Mikä mua vaivaa?

Tänne kaikki Astrologiaan, Numerologiaan, itsetuntemukseen ja Uniin liittyvä keskustelu

Valvojat: Jan, Hanna, EaQamra, ThirdEye, Jakke77, Aurinko, Maya, Norna

Mikä mua vaivaa?

ViestiKirjoittaja EksynytLiisa » 13 Kesä 2010, 12:57

Mä olen nimimerkkini mukaisesti eksynyt tämän viikonlopun aikana Ihmemaahan, enkä pääse sieltä pois. Kaksi viikkoa on ollut rankkaa henkisesti, kun olen opiskellut sairaalan akuutilla vuodeosastolla. Yksi potilas on jo kuollut, yksi elvytetty kuoleman rajamailta ja lähetetty tehohoitoon ja yhtä pidetään hengissä sellaisilla kommervenkeillä, että etiikkani paukkuu äärimmilleen. Olin oikeasti tosi väsynyt kun perjantai tuli. Nukuin pe-la yön mitenkuten, koska aloin ripuloimaan kuin pieni eläin. Parin tunnin välein nousin vessaan. Nukuin puoleen päivään, söin jotain, olin väsynyt ja katselin vain televisiota ja edelleen ravasin vessassa iltakuuteen saakka. Ajattelin,että on ihan ripulista johtuvaa, että väsyttää, joten menin jälleen nukkumaan. Nukuin la-su yönä 12 tuntia, kävin yhden kerran vessassa. Mutta ne unet oli ihan mielettömiä ja olen entistä väsynempi. Olen kuin unessa edelleen. Koitin tiskata, mutta pökerryttää ja tuntuu kuin en saisi happea riittävästi vaikka parvekkeen ovi ja ikkunat on auki ja ihanan raikas sateen jälkeinen kostea ilma tuulahtelee sisään.

Minulla on sellainen olo, kuin olisin elänyt siellä unimaailmassani niin paljon, että olen nyt väsyneempi kuin ennen nukkumaan menoani. Ja olisin halunnut jäädä sinne. Siellä olin pirteämpi, rohkeampi,aikaansaavampi kuin täällä. Asuntoni siellä oli ihan yhtä sotkuinen kuin täällä, mutta minä siivosin sitä ja järjestelin, rakensin hyllyjä ja kävin ostamassa koreja hyllyihin. Kävin sielläkin koulua ja koulun edustalla oli hautausmaa, johon oli haudattu Aleksis Kiven 22 naisystävää riviin ja heidän jokaisen syntymättömänä kuolleet lapsensa. Lapsilla ei ollut kiviä, eikä heistä ollut näkyvää dokumenttia, mutta näin kerrottiin ja minusta se oli uskottavaa. Koulussa oli aulassa runojen kirjoituskilpailu käynnissä ja osallistuin siihen. Runon sijasta piirsin paperille lyijykynällä ja hiilellä palmun, joka oli monta tuhatta vuotta vanha. Palmun viereen piirsin aavikkokallioon hakatun kerrostalon, jossa oli satoja asuntoja. Palautin paperin muiden vielä jäädessä kirjoittamaan ja suksilla laskin koulun ulkorappuset ohi hautausmaan torintapaiselle aukealle, jossa järjestettiin talviriehaa. Torin laidalle oli ajettu suuret lumikinokset ja sinne oli piilotettu esineitä, joita sai kaivaa kuin arkeologi konsanaan. Veljeni olivat osallistumassa kaivuuseen ja toivoivat löytävänsä rooman aikaisia sotisoppia, kypäriä, kilpiä ja peitsiä. Minä mietin ajatuksissani, että jos osallistuisin, tahtoisin löytää dinosauruksen luurangon. Jatkoin kuitenkin matkaani, koska olin illalla menossa juhliin ja menin niitä varten pukeutumaan.

Unessa ehti tapahtua vaikka kuinka paljon muutakin, kävin lenkillä, eikä lenkkipolulla enää ollut karhuja, joten niitä ei tarvinnut pelätä. Sovitin housuja jotka eivät ole vuosiin menneet päälleni ja nyt ne menivät. Juhlissa uskalsin lähestyä vastakkaista sukupuolta, mitä en todellakaan tässä elämässäni uskaltaisi tehdä. Olin unessa niin reipas ja tervehenkisesti rohkea, ihan kuin tahtoisin olla täälläkin. Mutta miksi en pysty olemaan täällä reipas? Miksi haluan vain nukkua. Siellä oli niin paljon kivempaa kuin täällä. Miten ihmeessä saan itseni hereille ja jaksan elää tätä elämää? Itkettää ja väsyttää ihan hirveästi. Kauppaan olisi pakko mennä, siivota pitäisi. Mitä jos olen menossa kohti kuolemaa ja kuolen niin, että tämä kämppä jää näin sotkuisena jälkeeni. En halua että minut löydetään täältä roskapussien ja tiskaamattomien tiskien seasta.

Nyt aion tehdä niin, että menen suihkuun. Koitan herättää itseni täydellisellä kuuraamisella. Sitten toivoisin pääseväni käymään kaupassa. Ja jos vain mitenkään pystyn, tahtoisin järjestellä askartelutarvikkeet paikoilleen pois tuosta lattialta, viikata puhtaat vaatteet narulta ja lattialta (aivan, lattialta) kaappiin ja ehkä jopa imuroida.

Ja se, että en halua kuolla. En halua kuolla nyt. Haluan elää. Miten uskallan enää mennä nukkumaan? Väayttää nytkin ja olen ihan tokkurainen, mutta mitä jos siihen kuolee.
EksynytLiisa
 
Viestit: 3
Liittynyt: 13 Kesä 2010, 12:13

Re: Mikä mua vaivaa?

ViestiKirjoittaja Chevy » 13 Kesä 2010, 13:29

Hihasta vetäisemällä tuntuisi siltä, että kyse on siitä, että olet töissä nähnyt ja kuullut liikaa lyhyessä ajassa - myös etiikan paukuttelun seurauksista.

Raitis ilma, sopiva määrä unta ja ravintoa ja mielen rauhoittaminen lienevät parhaita konsteja saada asiat kohdalleen.
Paljon voimahaleja ja vaaleanpunaista valoa!
>33>>
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "
Chevy
 
Viestit: 1622
Liittynyt: 18 Touko 2010, 21:14
Paikkakunta: Turku

Re: Mikä mua vaivaa?

ViestiKirjoittaja cinnabea » 13 Kesä 2010, 16:29

Samaa arvelin kuin Chevykin kun luin viestiäsi.

Nyt kun olet ollut noissa rankoissa ihmiskohtaloissa mukana siellä harjoittelussa niin se vaikuttaa sinuun syvällisesti. Minulla myös oli jotain tuon tapaista oman äitini kuoleman lähellä: muun muassa kummallisia näkyjä ja tarinoita pursui herättyäni päähän ja niistä jotain kirjoittelin ylöskin. Kuoleman läheisyys ja mukana olo herkistää.

Toivottavasti sinulla on mahdollisuus keskustellen käydä läpi opiskelujakson kokemuksia. Lisäksi voisi tehdä hyvää ettet nyt yksinäsi tuskaile kotisi siivoa mahdollisen kuolla kupsahtamisen jälkeen (tuokin on stressisignaali ja kertoo siitä että ne harjoittelupaikassa tapahtuneet kuolemat ovat sinulla tietoisessa ja myös alitajuisessa käsittelyssä). Pyydä vaikka kaveri kylään tai lähde jonnekin ulkomaailmaan kohtaamaan ystäviä tai sukulaisia ja tekemään jotain mikä irrottaa ajatukset harjoittelupaikan tapahtumista. Aina yksinolo ei ole riittävä vastapaino stressaavalle työrupeamalle.

Yöllinen mahan sekoittuminen, jollei ollut minkään ikävän pöpön aiheuttamaa ripulia, on myös stressin merkki. Minulle myös tuli vastaavaa oireilua edellä mainitsemani aikana. Otin silloin viikon sairaslomaa ja kolme kertaa hoidatin akupunktiossa stressiä ja vatsaoireita pois, jolla sain unirytmit kohdalleen. Valvomisesta voi tulla tosi epätodellinen olo siitäkin.

Hoitamalla sekä henkistä että fyysistä puolta, keskustelemalla, olemalla vapaa-aikana kivassa seurassa voit jo auttaa itseäsi. Ehkä myös juttelemalla jonkun asiantuntijan kanssa ajatuksista ja tunteista joita kuoleman kohtaaminen tuolla harjoitteluympäristössä on nyt herättänyt. Ole rauhallisin mielin!
cinnabea
 
Viestit: 94
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 21:47

Re: Mikä mua vaivaa?

ViestiKirjoittaja EksynytLiisa » 13 Kesä 2010, 22:18

Kiitos kun autatte mua ymmärtämään. Laitoin unen myös eräälle unien tulkitsijalle, ties vaikka hänkin olisi täällä, ja sain hyviä uusia ajatuksia.

Vatsan oireileminen on tosiaan stressin aiheuttamaa, näin on käynyt ennenkin. Edelleen ripuloin, mutta en niin usein, ehkä vain 4 tunnin välein, eli ehkä tämä tästä alkaa rauhoittua. Kävin suihkussa, kaupassa, olen syönyt ja jopa tiskannut ja imuroinut. Olen miltei oma itseni taas, vatsa vain muljuu ja ajatukset ovat siinä omituisessa unessa.

Koitan ottaa rauhallisesti ja keskittyä hyvinvointiini. Syödä terveellisesti ja ajatella positiivisesti.

>>33>>
EksynytLiisa
 
Viestit: 3
Liittynyt: 13 Kesä 2010, 12:13

Re: Mikä mua vaivaa?

ViestiKirjoittaja Justin » 14 Kesä 2010, 12:10

Hyvä jos on jo parempi ainakun tulee tuommoisia niin kannataa sanoa kouluttajalle ja ottaa "hermolomaa",
lähteä vaikka kylpylään rentoutumaan. big>3luv
saa varmaan laittaa reikiä tulemaan?
Rakkaus voimista suurin.
Kiitos, kiitos, kiitos.
Justin
 
Viestit: 26
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 18:07
Paikkakunta: Lapinlahti

Re: Mikä mua vaivaa?

ViestiKirjoittaja cinnabea » 14 Kesä 2010, 16:26

Minulle tuli mieleen, että voimakkaat kokemukset tuottavat voimakkaita unia. Unet ovat monesti niin symbolisia ja epäloogisia symboliikassaan, ettei niiden sisältöä voi ulkopuolinen luotettavasti analysoida.

Luin kuitenkin palmuun liittyvästä symboliikasta ja yksinäinen palmu on kuoleman symboli, joten on ihan johdonmukaista että piirsit sellaisen unessasi. Ja tuo kallioon rakennettu kerrostalo sekä Aleksis Kiven tyttöystävien haudat, se kaikki viittaa siihen miten alitajuntasi työstää kuoleman todellisuutta. Myös sitä, että kaikki ihmiset jotka täällä ovat ennen meitä eläneet ovat poistuneet samalla mystisellä vaikka kuitenkin niin luonnollisella tavalla. Kuolleita taitaa olla enemmän kuin eläviä...

Vielä tuli mieleeni että kun toivoit löytäväsi dinosauruksen luurangon, niin se voisi tarkoittaa että toivot voivasi oppia ymmärtämään mitä kuolema ja katoavaisuus on. Jotenkin dinosaurus on niin muinainen ja kokonaan kadonnut olento, ja toisaalta luurangon on sanottu tarkoittavan henkistä viisautta. Sitä ilmeisesti myös kaipaat, jotta kuoleman kohtaaminen tulevassakin työssä ei olisi ihan niin rankkaa. Ne kypärät ja sotisovat joita veljesi etsivät puolestaan voisivat viestittää siitä että sen lisäksi että kuoleman käsittelemiseen tarvitset henkisiä keinoja ja vahvuutta, tarvitset myös turvallisuutta. En tiedä, ehkä veljesi myös ovat sinulle turvallisuutta huokuvia hahmoja.

Etsit vastauksia tunteillesi, kykyä käsitellä kuolemaa henkisellä tasolla ja turvallisuuden tunnetta. Niitä sinulle varmasti ajan mittaan tulee vielä enemmän, koska unessa koit olevasi vahva, rohkea ja onnellinen big>3luv .
cinnabea
 
Viestit: 94
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 21:47

Re: Mikä mua vaivaa?

ViestiKirjoittaja EksynytLiisa » 15 Kesä 2010, 20:57

On todella mukavaa saada mietintäapua teiltä, on nyt todella paljon rauhallisempi mieli ja olen luottavaisempi tulevaan, itseeni, osaamiseeni, kykyihini, onnistumiseen työssä ja kotielämässä. Mulla oli entisessä työpaikassani ihana työtoveri, jonka kanssa olemme hyvät ystävät edelleen. Hänen kanssaan teemme edelleen sitä, että toinen alkaa vain puhua jostain asiasta ja toinen jatkaa, lisää jotain, pohtii jos kuitenkin eritavalla tekisi ja huomaamattamme toinen on auttanut toista ratkaisemaan jonkin pulman. Nyt vain en häntä tahdo jatkuvasti rasittaa, kun hänen oma elämänsä on liian täynnä tavaraa. Olen itse itseni ulkoistanut, että hän saisi minun mielestäni tarvitsemaansa tilaa ympärilleen. Toki yhteydessä olemme jatkuvasti. Eli kiitos kun toimitte jälleen apuaivoinani :D

Todellakin mietin omaa suhtautumistani kuolemaan, sen jälkeiseen olemiseen ja sitten veljieni sauhtautumiseen siihen asiaan. Niin; he eivät tdellakaan usko kuoleman jälkeen olevan mitään, eli he käyttävät kilpiä ja peitsiä ajatusta vastaan. Minä taas aion aikanani selvittää sen, mitä sitten tapahtuu. Onneksi itse uskon jonkinlaiseen elämänmereen, jossa on tietty määrä sieluja, jotka ajoittain vierailevat täällä maassa, jotkut usein, toiset tosi harvoin. Ja uskon, että kuoleman jälkeen sielu ymmärtää, kokee ja näkee kaiken. Tarkoitan että ymmärtää miksi maailmassa on erilaisia uskontoja, kuka on keksinyt luoda niin monta kalaa kuin meressä on, miksi naapurin täti on aina niin kiukkuinen, kuinka monta kertaa Matti lunttasi historian kokeessa, miksi oma äiti jauhaa aina samaa tarinaa, mistä syöpä tulee ja miksi, kuinka monta kertaa loukkasin työtoveria vahingossa, tarkoittamattani pahaa, koen miltä tuntuu hukkuminen tai amputoitu jalka, tai lyöminen tai paistettu koppakuoriainen suussa, näen mitä veli oikeasti kotonaan tekee, näen kuka ampui Olof Palmen... ei ole enää mitään kysymystä, mihin en tietäisi vastausta. Lisäksi kaikki muutkin tietävät samat asiat ja kaikkialla vallitsee täydellinen ymmärrys ja hyväksyminen. Jep. Niin mä uskon, että meille käy sitten kun kuollaan.

Ja veljet käsittelee omalla tavallaan kuolemanpelkoa, koska toisella on vakava sairaus ja toisella vakaumus, joka estää häntä tekemästä tiettyjä asioita. Isovanhempamme (3 henkilöä) ovat vielä elossa, mutta kaikki pahoin vanhuuden mukanaan tuomien sairauksien riivaamia, joten apuja heille on pohdittu ja käyntivuoroja suunniteltu. Vanhemmillamme taas on vaihdevuodet kummallakin, sekä isällä että äidillä, joten heidänkin kanssaan saamme välillä temppuilla kuin lasten kanssa konsanaan. Sellaista mielialojen vaihtelua, kiukuttelua, mutta kun ei sitä suuta avata tarpeeksi ajoissa niin sitten muuttuu kärpänen härkäseksi ja poru on valmis. Eli vaikka ei fyysisesti ollakaan kokoajan kontaktissa, niin rakkaita olemme kaikki toisillemme ja autamme aina kun on tarve.

Reikittää saa milloin vain. On tainnut jo tänne saapuakin, koska alkaa asiat sujumaan ja jo hymyilyttääkin >>33>>
EksynytLiisa
 
Viestit: 3
Liittynyt: 13 Kesä 2010, 12:13

Re: Mikä mua vaivaa?

ViestiKirjoittaja theo » 16 Elo 2010, 20:48

Moi! Kannattanee lukea Irene-keskikujalan astraaliauttaja -teos, se kertoo juuri tuonpuoleisista tapahtumista

Omaa kuolemanpelkoa ja epätietoisuutta se ainakin rauhoitti kummasti.

Muutenkin tuli ihmeen rauhallinen olo aina kun sen luin :D
theo
 
Viestit: 6
Liittynyt: 13 Elo 2010, 17:09

Re: Mikä mua vaivaa?

ViestiKirjoittaja Hanni » 17 Elo 2010, 21:11

Kannattaa muistaa, että kuolema ei ole _paha_ asia. Me kaikki kuolemme jossakin vaiheessa ja me kaikki kuolemme silloin, kun aika on oikea.
Niin elämällä kuin kuolemalla, ja miten se tapahtuu, on jokin merkitys tässä suuressa jatkumossa.

Elvytystilanteet ovat yleensä aina tilanteita, joissa jylläävät isot energiat ja "kevyt" kaoottisuus. Adrenaali kohisee suonissa. Ei ollenkaan tavatonta, että saavat hivenen pois tolaltaan tottumattoman.
Elvytykset tulevat useimmiten ennalta arvaamatta ja työkokemus on ainoa, jolla itselleen saa niissä valmiuksia toimia. Ja palautua.
Käy ihmeessä tapahtumien aiheuttamaa tunnemyrskyä ohjaajasi ja opettajasi kanssa läpi! Valmiiden ammattilaistenkin tulisi saada työnohjausta, jos kokevat sen tarpeelliseksi.
Hanni
 
Viestit: 8
Liittynyt: 06 Kesä 2010, 22:30


Paluu Astrologia, Numerologia ja Unet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron