Kirjoita - mitäkö? Vai piirrä? kirjoita kirja?

[Chevy]

Hei te Rakkaat,

täällä oli taas pikatalvi, kolmatta kertaa tänä talvena 4 cm lunta parin päivän ajan, nyt vesi ropisee akkunoihin.

Se hetkellinen joulukorttimainen valkoinen maisema oli ihana, piristi selvästi kaikenlaisten sotkujen keskellä.
Mutta asennettani korjatakseni - olen kiitollinen monesta asiasta, siitä että elän, minulla on koti ja selviydyn eläkkeelläni tavallisissa arkipäivän kuvioissa,
minulla on liikunta- ja kommunikaatiokyky tallella kuten kaikki aistitkin, pääsääntöisesti. Kaikki on siis itse asiassa hyvin. KKK!

Pohjoissuomalainen lukijani kävi läpi toisen käsikseni II version ja piti siitä. Ihme kyllä ei löytynyt suurempia asiavirheitäkään.
Tekstin kehittely jatkuu. Minulla on nyt useita lähdeteoksia kesken lukemisen, ja eräs tärkeimmistä sellaisista pitää pikaisesti lukea ja palauttaa kirjastoon muutaman päivän päästä, sillä on toinen varaaja jonossa.
Suurin osa lähdeteoksista on yhä englanninkielisiä, kielitaito on kehittynyt omien aihepiirieni käsitteiden ja sanaston suhteen, joten selviydyn niistä nopeammin kuin aikaisemmin.

Harmillista, että lopetin espanjan kurssin, siitä olisi myös hyötyä. En kuitenkaan jaksanut sitä kaikilla alkeiskursseilla jauhettavaa "una serveza, por favor"-juttua. Selviydyn jossain määrin lyhyistä arkikielen teksteistä omalla erikoisalallani, mutta lisäoppi olisi hyväksi. Ehkäpä jossain vaiheessa - pitäisi ehkä opiskella ensin itse ne perhettä, asumista ja ruokailua koskevat jutut, että voisi mennä suoraan jatkokurssille. Katsotaan.

Tiistaina on taas kirjaston lukupiirin kokous, Anderssonin teoksesta on vielä osa lukematta. Ai että nautin siitä tekstistä, sille mielessäni häviää sekä Natalia Goldberg, Julia Cameron että monet muut, jopa Taija Tuominen, mikäli katsotaan vain kirjoittamista koskevia teoksia. En ole koskaan ollut Taija Tuomisen kurssilla enkä lukenut hänen muita teoksiaan, häntähän arvostetaan suuresti.

Muuta opiskelun aihetta on elämässä myös riittävästi - minulla on nyt käytössä se uusi PC, jossa on käyttöjärjestelmänä Windows 10. Minusta uusissa ohjelmissa on liikaa kaikenlaista puuhastelua, joita en tarvitse, mutta joiden olemassaolo aiheuttaa ajanhukkaa ja vaivaa, koska niiden toiminta pitää kuitenkin jollain tavoin hallita - kaikkea hömpötystä ei voi ohittaa. Kone on nopea, se on kooltaan hiukan entistä pienempi, joten pöydälle jää hiukkasen enemmän laskutilaa, mikä on meikäläiselle aina tarpeen. Ne hömpötykset kuitenkin hidastavat työtäni, joten aikaa menee ihan yhtä paljon kuin vanhalla koneellakin, ehkä jopa enemmän. Tallentaminen on minusta vaikeampaa, ja koneen muodon vuoksi siinä on hankalaa käyttää kolmea tikkua samanaikaisesti, mikä oli edellisessä rakkineessa helpommin järjestettävissä. Mutta kaikella on aikansa. Ehkäpä opin jossain vaihessa hyödyntämään koneen mahdollisuuksia paremmin. Vaihtaminen oli kuitenkin välttämätöntä.

Rakkautta ja valoa edelleen kaikille kirjoittajille, lukijoille, alan opettajille ja opiskelijoilla - sekä kriitikoille.
Kiitos Universumille kaikesta saamastani runsaudesta ja mahdollisuuksista.

Voimahalein,
Chevy

[Chevy]

WSOYn ystävällinen kerberotar kertoi, että he eivät olleet hyväksyneet novellikokoelmaani ohjelmaansa.
No, siinä onkin paljon parantamisen varaa. Poistan huonoimman jutun ja kirjoitan pari uutta.

Nyt onkin ns. hyvää aikaa, kun oikeastaan "ei voi mihinkään mennä". Olisin halunnut mennä talvisodan muistopäivän tilaisuuteen,
mutta se on peruttu, enkä muutenkaan olisi näillä eväillä halunnut tupata itseäni isoon väkijoukkoon.

Kirjastoon kumminkin täytyy mennä palauttamaan muutama teos ja lainaamaan muutama lähdeteos lisää.

Täällä on upea sää - puolipilvistä ja hiukan tuulista, mutta muuten melkein kuin toukokuun alkua.
Mustarastaat laulavat aamuisin, ihanaa.

Kaikkea hyvää teille kaikille, te rakkaat,
voimahalein,
Chevy

[Chevy]

Unohtuipa vielä - tänään olisi ollut talvisodan päättymispäivän muistotapahtuma, mutta oli peruutettu koronan vuoksi.
Harmillista.
Olisi ollut kirkossakin sota-aikaisten laulujen laulutilaisuus.
No, minäpä laulelen marssilauluja täällä itsekseni.
Tosin välillä tuntuu, että naapurit ihmettelevät, kun välillä on meneillään Sillanpään marssilaulu, ja välillä amerikkalainen The Marine Corps Hymn, the Halls of Montezuma.
Mutta kyllä tähän maailmaan ihmetystä riittää.

Alati ihmeissäni monista tämän maailman asioista,
Chevy

[Chevy]

Täällä ollaan taas, räntää sataa kuin märkiä rukkasia.
Mutta tässä se menee, sisätiloissa enimmäkseen muutenkin.

"yleisön pyynnöstä", ts. erään lukijani toiveesta aloitin taas uuden kirjan.
Ensimmäisessä käsikirjoituksessanihan on joukko entisiä sotilaita, jotka ovat perustaneet
erikoisjoukkokokemuksensa pohjalta taisteluryhmän, joka suorittaa tehtäviä sekä Setä
Samin että tarpeen mukaan jonkun muunkin laskuun. Palkkasotureita, mutta rauhallisemmasta
päästä.

Ensimmäisessä jutussa kerrotaan ryhmän johtajasta ja hänen naisestaan, josta tulee sitten
vaimo. Heidän rakkaustarinansa on käsiksen peruskuvio.

Toinen teksti kertoo saman ryhmän toisesta henkilöstä, asesepästä, joka on toiminut
tarkka-ampujana ja pomminpurkajana.

Tämä kolmas juttu sitten alkaa ryhmän tähystäjän lapsuudesta, pojasta, josta
tuli ensin jockey ja sitten iskuryhmän spotter.
Noiden tekstien tarinat menevät osittain päällekkäin, näkökulma vaihtuu, ja kuvataan
yksityiskohtaisemmin miesten taustaa ja luonteenpiirteitä.

Luultavasti tässä mennään siihen, että kaikista ryhmän alunperin kuudesta miehestä
tulee oma kirja. Toivottavasti en kupsahda ennen kuin ennätän kirjoittaa ne kaikki.

Taustalla on edelleen tekeillä novellikokoelma, jossa on yhä editoimista.

Muitakin kirjan aiheita vilisee mielessä. En kuitenkaan nyt aio ruveta niitä muita juttuja
toteuttamaan, näissä kolmessa on riittävästi töitä. Ne tietysti kuuluvat yhteen ja
tavallaan kirittävät ja virittävät toisiaan.

Ensimmäinen on vielä kahdella kustantajalla ihmeteltävänä.

Rakkautta ja valoa kaikille kirjoittajille ja taiteen tekijöille - olkoon tämä hiljaisuusaika
hyvää ideoiden kypsyttelyn aikaa.
Chevy

[Chevy]

Heissulivei,
täällä ollaan edelleen.
Tietokonevarustus oheislaitteineen on ollut enemmän tai vähemmän remontissa, siitä osa poissaolooni.

Ensimmäinen käsikirjoitus on nyt kahden sukulaisen luettavana. Ovat ainakin jääneet koukkuun tapahtumien kulkuun,
mutta katsotaan, mitä sanovat sitten kun koko sepustus on luettu.

Suunnilleen sama versio käsistä on edelleen kahdella kustantajalla jonossa. Toinen sanoo, että vastauksen saaminen
saattaa kestää jopa vuoden. Hmm.
No, korona on muuttanut yhteiskuntaa ja elämäntapojamme paljon, liekö sitten pidentänyt jonoja tai hidastanut
niiden edistymistä entisestäänkin.
Kaikki menee niin kuin on tarkoitus.

Katson aika vähän tv-ohjelmia, eikä minulla edes ole telkkaria.
Viime aikoina olen kuitenkin seurannut amerikkalaista sarjaa kadonneista kirjeistä. Ensinnäkin koska meidän suomalaisten totuttu
ja melko luotettavakin postilaitos on nyt uhanalainen, ja toisaalta on ollut hauskaa katsoa sarjaa, joka sijoittuu jonnekin muualle
kuin Nykkiin tai Kaliforniaan. Missä lie kuvattu, mutta esittää kuitenkin olevansa Coloradon Denverissä, paikassa, joka oli monessa
lapsuuteni ajan kirjassa tapahtumien näyttämö.

No, nyt jaarittelen taas näyttämöistä - halusin muistuttaa merkeistä. Reikin ja muiden energioiden kanssa työskentelevillä on usein
mahdollisuus havaita merkkejä, vihjauksia tai viitteitä asioiden tilasta tai suunnasta. Olen joskus kirjoittanut tuolla muissa ketjuissa
niistä. Tuossa kadonneiden kirjeiden sarjassa postinselvittelyosaston esimies siteeraa Raamattua, Saarnaajan 3. kirjan ensimmäisiä
jakeita, joissa puhutaan siitä, miten kaikella on aikansa. Aika on syntyä, aika on kuolla, aika on itkeä, aika on nauraa jne.

Näinhän se on. Kaikkea hyvää teille, hyvät lukijat, kirjoittajat, piirtäjät - kaikella on aikansa.
rakkaudellisin voimahalein,
Chevy

[Chevy]

Heissulivei,

kesä on jo pitkällä, kun lapsosetkin menevät kohta kouluun. Huh tätä koronatouhua.
On ollut mukavaa istua kotona kirjoittamassa.
Aseseppää on 256 sivua, eli noin 2/3 tarinasta on jokseenkin valmista.
On ollut paljon korjauksia, aivoja vaivaa ilmeisesti alkava alzheimer, kun ei tahdo sanat löytyä, tulee jatkuvasti paljon kirjoitusvirheitä,
ja lukuja tähän käsikseen on nyt ollut pakko kirjoittaaa 2-3 kertaa uudelleen jokaista. On vaikea asettaa tapahtuneet oikealle kohdalleen
aikajanalle.
Mutta muuten kirjoittaminen on ollut yhtä mahtavaa kuin ennenkin.
On löytynyt uusia vinkkejä, uusia postcrossing-ystäviä, ja paljon muuta mukavaa.

Tiedonhaussa käsikirjoituksen yksityiskohtia varten löytyy alati lisää kaikkea muuta, johon sitten takerrun, kun asiat on niin kiinnostavia.
'Sitten on pakko ravistautua niistä irti ja jatkaa.

Täällä on Luovin Oy niminen firma, jossa tehdään kirjoitusten arviointia.
Lähetin ensimmäisen käsiksen sinne - onhan siinä jutussa jotain vikaa, kun on käynyt ainakin kuudella kustantajalla, eikä kenellekään nappaa.
Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että sen aika alkaa olla ohi siinä mielessä, että siinä kerrotaan Syyrian sodasta, jesideistä yms, mikä oli ajankohtaista noin 5 vuotta sitten.
Kirjallisuudessa siis jo ikivanhaa.


Rakkautta ja valoa teille kaikille,
Chevy

[Chevy]

Huhuu, te kaikki Rakkaat,

Luovimesta ei ole kuulunut vielä mitään, mutta ei ole oikeastaan aikakaan.
Kaikella on aikansa, sanotaan.
Totta.
Kustantajienkin ammattikunta on tietysti ollut etätöissä, ja on ollut kaikenlaista ihme touhua
koronan ympärillä, kuten kaikilla muillakin.

Voimia niillekin yrityksille.

Aseseppään liitin yhden Darlingien hautausmaalta kaivamani kirjoituksen, ja sain siitä luvusta niin huonot arviot ystäviltä ja kylänmiehiltä, että otin sen saman tien pois.
Hehheh.
No, onhan sitä paljon muutakin kirjoitettavaa.
Aseseppä ei nyt tunnu oikein edistyvän.

kaikkeen uutiskohinaan väsynyt
Chevy

[Chevy]

Heissulivei,

Sain viime viikolla Luovimesta pyytämäni arvion ensimmäisestä käsiksestäni.
Arvioija oli tehnyt valtavan työn kahlatessaan läpi moisen helluntaiepistolan.
Niinpä hän olikin löytänyt sieltä kosolti virheitä ja typeryyksiä, olin mm sekoillut siinä
kun olin ensin poistanut joitakin lukuja, mutta en liittänyt jäljelle jääneitä hyvin
yhteen, ts. olisi pitänyt poimia poistoista talteen sellaisia pikku seikkoja, joita vielä
tarvitaan, ja sirotella on jonnekin muualle sitomaan juonta.

Minähän olen oikeasti heikko juonen kehittelijä ja ylläpitäjä, minkä nyt huomasin
entistäkin paremmin.

Toki joistakin kohdista tuli kiitostakin, mutta suurin osa käsistä on niin valtavan remontin
tarpeessa, että harkitsen, viitsinkö moiseen edes ruveta.

Käsis no 2 on yli puolenvälin, kolmas on vasta muutaman luvun mittainen, joten töitä on
muutekin tarpeeksi.
Arvion kannalta oli mainio juttu se, että siitä löytyivät kaikki raivostuttavimmat maneerini,
jotka nyt ehkä pystyn poimimaan pois uudemmista teksteistä.

Suuri yllätys oli se, että kun eräs aikaisempi arvioijani pyrki osoittamaan tekstistäni
paikkoja, joissa olin "pitänyt naisia huonosti", niin ilmeisesti olin niitä kohtia aiemmin
korjailessani sotkenut asiat entistä pahemmin, eli kirjoittanut typeriä kohtauksia
ikäänkuin paikatakseni naiseni olemusta- ja mennyt siinä liiallisuuksiin.

Kylläpä todella oli tarpeen asiantuntijan läpikäymä tekstintarkistus!
voimahalein, Chevy

[Chevy]

Hei te kaikki rakkaat,
syksy on jo pitkällä, vaikka onkin ollut lämmintä.
Jossain näillä main tai lähipaikoin Ruotsin puolella kuului joku meteoriittikin huristelleen ohi ja tipahtaneen maahan.
Minä en nähnyt enkä kuullut mitään, kun nukuin hyvin.

Muuan kustantaja taas ilmoitti, että käsikseni ei kiinnosta heitä.
No, nyt kun luin sen sillä silmällä kuin Ms Luovin, niin huomaan hyvin, miksei.
Tarinassa on todella aukkoja, joista osa johtuu siitä, että olen lyhentäessäni tekstiä poistanut sellaisia asioita, joista olisi pitänyt lisätä tietoa jonnekin toisaalle. Ripotella pieniä informaationsirusia sinne tänne,
jotta lukija tietäisi, miksi juonessa tapahtuu niin tai näin - tai on tapahtumatta.
No, täytynee korjata.
Sain niin pahat pyyhkeet, että olen pitkään miettinyt, heittäisinkö koko käsiksen roskiin.
Mutta en sitten heitä, koska olen nähnyt paljon vaivaa sen kanssa ja menettänyt siinä paljon aikaa - josko sen kanssa on ollut välillä hillittömän hauskaakin.

Lähetin sitten kahteen novellikilpailuun pienet jutut, eri tarinan kumpaankin. Saa nähdä, tykkäävätkö.
Samoin kirjoitin asiapitoisen kirjoituksen siitä, miten perheemme eli Kylmän sodan aikana, ja millaisia vaikutuksia sillä ajalla oli meihin. Lähetin sen sitten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruuseen.
Katsokaapa, hyvät ystävät - siellä on jatkuvasti useita keruujuttuja meneillään, SKS haluaa talteen kaikenlaisia muistoja ja kertomuksia ihmisten toiminnasta erilaisissa tilanteissa. Jutut talletetaan heidän arkistoonsa, ja tutkijat saavat sitten käyttää niitä esim. historian- ja sosiaalihistorian tutkimuksiinsa. Hieno tapa tallettaa perheen, suvun tai yksittäisten henkilöiden muistoja. Suosittelen!
rakkautta ja valoa teille kaikille,
Chevy

[Chevy]

Heipähei te kaikki,

adventtiaika on jo kulunut pitkälle, ja joulu alkaa kurkistella allakan nurkista.
Eipä uskoisi, kun sataa vettä ja taivas on harmaa kuin hiilisäkin pohja.
Monilla naapureilla ja useissa paikoissa kaupungillakin on jouluvaloja - hyvä niin.

Toisesta novellikilpailusta siunaantui kolmas sija. Osallistujia oli paljon, joten oli mukava ylläri,
joka innostaa jatkamaan.
Uusia kirjoituskilpailuja on siellä täällä. Yksi on esseekilpailu - sen taidan jättää sikseen, essee on minulle
vieras kirjoituksen laji. Mutta joihinkin muihin luultavasti saan jotain aikaiseksi.

Olen kaivanut ensimmäisen käsikseni esiin Darlingin hautausmaalta ja ruvennut vähitellen muokkaamaan sitä. Sen kanssa kului 4 vuotta, joten olisi sääli heittää niin paljon aikaa
ja huomiota osakseen saanut juttu roskikseen.
Toinen käsis on kahdelta kolmasaosaltaan "valmis" - loppuhuipentuma ja siihen johtavat noin 40-50 sivua puuttuvat.
Ehkäpä ne tästä valmistuvat, vaikka kirjoittaminen on parin viime kuukauden aikana tuntunut kangertelevalta.

Olisin halunnut myös piirtää aiheeseen liittyviä kuvia, mutta ei se oikein onnistu. Kädet vapisevat liikaa, orastava kaihi silmissä haittaa.
Mutta näen ne mielessäni kuitenkin.

Universum välittäköön lämpimät kiitokseni kaikille niille, jotka ovat tekeleitäni lukeneet, kommentoineet ja tehneet ehdotuksia editoinniksi.

Kaunista ja rentouttavaa joulunaikaa myös teille, te ihanat foorumilaiset.
Olisi mukavaa kuulla teistä enemmänkin kuin vain huomata läsnäolonne vilahtavan numerona alapalkissa.
rakkaudella,
Chevy