Onkohan mun silmissä joku vika? Yleistä kummastelua.

[jenjen]

Oon koko elämäni uskonut kaikkeen "huuhaahan", jälleensyntymiseen, oppimiseen elämässä, karmaan, keijukaisiin, energioihin, auroihin, Jumalaan (paitsi Jumala ei vissiin kuulu näihin huuhaahan, ainakaan yleisen käsityksen mukaan). Nyt tässä pari päivää olen todella syvällisesti pohdiskellut näitä asioita, ja kaikenlaista kummaa on tapahtunut.

Eilen silmäni olivat joenkin tosi "väsyneet". Kummallisesti silmien takana tuntui jonkinlaista väsymystä. Tänään silmäni ovat käyttäytyneet kummallisesti. Ne ovat jääneet tuijottamaan erinäisiin paikkoihin, niin kauaksi aikaa, että kaikki on peittynyt kummalliseen sumuun, ja mieleni on ollut totaalisen tyhjä. Olen kirjaimellisesti ollut muissa maailmoissa. Jotenkin koko ajan on tunne, kuin olisin sumussa. Saan tässä tilassa kyllä esimerkiksi kädestäni tuijottamalla osan auraani näkyviin, valkoinen raja, ja häivähdys vaaleansinistä. Mutta näky katoaa, eikä tule kunnolla esiin.

Mutta eniten mietityttää tuo silmien "väsyminen". Siitä kun voi olla haittaa? Vai onko tuo väsymisen tunne jotain muuta, kuin silmien väsyminen. Se tuntuu myös ohimoissa ja otsassa, ei mitenkään kipeästi, mutta hivenen epämiellyttävää se on.

Olen tällä hetkellä muutenkin hämmentyneessä mielentilassa. Osa mielestäni kapinoi, ja väittää, että leikin liian isoilla asioilla, käskee lopettamaan. Osa taas tietää, että polku jota kuljen on oikea ja hyvä, ja että olen ymmärtänyt kaiken oikein.

Tänään ruokaa laittaessani seinään koputti joku. Se ei ollut pelottavaa, ja vanhoissa hirsitaloissa nyt saattaa kuulua jos jonkinlaista ääntä, mutta kyllä se oli ihan koputus. "Kop kop kop". 2-vuotias tyttärenikin kyseli, että kuka koputti.

Jos joku nyt mitään osaa kommentoida, olisin kiitollinen. Jotenkin tämä hämmennys sekoittaa minua, ja huomaan olevani ärtynyt. Ja se ei ole mukavaa se.

[Chevy]

Täällä myös samantapaista silmien väsymistä.
Olen ajatellut, että elämässäni on tällä hetkellä asioita, joita "en halua nähdä", koska juuri nyt tuntuu vaikealta
jaksaa tehdä jotain niille asioille.

Voisiko tämä päteä Sinun tapauksessasi?

Koputusta voisi silloin pitää herätyksenä: hohoi, ryhdy nyt tekemään jotain niille asioille...?

[jenjen]

Jaa, voiskohan olla jotain tollasta kyseessä? Noh, eiköhän se selviä, kun vaan jaksaa jatkaa.

Mulla on myös jonkinlaisia pettymyksen tunteita siihen, koska tuntuu, että muut samalla polulla tallaavat saavat ihan hirveästi rauhaa ja iloa elämäänsä, mutta mulla ei ole ollut juurikaan sellaisia kokemuksia. Mulla ei myöskään ole kokemuksia siitä, että joku opas tai muu henkiolento kertoisi mulle, että olen oikealla tiellä tms. Jotenkin se herättää sellaisen tunteen, että mut on petetty. Ei mulle näytetä, ei mua ohjata eikä opasteta tällä tiellä, vaikka monet muut saavat johdatusta ja opastusta. Tajuaakohan kukaan sitä asiaa mitä mä tällä haen?

Mulla on tällä hetkellä jotenkin tosi negatiiviset fiilikset, ja musta tuntuu, että vaikka kuinka yritän ajatella positiivisesti, ja jakaa rakkautta ja hyvää oloa, niin mun negatiiviset tuntemukset ei laannu.

Hmmmm. Vaikeita paikkoja.

[cinnabea]

Sinä itse olet oma oppaasi, tai voisi sanoa että suurin opas on sisimpäsi. Näin minä uskon, ja erillisyys kaikesta mikä "on ulkopuolella" tai voi "tulla ulkopuolelta" on vain näennäistä, koska kuitenkin kaikki on yhtä kanssasi.
Sinä voit löytää vastaukset ja opastuksen myös kaikken lähimmästä lähteestä, omasta itsestäsi.
Olet aivan yhtä pyhä kuin kaipaamasi totuuden tai tiedon lähde jonka voit mahdollisesti havaita oman itsesi ulkopuolella, antamassa vastauksia ja johdatusta.
Olet aivan yhtä viisas, koska se mikä on ulkopuolellasi ja se mikä on sinussa ovat kuitenkin kaikki samaa virtaa joka on ottanut maailmassa vain tietynlaisen muodon kommunikoidakseen itsensä kanssa.
En tiedä miksi kommunikointi on niin tärkeää että sitä varten on syntynyt erillisten yksilöiden maailma.
Ja siitäkään minulla ei ole varmoja todisteita että tämä vastaus olisi totta...

[Chevy]

Hyvä oli vastaus Cinnabealta.

- Ehdottaisin, että miettisit, mitä elämässäsi on sellaista, josta voi kiittää.
Kiittäminen vaikka aluksi pienistäkin asioista aktivoi energiat toimimaan tavalla, joka on todennäköisesti helpompi huomata.
Voisit ehkä myös tarkastella, onko elämässäsi jotain tarpeetonta, joka ei palvele Sinua millään tavalla....esim onko kotona ylimääräistä tavaraa, jonka voisit panna kiertoon tai peräti viskata pois. Onko mahdollisesti säilytyksessä olleiden tavaroiden joukossa sellaisia,
joissa on voimakkaasti jonkun toisen energiat mukana.

"Seisahtunutta tilaa" voi käynnistellä myös meditoimalla ja siinä yhteydessä kutsumalla omat energiansa "kotiin" maailman turuilta ja samalla lähettämällä toisten ihmisten Sinun piiriisi jääneet energiat pois. Jos osia Sinusta on mahdollisesti kesken jääneiden ja purkautuneiden, selvittämättömien ihmissuhteiden kautta jäänyt matkalle, niiden palautuminen eheyttää.

Asiaa saattaa auttaa myös kauniiden asioiden tietoinen ajattelu, katselu, tuottaminen ja kaikessa viljeleminen.
Samoin voi toimia takkuilevien asioiden siunaaminen - niiden selvittäminenhän tuo iloa ja valoa elämääsi, joten niistä opit aina jotain....

rakkaudella,

[tiistai]

-

[Chevy]

Totta.
Paraneva erittelykyky näyttää, mikä on varteenotettavaa tietoa ja mikä vain silppua.

Tässä takavuosina minulla oli eräs juttu jumissa, ja pyysin merkkiä, mitä tehdä.
Joitakin kertoja merkki tuli juuri edellä kuvatulla tavalla.
Asia edistyi jonkin verran - ja niinpä sitten uudelleen merkkiä pyytäessäni "tokaisi ääni":
Mitäs turhia kyselet, kyllähän sä tiedät, miten tässä pitää menetellä!
Ja taisi vielä hihitellä päälle.

Ehkä se näön sumeneminen on juuri tarkoitettu siksi, että ei ottaisi turhaan
silppuviestejä sen aistin kautta.
Edellyttäen että ei ole fyysisesti tapahtunut tapaturmaa jne joka koululääketieteen linjalla
vaikuttaisi näköön.
Energeettiset tuntemukset ohimoissa tai mahdollisesti poskipäiden/nenän seudulla saattavat olla kolmannen
silmän aktivoitumiseen liittyviä juttuja.

[jenjen]

Kiitoksia vastauksista

Tiistai: Kiitos erityisesti sulle, jotenkin on lohduttavaa tietää, että on muitakin, jotka ovat joutuneet käymään läpi polullaan pettymyksen tunteita. Ehkä se sitten on meille jokin henkinen opetus, kuka tietää.

Tänään olen ollut taas paljon positiivisempi, ja tuntenut oloni paremmaksi. Eiliset lueskelut ihmisten enkelikokemuksista piristivät päivää, ja toivat hyvän mielen. Ehkäpä vaan on niin, että koska tunnen asiat niin syvästi ja pohdiskelen liikaa, niin se aiheuttaa tällaisia tuntemuksia. Joskus on hyvä vaan olla ajattelematta liiaksi, ja keskittyä kaikkeen ihan muuhun, kuin omiin mielenliikahduksiin. Se omaan itseen keskittyminen taitaa olla kuitenkin liiallisuuksiin mennessä pahasta, ja jopa narsistista

Tänään aion olla kummastelematta asioita ympärilläni liikaa, ja keskittyä vain elämiseen ja kauniisiin asioihin, kuten mun ah niin ihanaan kotiini Kyllä tämä taas tästä, helpotti ainakin kun sai avautua, ja hymyn huulille vastauksia lukiessa.

[Larimar]

Jenjen, minusta tuntuu, että henkinen näkökykysi on avautumassa - ja todennäköisesti muutakin. Ole kiitolinen tuosta mielesi tyhjentymisestä, sillä se on ehdoton edellytys asioiden selkeytymiselle.

Koputuksen tulkitsen, että luoksesi pyrki joko uusi oppaasi - tai jokin ylösnoussut mestari. He koputtavat aina tullessaan (opas vain sitä lupaa kysyessään; haluatko hänen tulevan elämääsi - mestarit joka kerran tullessaan ja usein myös lähtiessään. Sinun on paras kysyä seuraavalla kerralla, kuka koputtaa ja mistä on kysymys. Kysy kolmesti Kristuksen nimessä, kuka koputtaja on. Hyvikset koputtavat yleensä aina, sillä he eivät halua tunkeilla ilman lupaa. (Enkelit eivät koputa, vaikka hyviksiä ovatkin!)

Ole iloinen!

[jenjen]

Liliana: Kiitos päivän piristyksestä

Tuo koputus-juttu olikin kiva kuulla, en oo koskaan kuullut siitä aikaisemmin. Seuraavalla kerralla jo ymmärrän antaa luvan, vaikka kyllä jo tuossa äsken ääneen pahoittelin pyrkijälle, et sori, kun en heti tajunnut

Tää on kyllä ollut aika rankkaa, tuntuu et kaikki negatiivinen oikeen pyrkii kerralla ulos ja esille. Hirveän paljon on ollut ajatuksia ja pohdiskelua, ja vaikka yritän olla ajattelematta, niin ne ajatukset vain on ja pysyy, aivan kuin niiden ei nyt oliskaan tarkoitus hävitä mihinkään. Vaikeammaksi asian tekee vielä se, että en juurikaan saa nauttia yksinolosta, päivisin huomioni varastaa vilkas 2-vee, sitten tuleekin jo kolmasluokkalainen kotia, sen jälkeen mies.... Ja juuri tällä hetkellä olisin mielelläni ihan yksikseni.