Kerron tässä ensiksi lapseni (7 v) enkelikokemuksen, joka oli aika mielenkiintoinen, vaikkakin sattui unessa.
Lapsi pyysi yhtenä aamuna unikirjaa heti herättyään ja alkoi tutkia sitä intensiivisesti. En kysellyt sen enempää mitään, mutta pian selvisi mitä hän sieltä etsi. Kertoi nähneensä unen, jossa suuri kullanvärinen enkeli laskeutui taivaasta ja lensi avoimen ikkunan läpi makuuhuoneeseen. Enkeli oli esitellyt itsensä (ei ollut puhunut muuta), nimi oli Isabella (nimi ei kylläkään muistunut heti herättyä mieleen, mutta tuli mieleen hieman myöhemmin). Uni oli ollut hyvin todentuntuinen.
Aloin etsiä netistä tietoa onko tuon nimistä enkeliä ja löysin englanninkieliset enkelisivut, joissa oli kuvattu Isabella niminen enkeli. Hän on kuulemma armon ja rakkauden enkeli.
Mielenkiintoista...tähän kun liittyy niin paljon muutakin kaikenlaista...
Omia ihmeellisiä pelastumiskokemuksia on monia, joten saattaa olla näin, että enkelit ovat olleet näissä mukana.
Yksi on erityisesti jäänyt mieleen ja olen miettinyt, että näkikö tässä tapauksessa eläin jotain sellaista, jota itse en nähnyt.
Olin ratsastamassa yksin maastossa ja tarkoitus oli mennä samaa reittiä, jota olin mennyt aiemminkin. Reitillä oli pieni oja, jonka yli meni puinen silta (kapeita puun runkoja vierekkäin). Hevonen oli mennyt sillan yli n. 150 kertaa, koska reittiä oli käytetty ihan yleisesti. Sinä kesänä tosin harvemmin.
Ratsastin polkua pitkin ihan normaalisti ja olimme tulossa sillalle, kunnes hevonen teki yhtäkkiä täysstopin. Ihmettelin sen käytöstä, koska se oli muuten ihan kuuliainen ratsu (olen myös aika kokenut ratsastaja).
Se jäi kuitenkin vain tuijottamaan sillalle ihan jäykkänä, kuin olis aaveen nähnyt, ja teki täydellisen u-käännöksen.
Yritin saada sitä kuitenkin vielä haluamaani suuntaan ja lopulta se suostuikin liikkumaan, mutta ei lähellekään siltaa, vaan alkoi painaa etuviistoon pöpelikköön ja kohti läheistä lampea, jonka ympäristö oli soista. Aina kun yritin saada sitä uudelleen kohti siltaa, se alkoi systemaattisesti peruuttaa kohti lampea.
Lopulta luovutin ja sanoin, että "mene sitten minne lystäät". Se lähti oitis takaisin sinne mistä olimme tulleet. Tallille se ei kuitenkaan mitenkään painanut, vaan myöntyi siihen, että menimme vielä muuanne ja koko loppuajan se oli ihan hallittavissa.
Tämän jälkeen kävin sitten jalkapatikassa kyseisellä sillalla ja lähempää tarkastellen huomasin, että silta olikin toisesta reunasta rikki. Siitä oli mennyt ylitse hirvi, jonka jalka oli tehnyt yhteen kohtaan reiän, eli se ei siis ilmeisesti olisi kestänyt enää hevosta. Kyseinen kohta näkyi selvästi toiselta puolelta siltaa, mutta sitä ei ollut voinut erottaa toiselta puolelta siitä kohdasta, minne hevonen pysähtyi.