenkiintoinen nakemys...Molemmissa tapauksissa meille annettaan uusi mahdollisuus avata/puhdistaa sydantamme ja nauttia joka hetkesta....

[Rose]

Kiitos kommentista, Frangipani

Pohdin vielä itsekseni, että jokainen päivä pitää todella aloittaa kuin uutena, uteliaana siitä mitä se tuo tullessaan. Samoin on myös uuden inkarnaation laita. Myös uudelleen syntymässä voi ottaa taakakseen entistä negatiivisuutta, jossa rypee aina vaan uudestaan eikä päästä irti.

Niin pienessä kuin suuressakin. Tämä Universumin laki tuntuu todella konkreettiselta.

[sara]

Mielenkiintoinen ketju Rose!!!

Jotain tuollaista intuitiivisesti tulee mieleen että uni tosiaan on tilaisuus katkaista yksi tietoisuus ja siirtyä toiseen, aivan erilaiseen ulottuvuuteen (edelleen tosi tuntemattomaan ja vähän tutkittuun tosiaankin). Ei niin ettei mieli hosuisi sielläkin (itse ainakin ennen järjestelin arkiasioita täyttää häkää nukkuessanikin, ai minua..), mutta kovin erilaisia mahdollisuuksia uni tullessaan tuo tähän "hereilläolo"todellisuuteen verrattuna. Sitähän sanotaan että unessa todella olemme yhteydessä universumiin, lähteeseen ja uskon näin erityisesti joidenkin unijaksojen aikana tapahtuvan.

Tästäpä nyt tulikin mieleen että eräs ystäväni kertoi juuri lukeneensa jonkin kirjan joka opastaa kirjoittamaan tajunnanvirran tyylisesti kolme sivua tekstiä juuri herättyä. Siis sillä hetkellä kun mielemme ei vielä ole kytkeytynyt tähän hereilläolon todellisuuteen, vaan johonkin jota hän kutsuu alitajunnaksi. (Ehkäpä minä voisin kutsua sitä lähteeksi). Kun ystäväni lukee kirjoituksiaan myöhemmin, hän huomaa saaneensa todella tärkeitä asioita paperille ja alkaa nähdä elämäänsä liittyviä asioita ja yhteyksiä sieltä tekstistä ja tämä taas auttaa eteenpäin itsensä etsimisen taipaleella. Pitää muuten kysyä mikä kirja on kyseessä, ehkä joku teistä tunteekin sen...

[Rose]

Saran kommentista nousi esille sanonnat nukkumisesta. Nukutaan yön yli, asiat tuntuvat valoisimmilta sitten aamulla. Ja näinhän se todella myös monesti on.

Jostain syystä nukkuminen pohdituttaa minua nyt kovasti. Viime talvena luin ahkerasti kirjaa Tiibetiläinen unijooga, kirjoitinkin siitä otteita toiseen ketjuun. Nukkumisasia ei vaan oikein valjennut minulle sen kautta. Sen mukaan hienointa oli nukkua jonkinmoista valveunta, tietoisuuden tilassa lepäämistä. Tuntuu kyllä tosi kaukaiselta minusta, kun väsyneenä kuukahdan sänkyyn ja sammun kuin se kuuluisa saunalyhty