Kirjoittaja TiiaMaria » 21 Kesä 2010, 23:31
Siis ei voi olla totta, kirjoitin hienon pitkän vastauksen ja sitten sain pari puhelua ja kirjoitin viestin loppuun ja lähetin, mutta en ollutkaan enää kirjautunut. Eli koko työ meni hukkaan, melkein, olinhan jo ajatellut ajatukset valmiiksi, mutta silti. Ehkä valitsin sanani huonosti.
Ville, niin monille tietyssä vaiheessa henkisyys keskittyy matkailuun henkimaailmoissa, ehkä sillä on tarkoituksensa ymmärtää menneitä elämiä, universaalia kanssakäymistä tai jotakin, mutta siihenkin kuten kaikkeen muuhun elämässä voi uppoutua ja unohtaa oikean elämän etenkin, jos konkreettisella tasolla elämä ei olekaan tyydyttävää. Olen nähnyt sen tapahtuvan ja täytyy sanoa, että riippuvuuksia myös tälle tasolle aivan kuin nettiin, alkoholiin tai mihin tahansa voi ihminen halutessaan luoda ja astraalimatkoilla moni ehkä korvaa sitä puutetta, mitä omassa elämässä ei ole. Toisaalta mielenkiintoistahan tuo astraalimatkailu on, uskallan näin sanoa, koska itse sitä jokusen verran harrastan, tosin tietoisella tasolla transsissa, harvemmin unissa. Mutta minusta jokaisella matkalla tulisi olla käytännöntarkoitus, perinpohjimmainen ajatus kuitenkin elämässä on elää tällä pintamielen tasolla ja ainakin minä itse henkilökohtaisesti rakastan tätä elämää sen verran paljon, että pidän sitä varsin nautinnollisena vaikka onhan noissa matkoissakin omat hyvät puolensa.
Kauniisti sanottu, että henkisyyden tavoittelu on pyynteettömän rakkauden todeksi elämistä. Sen allekirjoitan täysin. Ja siinä totisesti on oppimista, itse kullakin. Aivan henkimaailman koulut ovat erittäin mielenkiintoisia... Kuvastit hyvin sitä, mitä astraalimatkat, sielujen yhteys ynnä muut itselleni ovat, luonnollinen osa elämää, niin sanottu työkalu arkeen ja työhöni. Itse todellakin etenkin aikaisemmin tarvitsin todella paljon suojausta, energeettisenä ja herkkäaistisena se helpottaa elämää, nyt jotenkin luon suojaukset niin automaattisesti, mutta silti tällä hetkellä tietynlaisen voimaannuttavan ja tasapainottavan energian ylläpitäminen ja omien energioiden hallitseminen on se juttu, jota harjoittelen.
Jouki, kysymyksiä, ihanaa. Nyt osasit vetää oikeasta narusta, rakastan haasteita.
Totta kai olemme oman elämämme valtiaita, mutta ehkä tämän ymmärtäminen vaatii hieman erilaisen ajattelutavan kuka me todellisuudessa olemme. Itselläni on hieman toisenlainen minäkuva ehkä kuin sinulla ja sen vuoksi minulle on täysin luonnollista, että kaikki tapahtumat, jotka minun elämässäni on tapahtunut on minun itseni suunnitelmia ja tarkoituksenmukaisia. Me muodostumme niin monesta eri osa-alueesta ja pintamielemme, jonka välityksellä tälläkin hetkellä keskustelemme kykenee käsittelemään vain pienen osan sitä, mitä todellisuudessa tiedämme. Minulla on tietty yhteys sieluuni, henkeeni, todelliseen minuuteeni ja kykenen kommunikoimaan itseni kanssa ehkä hieman normaalia laajemmin, jolloin saan vastauksia elämäni tapahtumiin ja ymmärrän niitä omasta näkökulmastani tyydyttävästi. Samoin ymmärrän, että on olemassa tiettyjä sielunsuunnitelmia, sopimuksia, karmallisia tehtäviä, tiedän, että kohtaloni on sidottu sielunperheeni jäseniin, jolloin välillisesti vaikutan toisen elämään, mutta olen siinä uskossa, että tämä kaikki on minun itseni loppuviimein valitsemaa ja minun korkeimmaksi parhaaksi. Näin ollen vaikka kaikkeen en kykene elämässäni vaikuttamaan niin tiedän, että minä kaiken silti olen valinnut.
Ja toisaalta kykenen olemaan omien tunteideni, käyttäytymiseni valtias, kykenen valitsemaan todella paljon asioita elämässäni. Siihen olen tyytyväinen. Ja tärkein, minä voin valita kuinka eri tapahtumat annan itseeni vaikuttaa, minä kykenen valitsemaan tunteeni, muokkaamaan käyttäytymistäni, jopa persoonaani itselleni sopivaksi.
Siis pystyt hallitsemaan ajatuksesi, tunteesi ja negatiiviset tuntemukset mielenhallinnan avulla, analysoimalla ja kuuntelemalla sydäntäsi. Etsimällä ajatusten perimmäisen syyn. Opettelemalla irti sellaisesta ajatusmallista, josta et itse pidä. Se on perimmiltään äärimmäisen helppoa, kun oppii näkemään miten elämämme tapahtumat, ympärillämme olevat ihmiset ovat manipuloineet ajattelutapaamme, mistä ajatuksemme perimmäisesti johtuvat. Ja ihminen kykenee valitsemaan aina ajatteleeko positiivisesti vai negatiivisesti asioista. Aina, se on valintakysymys ei sen kummempaa. Mutta negatiivisia asioita ei saa kieltää, niiden sisälle tulee nähdä, ymmärtää ja vapauttaa itsensä niistä.
Kuinka pystyn hallitsemaan ajatukseni ja
Ja kyllä negatiiviset ajatukset voi mielikuvan avulla virtuaalisesti vaikka antaa valoputkea pitkin Luojan syliin, puhdistaa ajatukset energeettisesti kasvien välityksellä tai mitä tekniikkaa käyttääkään. Visualisoimalla pahan olon se poistuu, mutta sillä kykenee poistamaan vain oireen, jos ei ymmärrä mistä oire on syntynyt se tulee uudestaan, koska itse alkulähde ja syy tulee löytää. Usein se tulee lapsuudestamme, traumasta tai menneestä elämästä. Mutta aina on syy, niin useimmille sairauksille, heikkouksille, käyttäytymismuodoille, kaikille löytyy syy.
Minusta onnettomuudet, negatiiviset tapahtumat elämäämme on tuotu joko sielumme opiskeluksi tai herätykseksi meille, että olemme menossa väärään suuntaan. Jos on kyse sieluni halusta oppia jotakin kurjuudesta niin minä voin vain nöyränä oppia elämään tapahtuman kanssa, miksi pelkäisin etukäteen sellaisen tulemista, koska todellisuudessa se tulisi kuitenkin ja miksi kurjuuden tai minkätahansa pitäisi tuhota elämäni. Niin kauan, kun minulla on aivotoimintaa voin opetella nauttimaan elämästä. Uskallan sanoa näin, koska olin onnettomuudessa, elämäni oli kipuhelvettiä puoli vuotta ja hyvin liikuntarajoittuneista. Ja todellisuudessa tuo onnettomuus oli minulle hyväksi, se opetti minua elämästä enemmän kuin mikään aiemmin kokemani, sillä vapautin itseni ja löysin sisäisen rakkauteni ja elämälleni oikean suunnan. Käänsin onnettomuuden voitokseni ja olen onnellinen, että sain kokea sen.
Olen nähnyt tämän monissa negatiivisissa tapahtumissa, joskus se vain on meidän parhaaksi, niin julmalta kuin se kuullostaakin.
Ja mitä pahaa vanhenemisessa on tai kuolemisessa. Aina on alku ja aina on loppu ja se loppukin vain on uuden alku. Vanheneminen on merkki siitä, että olemme saaneet elää ja tiedän monia 70-vuotiaita, joilla on parempi elämä niin fyysisesti kuin henkisesti kuin 30-vuotiailla, joten vanheneminen ei välttämättä tarkoita negatiivista. Se on siitä miten sitä katsoo.
Jos puhutaan nyt vain minusta ja siitä, miten itse koin elämäni helpommaksi, kun sain yhteyden itseeni niin sanotaan, että kun ymmärtää kokonaisuutta, sitä miten monimutkaisesta ja toisaalta yksinkertaisesta järjestelmästä ja kokonaisuudesta kaikki ajatuksemme ja tekomme muodostuu on helpompi olla armelias itselleen, punnita tekonsa ja ymmärtää niiden sisälle. Ja toisaalta kun minulla on yhteys itseeni en ole koskaan yksin, minulla on aina saatavissa niin paljon rakkautta, tukea ja lohtua kuin koskaan voin vain toivoa. Ja toisaalta tällä ymmärryksellä ja yhteydellä ymmärrän ihmisiä aivan toisella lailla, ihmissuhteet, elämä on vain helpompaa, kun oppii näkemään asioista useamman puolen ja tietysti onhan tuo helpotus, kun kykenee keskustelemaan toisten ihmisten sielun kanssa, silloin kykenee näkemään sen kauneuden ihmisestä, jota jotkut ihmiset niin kovasti itsestään peittävät, kykenee näkemään asioiden sisälle.
Niin itse olen yhteyteni muodostanut monella eri tavoin, alunperin itsetutkiskelun, erilaisten puhdistusmenetelmien kautta. Aluksi puhuimme unissa, sittemmin kirjoitimme toisillemme, tämän jälkeen opettelin meditoimaan ja sain yhteyden transsissa. No nyt se jotenkin on automatisoitunut ja luon yhteyden energeettisesti mielenhallinnalla.
Niin, jos elämäni muuttuisi vaikeammaksi saisin vastauksen siihen, ymmärryksen tapahtumalle ja toisaalta minulle elämään kuuluu myös sen varjopuolet, olen sen osa-alueen tässä elämässä hyväksynyt, joten otan vastaan sitä mitä kuuluu, mutta se miten otan sen vastaan on eriasia. Kuolema, sairastuminen, onnettomuudet, toisen menettäminen ne vain kuuluvat elämään, ymmärtämällä sen ja näkemällä, että kaikki se ulkoinen mitä tapahtuu elämässäni on vain ulkoista draamaa, sen ei tarvitse vaikuttaa todellisuudessa minuun. Totta kai taistelisin, niin taistelin onnettomuuteni jälkeenkin saadakseni elämäni takaisin, mutta sen taistelun voin tehdä positiivisella tavalla, luottamalla elämään ja sillä, että jos jotakin elämästämme poistuu tilalle tulee jotakin uutta ja jotenkin olen luottavainen siihen, että kaikessa elämässä on tarkoitus pyrkiä tasapainoon, jolloin automaattisesti negatiivisuuden jälkeen saapuu positiivisuutta.