Puoskarilakia ei tulekaan

[zattiz]

samoilla linjoilla Rosen kanssa. intuitio on paras opas niin fyysisten kuin henkiauttajienkin kanssa toimiessa. pitää kuulostella itseään ja omia tuntemuksiaan. olemmehan kaikki sitäpaitsi yksilöitä yksilöllisine vaivoinemme ja tarpeinemme.

[Minna]

Itse olen ollut vyöhyketerapiassa josta oli mulle haittaa pitkäksi aikaa koska hoidossa avattiin tukoksia ihan liian rajusti. Saman tyypin hoidoista ainakin viisi ihmistä on tiettävästi mennyt psykoosiin. Tällaisia tapauksia varten olisi hyvä olla jokin systeemi ettei näitä tapahtuisi.

Kiinnostavaa.

Miten vyöhyketerapiasta voi mennä psykoosiin?

Mä en en tunne luontaishoitoalaa enkä psykologiaa tarpeeksi vastatakseni tyhjentävästi tuohon kysymykseen, ja siis itse en mennyt psykoosiin vaan mulla ollut dissosiaatiohäiriö ilmeisesti puhkesi uudestaan ylikuormituksen seurauksena. Tää ihminen tekee muitakin hoitoja.

Juttelin tuosta mulle tapahtuneesta yhden toisen vyöhyketerapeutin kanssa ja hänen mielestään tuossa oli selviä hoitovirheitä tapahtunut. Psykologista/henkistä vyöhyketerapiaa tehdessä pitäisi aina ensiksi kartoittaa potilaan tilanne alkuhaastattelulla ja hoitaa harkinnalla sen pohjalta, eikä missään nimessä tehdä massiivista tukosten irrotus/puhdistushoitoa silloin kun henkilö on niin haastavassa elämäntilanteessa ja huonosti maadoittunut kuin esim. minä olin. Kävin jo valmiiksi niin pahasti ylikierroksilla (minkä ois vähän paremmin kartalla oleva ihminen kyllä kuullut mun jutuista mitä hoitopöydällä selitin) että olisin ehdottomasti tarvinnut maadoitusta ja rentoutusta. Tuon hoitokerran jälkeen olin viikon verran kuin LSD-tripillä, hyvin kaukana maallisesta todellisuudesta. Omaakin vastuuta tässä on varmasti jokin mussa veti tämän tapahtuman puoleensa ja jotain karmajuttuja entisistä elämistä tähän liittyy. (meillä oli sen hoitajan kanssa vahva tunne että tunnetaan toisemme vaikkei olla ennen tavattu)

Mutta kyllä, tässä tapauksessa hoitajan puutteellinen harkintakyky johti siihen että hoidosta oli tuntuvaa haittaa ja haettuani apua eräältä toiselta saman alan tyypiltä sain kuulla olevani jo viides joka soittaa hänelle mentyään sekaisin tuon ihmisen hoidoista.

[Rose]

Minnan kokemuksesta syntyy käsitys, ettei hoitaja ole kaikilla tasoilla tiennyt, mitä on tekemässä. On hoitanut vaan kehoa, aukonut tukoksia.

Itse olen muutaman kerran käynyt todella pätevällä vyöhyketerapeutilla, joka hoiti minua tosi varovasti. Olin vähän pettynyt kevyeen käsittelyyn ja kysyin asiasta. Hän sitten selitti minulle, miten voimallisesti hoito vaikuttaa ja miten kovempi käsittely minuun vaikuttaisi.

Maadoitusta todella kaipasin, ensimmäinen hoito oli henkisenpolun taaperruksen alkuvaiheilla. Oli kova hinku päästä lentämään

Hoidosta oli tosi paljon apua. Myöhemmin uskalsin viedä myös lapseni samalle hoitajalle turvallisin mielin.

Hoitajalla täytyy aina olla sydämen viisautta olipa sitten vaikkapa sairaanhoitaja tai vyöhyketerapeutti

[mölli]

Kannattanee ensin tehdä ero vyöhyketerapian ja psykologisen vyöhyketerapian (PVT) ja modernin vyöhyketerapian välillä (MVT).

Ne ovat kuitenkin kolme eri hoitomuotoa joista PVT ja MVT ovat lähimpänä toisiaan.

Jos aivan tarkkoja ollaan, sen vähän perusteella, mitä tiedän PVT:stä opinahjojensa sivujen perusteella, olen sitä mieltä, että PVT sisältää asioita ja osioita joiden käyttäminen voisi nykyisenkin lainsäädännön pohjalta tarvita myös terveydenhuoltoalan koulutuksen.

Klassisessa vyöhyketerapiassa harvinaisemmalla Thaimaalaisella tekniikalla kuin yleisemmällä Kiinalaisellakin tekniikalla ei vaivuta psykoosiin vyöhyketerapiasta johtuvista syistä.

Toki on tärkeää, että hoitaja tekee ensin "kartoituksen" hoidettavan "tilaanteesta" tunnustelemalla eri refleksi alueita ja sitä kautta muodostaa kuvan hoidettavan tilasta.

Jos hoidettavan elimistö on erittäin tukkoinen on usein hoidettavan kannalta miellyttävämpi kokemus jos hoito aloitetaan "kevyemmin."

Jos elimistö on oikein huonossa kunnossa, voi joillekin tulla euforian tyyppisiä kokemuksia mikä johtuu siitä, että elimistö ikään kuin herää uudestaan henkiin tai ikäänkuin "virta" kytkettäisiin päälle ja kudokset ja sisäelimet saavat jälleen kunnolla happea ja ravinteita kun veri ja elämän energia alkaa jälleen kulkemaan kehossa.

Ilmiö on samantyyppinen kuin siirtyisi vähähappisesta tilasta oikein runsashappiseen tilaan.

Tästä siirtymisestäkin voi tulla joillekin huono olo, mutta joillakin mahdollisesti psykologiset vaikutukset ovat heidän normaali ominaisuutensa ja heille voi tulla samanlaisia vaikutuksia myös, silloin kun he käyttävät "akukenkiä" tai pohjallisia tai he seisovat tai kävelevät fakiirimatolla tai muovisella "ruohomatolla" tai jopa paljain jaloin karkeassa hiekassa.

Tai itse itselleen vyöhyketerapiaa tai akupainantaa antaessaan.

Joten vyöhyketerapia ei sinänsä aiheuta heidän kokemuksiaan ja hoitajan on jo sinällään erittäin vaikeaa tunnistaa tällaisia yksilöitä, eikä siihen vaikuta juurikaan se, onko hoito kevyempää tai voimakkaampaa.

Vyöhyketerapiakin on tuhansia vuosia vanha hoitomuoto ja jos myös mekaaniselta vaikutukseltaan saman kaltaiset akukengät ja pohjalliset ja fakiirimatot ja vastaavat ja muovisella ruohomatolla tai vastaavalla ja karkealla hiekalla paljain jaloin tallustelijat huomioidaan mukaan, on saman tyyppisten "normaali" vaikutusten kokijoita kymmeniä miljoonia.

Näistä erittäin harvat saavat kovinkaan voimakkaita oheis oireita ja näitä todella voimakkaita oireita esiintyy vielä huomattavasti harvemmin.

Harvemmin kuin 1/miljoonasta kokijasta.

Vertailun vuoksi esimerkiksi lääkkeiden haittavaikutuksista hyvin harvinaiseksi oireiksi lasketaan vakavat haitalliset oireet joita esiintyy vähemmän kuin 1/10000 lääkkeen käyttäjällä.
Esimerkiksi yleisimmät antibiootit ja penisilliinit tai reseptivapaat allergia tai yskänlääkkeet.

Ohessa malliksi luokittelu eräästä yleisestä allergia lääkkeestä: (Seuraavia haittavaikutuksia on ilmoitettu lääkkeen myyntiluvan saamisen jälkeisen käyttökokemuksen yhteydessä. Haittojen esiintyvyys on määritelty seuraavasti: (yleiset: 110 potilaalla 100:sta, melko harvinaiset: 110 potilaalla 1 000:sta, harvinaiset: 110 potilaalla 10 000:stä, hyvin harvinaiset: harvemmalla kuin 1 potilaalla 10 000:stä))

Silti tällaisia lääkkeitä pidetään kutakuinkin turvallisina.

Vaihtoehto hoidoista ja niistä esiintyvistä ongelmista saa kuitenkin mehevät otsikot lehtiin, vaikka vaihtoehtohoitojen piiriin tulleet ovat useimmiten jo olleet lääketieellisessä hoidossa, joten sairaudet ovat käytännössä jo "kroonistuneet" ja vaihtoehtohoitojen lähtökohdat ovat usein huonommat.

Silti vaihtoehtohoitomuotojen haittoja ilmenee kokonaisuutena hyvin vähän ja näistäkin haitoista monet ovat alkaneet jo paljon ennenkuin hoidettava on edes tullut vaihtoehtohoitojen piiriin.

Yritän tällä kirjoituksella vain saada asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että käykää ajoissa lääkärillä ja käyttäkää myös lääkkeitä, sillä niiden haittavaikutuksi, voidaan jossain määrin lieventää esim. energiahoidoin.