Kirjoittaja Chevy » 07 Helmi 2015, 19:38
Eräs postikorteissa ja julkisuudessa esiintyvä fraasi on jotain sinnepäin, että
Ystävä on se, joka tietää sinusta kaiken ja silti rakastaa sinua. Kuten Maikkula edellä totesi.
Melko osuva juttu. Toinen piirre minusta on ystävyyden kaksisuuntaisuus.
Minusta siihen kuuluu se, että ollaan toisen tukena ja apuna erilaisissa kriisitilanteissa, vuoronperään eri elämän käänteissä kummallakin puolella asioita ja sekä vastaanottavana että antavana osapuolena, vaikkei oltaisikaan aina 100% samaa mieltä kriisin syistä.
Ystävyyttä on siis eräänlainen henkinen YYA - ja toisinaan tietysti fyysinenkin. Kukapa muu kuin ystävä tulee auttamaan muuttopakkauksissa, kun aika loppuu kesken, tai tuo ruokaa silloin kun olen sairas enkä itse pääse kauppaan.
Ystävän kanssa voi puhua halki kaikki tuskallisimmatkin asiat ilman että tarvitsee pelätä asioiden kulkeutumista eteenpäin.
Luotettavuus ja luja usko toiseen on avainasemassa.
Toisaalta taas vain ystävä voi sanoa mielipiteensä jostain tekemisestäni tai tekemättä jättämisestä ilman että siitä syntyy ongelmia. Kuitenkin mitä suurinta ystävyyttä on se, että hän silti jättää päätöksenteon minulle eikä yritä oman mielensä mukaan puhua minua ympäri asioissa, joissa ehkä olen epävarma. Silti toisen tuki ja huomio yhdessä asioiden rohkean kyseenlaistamisen kanssa saattaa saada minut havaitsemaan vivahteita, joita en olisi päätöksenteossani oivaltanut itse - tai ainakin saatan löytää uuden näkökulman asioihin ja siten tuntea itseni vahvemmaksi. Aina ei myöskään tarvitse sanoa ääneen kaikkea, mitä ajattelee. Ystävyyssuhteessa on myös sallittua vihastua - kunhan muistaa pyytää anteeksi ja tunnustaa olleensa väärässä. Kun kerran rupesin viskelemään sananlaskuja, niin tähän sopii mainiosti myös se, että ei pidä antaa auringon laskea vihansa yli. Ystävyys kestää erimielisyydetkin, kunhan ne sovitaan.
Ystävyys voi olla ajankin osalta järkähtämätön: voi olla, että välillä vierähtää useitakin vuosia ilman että tapaan jotakuta ystävää. Silti sitten kun taas nähdään tai jutellaan puhelimessa tai kirjoitellaan, väliin jäänyt ajanjakso ei merkitse mitään, vaan voimme jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme.
Minusta ystävyys voi olla voimassa ja toiminnassa sekä miesten että naisten välillä, sekä saman että eri sukupuolen edustajien kesken. Minulla on vuosien varrella ollut useita miespuolisia ystäviä, joiden vaikutuksesta omaan henkiseen kasvamiseeni olen ollut ja olen edelleen suuresti kiitollinen.
Eräs suurimpia ystävyyden osoituksia elämäni varrella oli se, kun muuan ystävistäni ei kertonut minulle, että silloinen mieheni oli yrittänyt iskeä häntä. Kuulin asiasta vasta paljon myöhemmin muussa yhteydessä, jolloin asia ei satuttanut, vaan oli ainoastaan osa elämän suurta palapeliä.
Samoin sama ystävä mieheni kuoltua lähti kanssani kävelylle. Tallasimme varmaan kaksi tuntia ympäri Helsinkiä, jolloin puhuin yhtämittaa ajatuksistani ja tuntemuksistani. Palasin retkeltä tyhjänä - tyhjänä vihasta, surusta ja kielteisistä tunteista, mutta valmiina palaamaan elämään. Aika ja kohtalo kohtaavat kaikkia, ja siinä ystävyydellä on suuri sanansa sanottavana.
rakkaudella,
Chevy
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "