Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

Valvojat: Jan, Hanna, ThirdEye, Jakke77, Aurinko, Maya, Norna

Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

ViestiKirjoittaja EaQamra » 29 Huhti 2011, 23:35

Jos tämä aihe on väärällä palstalla siirtäkää :mrgreen:

Tänään katselin kuninkaallisia häitä. Se herätti pohtimaan elämän eri riittien/seremonioiden tai muiden juhlien henkistä merkitystä. Mitä eri elämänvaiheissa tai elämäntilanteissa vietettävät juhlat (häät/rippi/kaste/hautajaiset/syntymäpäivät/hääpäivät..... jne jne) merkitsevät hengellisessä ja henkisessä mielessä? Ovatko ne tarpeellisia vai turhia? Miten koette juhlahetket ja niiden henkiset merkitykset? Onko jokin juhla tai seremonia tärkeämpi kuin toinen? Miksi ylipäätään tarvitaan juhlia?

Itse koin, että kuninkaalliset häät symboloivat tärkeitä asioita, kuten rakkautta, uskollisuutta, ja jonkin uuden syntymistä. Juhlan energiakenttä kasvaa, kun suuret ihmisjoukot osallistuvat seremoniaan tv:n välityksellä. Esimerkiksi Walesin prinsessa Dianan hautajaiset koskettivat monia, tänään 29.4.2011 puolestaan oli ilon päivä.

Omassa elämässäni juhlahetket ovat tuoneet perheen tai muut läheiset yhteen, ja yhdessäolo on herättänyt huomaamaan miten arvokkaita ovat yhdessä koetut ja eletyt, arjesta poikkeavat tässä ja nyt vietetyt ilon - tai surun - hetket.

Toivonkin että tässä ketjussa voidaan pohtia juhlien/riittien/seremonioiden merkityksiä. Jakakaa kokemuksia omista juhlistanne, tv:stä seuratuista juhlista, tai pohtikaa yleisellä tasolla. Millä tavoin juhla nousee henkisesti kohottavaksi?

Liitän tähän vielä Lontoon piispan Richard Chartresin puheen, jonka hän piti Prinssi Williamille, Cambridgen herttualle ja hänen kuninkaalliselle korkeudelle Catherinelle, Cambridgen herttuattarelle heidän hääpäivänään 29. huhtikuuta vuonna 2011. Vapaamuotoisesti muokattu suomennos. Alkuperäinen muokkaamaton suomennos: YLE.

"Ole se, joksi Jumala sinut tarkoitti, ja saat koko maailman
liekkeihin." Niin sanoi Sienan pyhä Katariina, jonka päivää tänään
vietämme. Avioliitto on tarkoitettu keinoksi, jolla mies ja nainen
auttavat toisiaan tulemaan siksi, mitä Jumala meistä jokaisesta
tarkoitti: olemaan todellisesti ja rehellisesti oma itsensä.

Maailmamme tulevaisuus pelottaa monia, mutta maamme rajatkin
ylittävien juhlallisuuksien viesti on oikea: tämä on ilon päivä! On
hienoa että ihmiset jokaisessa maanosassa voivat osallistua tällaisiin
juhlallisuuksiin, koska tämä on toivon päivä, kuten jokaisen hääpäivän
tulisi olla. Tavallaan jokaiset häät ovat kuninkaalliset häät, ja
morsian ja sulhanen luomisvoiman kuningas ja kuningatar, jotka luovat
yhdessä uutta elämää, niin että elämä virtaa heidän kauttaan tulevaan.

William ja Catherine, te olette päättäneet astua avioliittoon Jumalan
edessä. Jumalan, joka rakasti maailmaa niin paljon, että antoi itsensä
meille Jeesuksen Kristuksen persoonassa.(Tai: niin on Jumala maailmaa
rakastanut, että antoi ainoan poikansa.) Tämän anteliaan Jumalan
hengessä aviopuolisot antavat itsensä toinen toisilleen.

Me kasvamme henkisesti kun rakkaus löytää kohteen itsemme
ulkopuolelta. Uskolliset ja sitoutuneet suhteet tarjoavat oven
henkisen elämän mysteeriin, missä opimme tämän: mitä enemmän itse
annamme, sitä rikkaampi on sielumme; mitä kauemmas itsestämme menemme
rakkaudessa, sitä aidommin olemme oma itsemme ja henkinen kauneutemme
pääsee paremmin esiin. Avioliitossa pyrimme rikastuttamaan toistemme
elämää.

On tietenkin hyvin vaikeaa vieroittaa itsemme itsekeskeisyydestä. Ja
ihmiset voivat haaveilla sellaisesta, mutta sen toiveen täyttymys
vaatii juhlallisen päätöksen siitä, että vaikeuksissakin olemme
sitoutuneet rakkauteen.

Te olette kumpikin tehneet sellaisen päätöksen tänään, ja sanoneet
tänään "tahdon" solmimalla tämän uuden suhteen olette sitoutuneet
toisiinne tavalla, jolla uskomme kehittyvämme henkisesti ja joka
johtaa ihmiskunnan luovaan tulevaisuuteen.

Edessämme oleva vuosisata on täynnä lupauksia ja vaaroja. Ihmiskunnan
haasteena on osata käyttää viisaasti niitä voimia joita viime
vuosisadan keksinnöt ovat meille suoneet. Tulevaisuutta ei pidä
rakentaa pelkän 'tiedon' lisäämisen varaan, vaan meidän tulee lisätä
'rakastavaa viisautta ja kunnioitusta elämää, maapalloa ja toisiamme
kohtaan'.

Avioliiton pitäisi muuttaa (transform) muotoaan miehen ja naisen
tehdessään toinen toisistaan taidetta. Muuttuminen on mahdollista niin
kauan kuin emme haudo mielessämme pyrkimystä parannella (reform)
kumppania. Pakkoa ei saa olla, jos Hengen halutaan virtaavan. Jokaisen
on annettava toiselle tilaa ja vapautta.

Lontoolainen runoilija Chaucer tiivistää sanoman näin:
"Kun käskytys alkaa,
rakkaus levittää siipensä
ja lentää pois."

(Whan maistrie [mastery] comth, the God of Love anon,
Beteth his wynges, and farewell, he is gon.)

Jumalan kaikotessa monen länsimaisen ihmisen elämästä ihmiset ovat
alkaneet uskoa, että vain ihmissuhteet tuovat elämään sisältöä ja
onnea. Tämä johtaa siihen, että kuormitamme kumppania liian suurella
taakalla. Olemme kaikki epätäydellisiä: tarvitsemme pikemmin
turvallista kuin painostavaa rakkautta, tarvitsemme molemminpuolista
anteeksiantoa, jotta kukoistamme.

Kun lähestymme kumppaniamme rakkaudessa Jeesuksen esimerkkiä seuraten,
Pyhä Henki tulee meissä eläväksi ja täyttää joka hetki elämämme
valolla. Se johtaa perhe-elämään joka antaa seuraavalle sukupolvelle
parhaat edellytykset nauttia niistä lahjoista, joilla voitetaan pelko
ja eripura ja kylvetään hengellisyyden siemen (incubate the coming
world of the Spirit = joista itää tuleva Hengen maailma), jonka
hedelmiä ovat rakkaus, ilo ja rauha.

Rukoilen, että kaikki läsnä olevat ja tämän seremonian monet miljoonat
katselijat, jotka jakavat ilon kanssamme tänään, tekisivät kaiken
voitavansa tukeakseen teitä uudessa elämässänne. Rukoilen teille
Jumalan siunausta valitsemallanne elämäntiellä, joka ilmenee
rukouksessa, jonka olette yhdessä laatineet tätä päivää varten:

"Isä Jumala, me kiitämme sinua perheistämme, rakkaudestamme ja
avioliitomme riemusta. Jokapäiväisessä kiiressä auta meitä näkemään
mikä on todellista ja tärkeää elämässä, ja auta meitä suomaan muille
aikaamme, rakkauttamme ja voimavarojamme (energy). Liittomme
vahvistamina auta meitä palvelemaan ja lohduttamaan niitä, jotka
kärsivät. Me pyydämme tätä Jeesuksen Kristuksen hengessä. Sanokaamme
nyt kaikki: Aamen."

<333

alkuperäinen puhe täällä:
http://www.officialroyalwedding2011.org ... n-s-Sermon
Avatar
EaQamra
Moderaattori
 
Viestit: 167
Liittynyt: 06 Kesä 2010, 20:31

Re: Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

ViestiKirjoittaja Chevy » 30 Huhti 2011, 09:50

Kiitos jälleen mahtavasta aiheenaloituksesta, Ea! >>33>>

Hieno on ollut puhe kaikkinensa - ja erityistä seremoniallisuutta mutta myös
nykyaikaa kantavaa syvyyttä siinä on kaiken muun ohella se, että siinä siteerataan
kahta 1300-luvun kirjoittajaa, P.Katariina Sienalaista ja Chauceria.
Näin koen tavallaan linkitettävän paitsi vuosisatojen välistä ajatusta ihmisen henkisestä
olemuksesta ja rakkauden ikuisuudesta, myös elämän jatkumista ja ihmisluonnon oppivuutta.

Briteistä, heidän elämäntavoistaan ja historiastaan sekä toiminnastaan ollaan monta mieltä -
mutta juuri näitä häitä haluan ajatella sekä kansalliselta että kansainväliseltä tasolta katsoen
positiivisena ja henkeä kohottavana tapahtumana tämänhetkisessä globaalissa tilanteessa,
missä mustien voimien liikettä on havaittavissa vähän siellä sun täällä.

Monastihan seremoniallisuuden kuvioiden tai rituaalien tausta on kateissa tämän
päivän ihmisiltä. Luin jostain viime viikolla kirjoituksen, jossa pohdittiin, "kehtaako" Kate
käyttää peittävää huntua, kun viime aikoina on ollut niin paljon puhetta burkan käyttökielloista
- kirjoittaja pohti burkan ja morsiushunnun tradition yhtenevyyttä sekä morsiamen
isän roolia tyttären luovuttajana.

Onhan asia niinkin, että ahdas ja jäykkä traditioiden noudattaminen tai ylenmääräinen, tuhlaileva
juhliminen mahdollisine kielteisine seuraamuksineen on tarpeetonta, ylimielistä ja epärelevanttia.
Eri kansojen ja uskontokuntien tavat eroavat paikoin suurestikin toisistaan, mutta kaikilla on joitakin ihmisen
elämänvaiheita ja niiden muutosta korostavia seremonioita.
Jonkinlaiset riitit ihmisen elämän roolin vaihtuessa ovat paikallaan ja monasti henkeä
kohottavia, "uuteen elämään valmistelevia" ja ikiaikaisia muistoja herättäviä.

Kaikki kaipaavat elämän varrella sekä hyväksyntää että kohokohtia erottamaan tasaisen elämänvirran tai sen
mahdolliset synkät pyörteet valoisista suvannoista - riemukkaita, helliä, eri persoonia henkisesti yhdistäviä
hetkiä tarvitaan antamaan voimia tuleviin koettelemuksiin. Roolien omaksuminen ja niiden mukaan
toimiminen voi merkitä toiselle paljon myös siksi, että ehkä tilanteessa joku osapuoli lähtee mukaan
toimintaan pääasiallisesti osoittaakseen hyväksyvänsä toisen arvot. Tämä on tärkeää, sillä kahdenkeskinen tahi
ihmisryhmien tai kansojen välinen suhde, jossa jompikumpi osapuoli alati vähättelee tai jopa halveksii toisen
arvoja, lakkaa pian toimimasta.

Itse yli viiskymppisenä, avioliitostani leskeksi jääneenä sekä sen jälkeen erilaisia ihmissuhteita kokeneena
olen tuuminut avioliittolainsäädännön muutoksia.
Ns. pakkoavioliitto lienee nykyään varsin harvinaista.
Aikaisemmin saattoi joku pysyä onnettomassa liitossaan, koska siitä irtautuminen oli teknisesti niin vaikeaa ja pitkäaikaista prossessia vaativaa.
Kuitenkin yhä tänään moni väkivaltaa ja väheksyntää aviosuhteessaan kokenut ei silti lähde minnekään, vaikka se
olisi helpompaa kuin ennen. Syitä on monia. On myös tapauksia, joissa eronnut menee kipin kapin uudelleen naimisiin -
samantapaisen henkilön kanssa samalla tuloksella.
Eli - onko parempi, että avioliiton purkaminen olisi teknisesti vähän vaikeampaa, jotta sitä ei ryhdyttäisi hajottamaan
heti kun toinen ei toimi niiden vaateiden mukaan, mitä hänelle asetetaan? Vai onko parempi, että epäonnistuneesta
liitosta pääsee pian eroon, ellei ihmisessä tapahdu mitään henkistä kasvua ajan kuluessa?

Olen joskus tuuminut - täysin arvottamatta eri tapoja liittoutua - onko pikainen yhteen muuttaminen
rituaalisesti yhtä velvoittava kuin lupauksen antaminen harmaakivikirkossa 500 kutsuvieraan kuuluvilla
.... mutta suhteen perustamisen ulkoisilla olosuhteillahan ei ole varsinaisesti mitään väliä, vaan sillä, miten ihminen itse kokee asian.
Symbolisesti lupaaminen todistajien ja "koko seurakunnan" läsnäollessa saattaa antaa elämälle vahvempaa kaikupohjaa.
Ainakin tiukoissa tilanteissa pitkämuistinen kumppani saattaa muistuttaa "...mutta sinähän lupasit...." :mrgreen:
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "
Chevy
 
Viestit: 1622
Liittynyt: 18 Touko 2010, 21:14
Paikkakunta: Turku

Re: Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

ViestiKirjoittaja sara » 30 Huhti 2011, 18:12

Todella kaunis ja ajatuksia herättävä puhe!!

Enemmän tuota suuntaa kaivattaisiin yleensäkin kirkon kannanotoissa ja seremoniapuheissa, näin kirkkokin alkaisi ehkä saada enemmän jalansijaa (ja tällä kertaa entistä terveemmältä pohjalta) ihmisten elämässä.

Juuri äskettäin edesmenneen mummoni vuoksi mieleen tuli hautajaisperinne ja kirkolliset seremoniat hautajaisten yhteydessä. Kristinuskon oman sanoman mukaan kuoleman pitäisi olla ilon juhla, missä se ilo sitten siellä hautajaisissa oikein piileskelee? Erityisesti silloin kun kyse on vanhan ihmisen kuolemasta, mielestäni saarnoissa ja koko hautajaistilaisuudessa voisi tuoda paljon enemmän esiin sitä ilosanomaa. Tämä on varmaan vaikea aihe papeille lähestyä kuolleen henkilön omaisia ja kysyä että voitaisiinko kuolemaa käsitellä ilon juhlana, ehkä pelätään loukata tunteita. Mutta käytännössä hautajaisista muodostuu ihan täysin erilainen tilaisuus riippuen siitä, miten pappi kuolemasta puhuu. Kuulin ihan juuri kuolleen vanhan sukulaiseni hyvin kauniista hautajaistunnelmasta, jonka tilaisuuden naispappi oli saanut aikaan lempeällä, kauniilla saarnalla ja valitsemalla uudempia, vähemmän mahtipontisia virsiä tai jopa muita lauluja hautajaisten repertoaariin. Hautajaisista tuli näin pikemminkin miellyttävät jäähyväiset, kuin se ahdistava tilaisuus, joka niin monilla hautajaisista on. Tunnen paljon ihmisiä jotka eivät osallistu hautajaisiin muuta kuin pakon edessä (itseni mukaan lukien) niiden tunnelman vuoksi.

>>33>> >>33>> >>33>>
Jos pelkäät, et voi rakastaa.
sara
 
Viestit: 486
Liittynyt: 03 Kesä 2010, 22:21

Re: Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

ViestiKirjoittaja Rose » 01 Touko 2011, 06:46

Upeat energiat olivat kuninkaallisissa häissä. Monarkiaan liittyy muutenkin voimakkaita energioita. On aika hurjaa syntyä tiettyyn asemaan, elää jatkuvan tarkkailun alla.

Omassa elämässä olen niitä ihmisiä, jotka välttelevät juhlia. Varsinkin hautajaisia. Isän hautajaisissa tietenkin "piti olla". Kovin on ankeat ev.lut.hautajaiset. Isä halusi tuhkauksen, arkku sai jäädä siunauksen jälkeen kappeliin, se oli helpotus. Jäi raskas hautaamisvaihe pois. Uurnan laskeminen äidin ja perheeni kesken oli taas iloisempi tapahtuma. Isän siirtyminen henkimaailmaan oli niin konkreettista; jäljellä oli vain tuhkat uurnassa.

Sukulaisuus asia on tapeetilla perhejuhlissa. Toiset suvut ovat läheisempiä kuin toiset. Tunnen itseni kovin irralliseksi suvusta. Minulle perhe sisältää on ihan lähimmät ihmiset. Juttelin serkkuni kanssa ja hänelle serkut olivat kuin sisaruksia. Äidin puolen serkut olivat hänelle läheisiä, isän puoleiset kaukaisempia. Mutta minulla ei ole oikeastikaan sisaruksia, ehkäpä en ymmärrä koko asiaa!? Työkaverilla on lasten synttäreillä ja rippijuhlissa kymmeniä, melkeinpä sata vierasta. Minulle sopivat juhlat on parikymmentä henkeä. Voisin kuvitella, että kun poika aikanaan valmistuu ylioppilaaksi, olisi juhla vaikkapa ulkona syöminen perheen kesken. Tunnelma ja energia tekee juhlan, ei valtava hössötys ja ihmismäärä.

Onnaksi mies tuntee samoin. Olisi rankkaa, jos hän yrittäisi kuljettaa minua mukanaan sukunsa juhlissa.

Avioliitosta on mielenkiintoinen pohdiskelu Elizabeth Gilbertin kirjassa:Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin. Kirja on jatkoa Omaa tietä etsimässä-kirjalle (Eat pray love). Elizabeth ja miehensä ovat päättäneet olla avioitumatta, mutta heidän pakko, jotta mies saa tulla Yhdysvaltoihin. Elizabeth tutkii avioliiton historiaa. Ja siinä käy ilmi, että naisen ja miehen liitto on koettu yhteiskunnallisesti vaaralliseksi asiaksi, kirkko ja valtio ovat halunneet päästä kontroloimaan ja ohjeistamaan liittoa. Esim. selibaatissa elävä munkki kirjoitti avioparille seksioppaan taannoin. Se oli luettelo asioista, jotka ovat kiellettyjä. Kirkko ja valtio ovat käyttäytymisen lisäksi yrittänneet vaikuttaa siihen, ketkä menevät keskenään naimisiin, esim. eri rotujen väliset liitot olivat kiellettyjä.

Olihan myös Britanniassa asiat aivan eri tolalla 30 v. sitten. Morsiammen täytyi olla tietystä yhteiskuntaluokasta, menneisyys puhdas yms. Lopputulos ei toiminut, yllätys, yllätys.

Onneksi vapaamat tuulet ovat alkaneet puhaltaa big>3luv
Kaikki virtaa
Rose
 
Viestit: 547
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 10:55
Paikkakunta: Kainuu

Re: Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

ViestiKirjoittaja Chevy » 01 Touko 2011, 07:32

sara kirjoitti:Erityisesti silloin kun kyse on vanhan ihmisen kuolemasta, mielestäni saarnoissa ja koko hautajaistilaisuudessa voisi tuoda paljon enemmän esiin sitä ilosanomaa. Tämä on varmaan vaikea aihe papeille lähestyä kuolleen henkilön omaisia ja kysyä että voitaisiinko kuolemaa käsitellä ilon juhlana, ehkä pelätään loukata tunteita. Mutta käytännössä hautajaisista muodostuu ihan täysin erilainen tilaisuus riippuen siitä, miten pappi kuolemasta puhuu. Kuulin ihan juuri kuolleen vanhan sukulaiseni hyvin kauniista hautajaistunnelmasta, jonka tilaisuuden naispappi oli saanut aikaan lempeällä, kauniilla saarnalla ja valitsemalla uudempia, vähemmän mahtipontisia virsiä tai jopa muita lauluja hautajaisten repertoaariin. Hautajaisista tuli näin pikemminkin miellyttävät jäähyväiset, kuin se ahdistava tilaisuus, joka niin monilla hautajaisista on. Tunnen paljon ihmisiä jotka eivät osallistu hautajaisiin muuta kuin pakon edessä (itseni mukaan lukien) niiden tunnelman vuoksi.

>>33>> >>33>> >>33>>

Totta - tähän viittaan myös tuolla eräässä surua käsittelevässä ketjussa.
On varmasti vaikeaa löytää hautajaisista ilosanomaa, jos vainaja on esim nuori/parhaassa iässään, joka on kuollut väkivallan kautta tai jossain traagisessa onnettomuudessa. Mieheni kuollessa 43-vuotiaana äkilliseen sairauteen olin 39-vuotias. Koin hautajaisjärjestelyt vähän hankaliksi, koska en suostunut ottamaan niskoilleni "vaivaisen maan matosen" viittaa, jollaista esim nuorehkon kanttorin tahtoma musiikki olisi tarjonnut. Jottei olisi mennyt kiistelyksi, annoin hänen ottaa ohjelmaan Maa on niin kaunis - jota olin tottunut pitämään joululauluna - jotta sain mukaan Go tell it on the mountain (myöskin ymmärretään joululauluna) ja Amazing Gracen. Koska musikaalisen 8-vuotiaan lapseni lempparisäveltäjä tuolloin oli Albinoni, päätin, ettei Adagiota esitetä missään muodossa, koska en halunnut lapseni muistavan joka kerran jälkeenpäin noita hautajaisia A-Adagion kuullessaan.

Kuitenkin ihmisten elämänideologia ja tilaisuuden seurueen rakenne sanoo paljon. Silloin muistotilaisuudessa oli mukana koko suku yli 70-vuotiaasta anopista yksivuotiaaseen pikkuserkkuun. Useimmilla oli jotain hauskaa muistelemista ja hupaisaa kerrottavaa, ja samalla tavattiin niitä, joita ei oltu nähty pitkään aikaan. Tilaisuus päättyi keveällä mielellä. Toista oli parin viikon päästä, kun olin yksin tuulisella hautausmaalla seuranani vain vahtimestari, joka uurnanlaskun jälkeen tuppasi ruohoturpeen uurnan päälle ja tallasi sen alas.
Silloin ei edes Reiki ollut mukanani. Tällä hetkellä tilanne olisi ollut aivan erilainen, koska en ole enää koskaan yksin. >>33>>
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "
Chevy
 
Viestit: 1622
Liittynyt: 18 Touko 2010, 21:14
Paikkakunta: Turku

Re: Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

ViestiKirjoittaja cinnabea » 03 Touko 2011, 08:39

Minä aina jään vähemmistöön oman näkemykseni kanssa, mutta en välitä sinänsä juhlista enkä seremonioista, joita meidän kulttuurissamme on. Niistä on aina tullut minulle kamalan ulkokohtainen tunnelma, kun kaikkea ulkoista pitää järjestellä ja yksityiskohtia miettiä. Jotenkin en näe sitä vaivannäköä tarpeellisena, ja itse juhlissa tulee usein sellainen vieraalta planeetalta tuleva olo, että mitä ihmettä tämä kaikki oikein on ja miksi? Lisäksi tunnen itseni vähän höntiksi jos osallistun rituaaleihin, jopa omissa häissäni aikoinaan ne puitteet loivat tällaista pinnallista fiilistä ja tunteen että olisi sittenkin ollut kivempi vaan tehdä kaikki mahdollisimman minimalistisesti ilman juhlia. Ehkäpä en ole oikein maadoittunut juhlaperinteeseen :? . Se tuntuu aina osittain siltä kuin joutuisi osallistumaan johonkin lasten kotileikkiin. En minä sillä etteikö leikkiminen olisi mukavaa. En tiedä mistä tuo johtuu, mitään "juhlatraumojakaan" en ole koskaan kärsinyt. No, sellainen voisi olla kivaa että itse seremonia hoidetaan vaatimattomasti ja sitten jos juhlia on, niin se olisi muotovapaata yhdessäoloa, ilman ohjelmanumeroja ja ilman pynttäytymistä. Toki juhlan aiheen ympärille kokoontuen.
cinnabea
 
Viestit: 94
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 21:47

Re: Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

ViestiKirjoittaja reikite » 05 Touko 2011, 01:20

Taas tuo Cinnabea puhuu mun suulla! Minäkän en välitä pätkääkään pönöttävistä tilaisuuksista vaan etsin tilaisuutta välttää niitä. Joskus on taivuttava, jotta läheiset eivät pahentaisi mieltään. Ja sekin, että jos on paljon vastentahtoisesti osallistuvia imisiä, voi miten ankea tunnelma tulee semmoisesta. Ihan eri on mieluusti spontaanisti jarjestetty vapaaehtoinen ystävien yhdessäolo, sellainen on ihan mukavaa. Tietää, että kaikki haluavat olla tässä nyt.
Avatar
reikite
 
Viestit: 43
Liittynyt: 20 Touko 2010, 23:52

Re: Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

ViestiKirjoittaja cinnabea » 06 Touko 2011, 10:25

No kiva reikite! Eikös me oltu samiksia Maya-horoskoopissa, se selittänee tämänkin :D .
Tietysti sitä en halua että oma seremonia-allergia pilaisi toisten iloa eikä se ole tarkoitus.
cinnabea
 
Viestit: 94
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 21:47

Re: Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

ViestiKirjoittaja Chevy » 06 Touko 2011, 21:17

Heh, privaatisti minäkin valitsen vallan eri tasolla kuin ns. julkista omaisuutta olevat henkilöt.
Häissäni ei ollut huntuja, harmaakivikirkkoja eikä häävalsseja
morsiamen ryöstöstä puhumattakaan. Asuna oli 5 vuotta aikaisemmin ylioppilaspäivänä (ilman juhlia) käyttämäni jakkupuku.
Ei kiinnostanut touhuta - eikä ollut rahaakaan järjestellä mitään ihmeitä.
Porukkaa oli kirkossa parikymmentä, osa tuli meille kotiin jälkikäteen juomaan pullakahvit.
Faijan ja mummun mielestä tämä oli surkeaa. Meitä ei häirinnyt.

Töissä olen useasti herättänyt pahennusta laistamalla erilaisista tilanteista.
Olen mm. kieltäytynyt kunniamerkeistä, joita toimialallani jaetaan tietyin vuosivälein ilman
mitään erityisempiä aikaansaannoksia - mikäli nuhteetonta viranhoitoa ei erityisenä pidetä.
Olin 50-vuotispäivänäni matkoilla Hämeenlinnassa.
Jotain vastaavaa aion tehdä myös 60-vuotispäivänä.
Kaverit ja lähimmät sukulaiset voidaan kutsua kahveelle tarvittaessa.

Tärkeää ei siis henkilökohtaisella tasolla ole pompöösi, jopa humalahakuinen juhliminen, vaan se,
miten kokee roolinsa ja elämänsä täyttymysten tai olotilan vaihdokset eri vaiheissa suhteutettuna
läheisiinsä ja näiden toimintaan.
Ts. mitä korvien välissä tapahtuu.
Jos tilanteesta jää mukavia muistoja, se herättää ajatuksia ja on henkisen tien kulkemista tukevaa,
on homma mielestäni hoidettu hyvin.
>33>>
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "
Chevy
 
Viestit: 1622
Liittynyt: 18 Touko 2010, 21:14
Paikkakunta: Turku

Re: Seremoniat, juhlat ja niiden henkinen merkitys

ViestiKirjoittaja Rose » 08 Touko 2011, 19:15

Minäkin vierastan sitä, millaiseksi häät, lasten synttärit yms. ovat muuttuneet. Häissä on hurjasti ohjelmanumeroita. Joskus katson tv:stä ohjelmaa 4 häät, onpa monenlaista pippaloa :mrgreen: (Sellainenkin tulee kuin Häät sulhasen tapaan, oikeastaan kivempi ohjelma big>3luv ), lasten synttäreillä on esiintyjiä, annetaan lahjapussit vieraille ynnä muuta touhua. Huh, huh.

Sanonta "perinteiset kirkkohäät" on melko harhaanjohtava. Elizabeth Gilbertin mukaan kirkkohäillä huntuineen ei ole kovinkaan pitkä perinne takanaan. Joissan kulttureissa ennen muinoin oli yhdessä vietetty yö merkki yhteen menosta. Muut näkivät, että pari kömpii aamulla ulos samasta majasta ja sillä selvä :mrgreen: Mitenhän tällä mallilla nykyisin kävisi...

Itsellä oli pienet kirkkohäät, koska mies niin tahtoi. Minulle olisi käynyt siviilivihkiminen ja juhla kahden kesken >>33>> Ei kuitenkaan huntua, vaan kermankeltainen leninki.

Nykyään on myös luku sinänsä uusperheet. Jossain suvuissa ei eron jälkeen mahduta samaan huoneeseen. Meilläkin kävi rippijuhlissa pari vierasta sovitusti eri aikaan. Ja joissan suvuissa on ollaan yhtä, isoa perhettä. Mummuja ja ukkeja voi olla 5-6 kpl,

Tärkeää olisi, että jokainen saisi järjestää omannäköiset juhlat. Joku haluaa olla valtavan huomion keskipisteenä ja se hänelle suotakoon. Samoin suotaisiin myös kokonaan juhlimatta jättäminen. On varmaan tosi rankkaa vääntää juhlia, jos kaikki omat energiat ovat sitä vastaan.

Minulle elämän juhlahetket ovat pienimuotoisia ja tunnelmallisia. Vaikka juhlaan tulisi vain muutama ihminen, se valmisteleminen huolella ja rakkaudella myös juhlistaa hurjasti. Ja pienissä juhlissa voi olla itsekin mukana, istua myös kahvipöydässä.
Kaikki virtaa
Rose
 
Viestit: 547
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 10:55
Paikkakunta: Kainuu

Seuraava

Paluu Ruokaohjeita ja muuta mukavan kodikasta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron