Semmoinen asia tuli vielä mieleen kun puhuin noista fyysisitä kivuista että ne ei olleet mitään
verrattuna psyykkiseen kipuun.
Jossain kokeilujakson puolessa välissä aloin näkemään niin hirveitä painajaisia, että alkoi oikeasti
pelottaa mennä nukkumaan iltaisin. Kun tiesi että saattaa olla että aamulla herää taas yltä päätä märkänä
nähtyään niin hirveitä painajaisia että ne häiritsivät vielä pari tuntia heräämisen jälkeen.
No onneksi tätä kesti vain reilun viikon, sitten meno alkoi helpottamaan.
En tiedä liittyykö asiaan, mutta toivottavasti jotain puhdistui jostain.
Törmäsin hauskasti kirjoitettuun juttuun hieman chakroista ja muista
Irene Hopkins:n kundaliinijooga - sisäisen voiman lähde kirjassa. Ohessa katkelma siitä.
Varjopeikkojen valaiseminen Talo ja sen eri kerrokset kuvaavat vertauskuvallisesti ihmisen tajuntaa.
John Welwood kertoo kirjassaan
Love and Awakening analogisesti
linnasta, joka kuvastaa ihmisen sisäistä maailmaa. Minä olen ottanut
peruskäsitteen ja mieltänyt sen ilmentävän olemuksemme kaikkia
tasoja fyysisestä jumalalliseen. Minun linnastani syntyi ihmisen koko
olemuksen kattava seitsenkerroksinen sateenkaarilinna. Linna on
suurenmoinen kokonaisuus, jossa on tuhansia mahtavia juWasaleja,
kauniita huoneita, kullattuja käytäviä ja jalokivin koristeltuja torneja.
Kukin kerros, huone ja sali ilmentää yhtä itsen osaa, jotka yhdessä
muodostavat täydellisen kokonaisuuden.
Seitsenkerroksinen sateenkaarilinna Lapsena olit vapaa seitsenkerroksisessa sateenkaarilinnassasi. Nauraen
leikit sen korkeissa torneissa, pimeissä kellareissa ja massiivisissa juhla-
saleissa. Vailla pelkoa tutkit linnan kaikki huoneet ja ihailit kaikkia löy-
tämiäsi aarteita. Linnan kellarikerros oli punainen. Se uhkui rohkeutta
ja elinvoimaa. Sinulla oli siellä leikkitoverina pieni tulipunainen käär-
me. Toisen, oranssin kerroksen huoneissa olit luova, avoin ja alaston
nauttien seksuaalisuudestasi. Ihmissuhteesi olivat sopusointuisia. Kul-
lankeltaisen kolmannen kerroksen aurinkoiset salit olivat läpinäkyvää
lasia. Siellä tunsit olosi varmaksi ja tahdonvoimaiseksi. Linnan kauniin
vihreän neljännen kerroksen huoneet olivat täynnä rakkautta kaikkia
eläviä olentoja kohtaan. Viidennen kerroksen sinisissä huoneissa lau-
loit totuutesi äänellä. Kuudennen kerroksen syvän siniset huoneet oli-
vat tietämyksen kehto, jossa leikit välittömillä kokemuksilla ajatustesi
toteutuessa omalla voimallaan. Olit luonnollinen telepaatti. Linnan
ylin kerros oli violetti kattohuoneisto, jossa tunsit yhteyden maailman-
kaikkeuteen. Tiesit, että Jumala oli aina kanssasi.
Kunnes yhtenä päivänä sinulle kerrottiin, että osa linnaasi oli
epämiellyttävä ja yleisesti hyväksymätön. Uskoit nopeasti, että mo-
net huoneistasi olivat epätäydellisiä; osa oli liian liberaaleja, osa liian
konservatiivisia. Mikäli halusit täydellisen linnan, sinun piti ehdotto-
masti sulkea ovet tiettyihin huoneisiin. Vuosien varrella kuuntelit yhä
enemmän yhteiskunnan ja läheistesi mielipiteitä, ja aloit jopa halveksia
tai pelätä joitakin linnasi saleja ja kieltää niiden olemassaolon. Vierail-
lessasi muiden luona huomasit, että heidän erilaiset linnansa sopivat
paremmin yhteiskunnan normeihin kuin omasi, ja suljit taas muuta-
man kelpaamattoman huoneen. Halusit niin kovasti toisten rakkautta
ja hyväksyntää, että teit kuten muut halusivat sinun tekevän.
Opit nopeasti olemaan onneton. Olit syntynyt optimistina, joka
asui suuressa kauniissa valoisassa linnassa, mutta sinusta oli tullut pes-
simisti, joka oli tehnyt linnasta kylmän, pimeän ja remontin tarpeessa
olevan kaksion, sellaisen kuin kaikilla muillakin oli.
Yhtenä päivänä tajusit tyytymättömyytesi tuntien sisimmässäsi, että
elämä on enemmän ja sillä" on tarkoitus. Henkisiin oppeihin perehty-
neet muistuttivat sinua siitä, että linnassasi oli ehdottoman rakkauden
juhlasali.joka olisi saatava auki. He myös varoittivat sinua härnäämästä
kellarissa nukkuvaa myrkyllistä käärmettä. Uteliaana hiivit kuitenkin
ensimmäisen kerroksen oven taakse ja kuuntelit korva oveen painettu-
na. Aluksi ei kuulunut mitään, mutta muistaessasi muiden varoitukset
olit yhtäkkiä täysin vakuuttunut, että kellarin oven takana sihisi valtava
kuristajakäärme. Pakenit peloissasi ja päivien myötä käärmettä ajatel-
lessasi "tiesit", että kyseessä oli tultasyöksevä lohikäärme.
Etsit muista kerroksista toivoen, että löytäisit onnen helposti avoin-
na olevista huoneista. Toisessa, oranssissa kerroksessa oli yksi avoin ja
pimeä huone, johon liittyivät nykyiset ihmissuhteesi, jotka tuntuivat
olevan varsin ongelmallisia. Päätit kangetalukuisia laudoitettuja ovia
auki, mutta pettymykseksesi huoneet olivat ääriään myöten täynnä ai-
kaisemmissa ihmissuhteissa kärsimiäsi ankeita tunteita: riippuvuutta,
petosta, kaunaa, riitaa, seksuaalista väkivaltaa ja tunnepurkauksia. Olit
vihainen niille, jotka olivat tukahduttaneet elämänilosi. Raivoissasi
ampaisit kolmanteen kerrokseen, jossa oli linnasi toinen avoinna oleva
huone, nykyisen kaksiosi kellastunut olohuone. Kerroksessa oli myös
suuri aurinkoinen sali, jonka olit salvannut ja unohtanut jo aikoja sit-
ten. Empimättä mursit salin oven auki. Ovi lämähti vimmalla vasten
kasvojasi, kun vuosien vihat, jotka olit sinne sullonut ja sitten kieltänyt,
paiskautuivat silmillesi.
Kaupungissasi vieraileva mestari selosti, kuinka sielun hermon
värähdellessä sydämesi avautuu ja muistat todellisen itsesi. Sinun oli
mentävä pohjakerrokseen, josta muut olivat sinua varoittaneet. Olit jo
kokeillut monta keinoa, jotka eivät olleet vieneet sinua lähemmäksi
totuutta, joten päätit kurkistaa pimeään kellariin. Ennen kuin paniikki
valtasi mielesi, kiirehdit suoraan suljetulle ovelle ja repäisit sen rohkeas-
ti auki. Siellä ei ollutkaan lohikäärmettä, eikä edes sitä pientä punaista
käärmettä, jonka kanssa olit lapsena leikkinyt. Huone uhkui punaisen
valon pehmeää lämpöä ja astuessasi tähän hehkuvaan valomereen sel-
kärankasi alkoi värähdellä kuin kanteleen kieli. Kehosi kohosi ilmaan,
mielesi rauhoittui ja "lensit" kattojen läpi suoraan neljänteen kerrok-
seen, jonka vihreässä valossa sydämesi täyttyi ilon tunteesta ja pystyit
ensimmäistä kertaa hyväksymään itsesi juuri sellaisena kuin olit. Koit
synnyinoikeutesi, sisäisen onnen tilan. Tässä tunteessa linnasi avautui
ja kohosit ylös kattohuoneistoon, linnan ylimpään kerrokseen, jossa
sinulla oli elämäsi jälleentapaaminen. Sulauduit Luojaasi.
Tämän oivallettuasi sinun oli tutkittava perin pohjin linnasi sopu-
kat, joissa asuvat kaikki maallisen ja henkisen minäsi olotilat. Kaikki
hyvät ja huonot puolet muodostavat kokonaisuutesi, joka on valoisien
ja varjoisien ominaisuuksiesi summa. Myötätuntoa on tunnettava sekä
omaa valo aan että omaa varjoaan kohtaan, jotta voi kehittyä ihmisenä.
Emme voi olla kokonaisia ennen kuin olemme sopusoinnussa koko
rakenteemme kanssa. On hyväksyttävä myös kaikkien muiden ihmis-
ten linnat hyvine ja huonoine huoneineen. Sielun työn kautta kasvat
palvelemaan universumia ja autat muita ymmärtämään heidän omia
erikoislaatuisia linnojaan sateenkaaren kaikissa väreissä.
Varjouskomukset Seitsenkerroksinen sateenkaarilinna on vertauskuvallisesti meidän
ääretön kokonaisuutemme. Jokaisesta huoneesta löytyy erikoislahja,
kun uskallamme kurkistaa sisälle. Vaaditaan rohkeutta, että pystyy
avaamaan kaikki huoneet, nimenomaan ne, joissa on kielteisiä mielen-
tiloja. Vasta katsoessasi rehellisesti puutteitasi voit muuttaa ne luovaksi
energiaksi. Monet haluavat lisätä valon voimaa koskaan tiedostamatta
itsensä huonoja puolia. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä valo pal-
jastaa aina pimeässä kyyhöttävän peikon.
Varjouskomukset ovat niitä ominaisuuksia tai alitajuisia malleja,
joista pidämme kiinni saadaksemme väliaikaista tyydytystä ja joita
inhoamme itsessämme ja toisissa. Varjo on pimeä. Ellet uskalla katsoa
varjoasi, se tuhoaa ihmissuhteet, lannistaa mielen ja estää toiveiden
täyttymisen.
Kun kiellämme tai piilotamme varjomme, hyväntahtoinen uni-
versumi heijastaa kyseisen piirteen muiden ihmisten kautta, jotta
pystyisimme näkemään sen. Tämän takia esimerkiksi "joudumme"
päivittäin kuuntelemaan työkaverin valitusta elämän surkeudesta. On
havaittava, että meissäkin elää valittaja. Mieti, milloin ja miten sinun
valittelijasi, varjosi, tulee esille, Varjon hyväksyminen on ainoa tie
eheyteen. Vasta kun hyväksyt valittajan osana itseäsi, pystyt tuntemaan
sympatiaa myös työkaverin surkuttelijaa kohtaan. Hyväksyessäsi kysei-
sen piirteen se lakkaa ihmeellisesti häiritsemästä sinua. Niin kauan kun
ympäristössä joku henkilö tai jokin seikka häiritsee meitä, se on myös
meissä itsessämme odottamassa rakkauden näyttöä.