Kirjoittaja Chevy » 09 Maalis 2015, 18:44
Viime aikojen uutiset erilaisista vieraille maille kohdistuneista sotaanlähdöistä ovat olleet aika kaameita.
Nehän kuvastavat sitä, miten helppoa on ollut vaikuttaa nuoriin, jotka ovat syrjäytyneitä - työttömiä, opinnottomia tai opinnot kesken jääneinä, rahattomia - siis kuohkeaa maaperää mielipiteen muokkaukselle.
Niinpä 70 vuoden takaista elämää kuvaava tarina samantapaisista lähtökohdista suorastaan kammotti:
Pekka Jaatinen: SS-mies Valo.
Teos kertoo jatkosodan fiktiivistä mutta todentuntuista tarinaa pohjoissuomalaisesta kansallissosialismiin taipuvaisesta nuorukaisesta, joka valehtelee ikänsä ja lähtee SS-joukkoihin siinä vaiheessa, kun Suomi jo valmistelee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Nuorukainen käy läpi koulutuksen ja lähtee joukkonsa mukana kohti Saksan itärintamaa. Hän on tietämätön natsien todellisista tuhotöistä ja sotatapahtumistakin, olemukseltaan arjalainen ja ajatusmaailmaltaan kirkasotsainen Führerin kannattaja, jopa siinä määrin, että välillä kokeneempiakin sotilaita hirvittää.
Tulee jatkuvasti mieleen se, miten ihmisiä johdetaan missäkin päin maailmaa uskomaan 100% totuuksina asioita, jotka eivät sitä ole.
Varsinkaan kun absoluuttista totuutta ei ole.
Älkääkä ihmeessä nyt sanoko, että kaikkihan on vain harhaa!
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "