Hei,
Mitä mieltä olette tulikävelystä?
Jos olette osallistuneet niin miten koitte sen ja miltä seuraavina päivinä tuntui niin henkisesti kuin fyysisesti?
Itse haluan haastaa itseni kokeilemaan sitä jonakin päivänä,sillä uskon että henkinen kantti on siinä tärkeintä.
Mielestäni siinä pitää olla jotain maagista, sillä historiaahan tulikävelyllä on ja uskoakseni viikingit kävelivät kuumilla kettingeillä, intiaanit ja shamaanit hiilillä, havaijilaiset hehkuvalla laavakivellä jne. Kertokaahan mielipiteitänne...
Tulikävely
Valvojat: Jan, Hanna, ThirdEye, Jakke77, Aurinko, Maya, Norna
2 viestiä
• Sivu 1/1
Re: Tulikävely
Kirjoittaja mv1 » 09 Maalis 2012, 14:39
Tulikävely mahdollisuus tulikin eteeni nopeammin kuin uskoinkaan eli viime lauantaina 3.3.!
Minun kokemukseeni tulikävelystä, jo muutama päivä ennen kävelyä alkoi minua flunssa vaivata ja jotkut ovat sitä mieltä että sen aikaan saa puhdistuminen.Totta tai tarua pelkojani läpikävin ja tämä jatkui vielä kyseisnä päivänäkin!
Oli helpottavaa ajatella mielessäni, että käveltyäni tuon, olen päästänyt irti minua vaivanneesta siitä ja siitä pelosta.
Myönnettävä on kyllä, että oli karmaisevaa katsoa "tulista mattoa" ja ajatella, kummalla jalalla pitäisi nyt aloittaa, ettei ihan kuumimpaan kekäleeseen osuisi.
Vielä kun tulenlämpö oli aiemmin tuntunut jo polttavalta, farkkujen läpi parin metrin päästäkin.
Sukkia poistaessa ja kylmän maan tuntuessa jalkojen alla, tuli ajatus: "noh, nyt jalat ovat niin kylmät että eiväthän ne edes tulta tunne". Totta ehkä, mutta sitä faktaa tämä ei poista, etteivätkö rakot olisi voineet syntyä silti jalanpohjiin.
Seistessäni hehkuvan tien edessä varmuus heräsi ja usko että tästä selviän ja näin sitten ensimmäinen askel lähti. Kuin taikaiskusta ajatukset katosivat ja sitä vain harppoi määrätietoisesti eteenpäin!
Uskomatonta mutta totta, kuuden metrin matka onnistui. Saaliiksi jäi vain kaksi pientä nuppineulanpään kokoista vesikelloa jaloissa. Upeaa ja vielä käsinkosketeltavaa oli tunnelma, jonka Risto-Matti Rantanen sai aikaiseksi.
Uskon myös että pelon voittaminen on meistä, ei loitsuista, mantroista kiinni. Tosin rummutus toi todella mystisen olon pimeässä ja vain tulenliekit ja sitten hehkuva hiillos loivat tunnelman maagiseksi. Uskomaton tunne ja suosittelen tätä kaikille!
Minun kokemukseeni tulikävelystä, jo muutama päivä ennen kävelyä alkoi minua flunssa vaivata ja jotkut ovat sitä mieltä että sen aikaan saa puhdistuminen.Totta tai tarua pelkojani läpikävin ja tämä jatkui vielä kyseisnä päivänäkin!
Oli helpottavaa ajatella mielessäni, että käveltyäni tuon, olen päästänyt irti minua vaivanneesta siitä ja siitä pelosta.
Myönnettävä on kyllä, että oli karmaisevaa katsoa "tulista mattoa" ja ajatella, kummalla jalalla pitäisi nyt aloittaa, ettei ihan kuumimpaan kekäleeseen osuisi.
Vielä kun tulenlämpö oli aiemmin tuntunut jo polttavalta, farkkujen läpi parin metrin päästäkin.
Sukkia poistaessa ja kylmän maan tuntuessa jalkojen alla, tuli ajatus: "noh, nyt jalat ovat niin kylmät että eiväthän ne edes tulta tunne". Totta ehkä, mutta sitä faktaa tämä ei poista, etteivätkö rakot olisi voineet syntyä silti jalanpohjiin.
Seistessäni hehkuvan tien edessä varmuus heräsi ja usko että tästä selviän ja näin sitten ensimmäinen askel lähti. Kuin taikaiskusta ajatukset katosivat ja sitä vain harppoi määrätietoisesti eteenpäin!
Uskomatonta mutta totta, kuuden metrin matka onnistui. Saaliiksi jäi vain kaksi pientä nuppineulanpään kokoista vesikelloa jaloissa. Upeaa ja vielä käsinkosketeltavaa oli tunnelma, jonka Risto-Matti Rantanen sai aikaiseksi.
Uskon myös että pelon voittaminen on meistä, ei loitsuista, mantroista kiinni. Tosin rummutus toi todella mystisen olon pimeässä ja vain tulenliekit ja sitten hehkuva hiillos loivat tunnelman maagiseksi. Uskomaton tunne ja suosittelen tätä kaikille!
- mv1
- Viestit: 18
- Liittynyt: 07 Elo 2011, 17:46
2 viestiä
• Sivu 1/1
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa