Minun näkökulmastani, joka korostan Usuin linjaa, voi helposti olla hullua keskustella, että Reiki on sitä tai tätä. Usuihan ei edes käyttänyt menetelmästään sinnepäinkään olevaa sanailmaisua. (Eikä "Reiki" edes ole sanayhdistelmä, jonka voisi määritellä, vaan kontekstiriippuvainen pictogrammi.) Puhumattakaan, jos joku haluaa Reikistä vielä vääntää. Kukaan meistä ei kuitenkaan tiedä kuin pikkuruisen osan kaikista Reikisuuntauksista ja -tulkinnoista. Siksi olenkin korostanut Reikin historiallisia tosiseikkoja. Ja ihan konkreettisia asioita esimerkiksi energiahoitamisesta. Siis asioita, jotka varmaan kaikkia kiinnostavat. Tosiseikkoja, jotka eivät muutu, miten ikinä jotkut haluavatkin lokeroida niitä.
Muutos voisi tapahtua, jos meditoimme totuudellisuuden myönteisyydestä. Aloittaa voisi vaikkapa edellä keskustellusta kiitollisuudesta. Myönteistetään se, minkä Frangipani ja Rose näkevät kielteisenä eli kiitollisuudenvelka-tilanteet. (Jos siis haaste ei ole liian suuri.)
Mielestäni kiitollisuudenvelan kokeminen ei ole mahdollista, jos on sisäistänyt Reikin eettiset periaatteet. Ainakaan, jos sillä tarkoitetaan jotain negatiivista, kuten Frangipani esitti. Mielestäni on melko hurjaa esittää olevansa hyvä hoitaja, mutta negativisoitua noin pienestä. Kun voisi jättää Jumalalle asioiden tasapainottumisen. Ja suhtautua myönteisesti kaikkeen... Eli mitä pahaa siinä on, jos palauttelee jotain energiaa seuraavat 40 vuotta tai mahdollisesti ei pysty koskaan palauttamaan? Ihminen voi tehdä enintään parhaansa, mikä tarkoittaa omalla tasollaan olemista... Ja jos sitten joku kasvussa kehittyneempi onkin antanut jonkin "liiallisen" lahjan, niin se voi olla hänelle hyvä Koulu.
Mutta tietysti, jos on kärsimätön luonne ja syyllisyyteen taipuvainen, niin kiitollisuudenvelan kokemista voi elämässä helposti tulla. En siinäkään näe välttämättä mitään huonoa. Siihen liittyen voi muodostua jokin hyvä henkinen Koulu velan kokijallekin.
Siis myönteisten saajien, negatiivisten saajien ja "liikaa antavien" on kaikkien mahdollisuus kasvaa ihan hyvin, eri oppiaineissa vain. Lisäksi ihmisellä on järki: sanoipa tunne mitä tahansa, ihminen voi konkreettisesti palautella energiaa, jos niin haluaa.
Näin julkisessa keskustelussa korostankin täysin yksilöllisten kasvun Polkujen sijasta tuota järkeä: esimerkiksi rahamäärillä on objektiivinen merkitys. - Esimerkiksi Takatan 10 000 USD Reiki Master -veloitus merkitsi useimmiten sitä, että vain rahan haalimisen korkeaksi arvokseen elämässä kauan valinneet pystyivät kyseisen summan maksamaan. Ja sitä, että sen maksajille tuli rahallinenkin motivaatio pitää merkittävästi maksullisia Reikikoulutuksia...
Yksilöllisyys on toki joskus siinäkin, miten ja missä järjestyksessä kenellekin kannattaa esittää esittämiäni tosiasioita Reikin historiasta...
Eli minusta on ihan ok, että jotkut - esimerkiksi hoitojenkin antamisissa - haluavat varmistella ja säätää. Siten he saavat mieleensä tasapainoa ja keskittymiseensä tehoa. Eikä kaikista varmasti ole Tarkoituskaan tulla hyviä parantajia.
Toinen asia on sitten se, jos jotain myydään sillä perusteella, että se oli esimerkiksi Usuin linja. Vaikka on helppo ottaa selville, että ei ollut. - Siksi pidän hyvänä poken tekemiä Reiki klisheiden kyseenalaistuksia.
Entäs pienemmät yksityiskohdat? Eli mikä on tarkalleen ottaen Reikihoitamisessa säätämisen ja ei-säätämisen raja - niinkö se menee, kuten Chevy esitti? - En ota siihen kantaa, koska silloin tulisi henkimaailma mukaan lukien tietää, mitä hoidossa oikeastaan tapahtuu. Ja tosiaan jos joku tarvitsee uskonvarmistuksia... Henkimaailmakin mukautuu monenlaiseen... Mutta Usuin buddhalaisuus ja Usuin (toisaalta suunnilleen kopioimat) Reikin periaatteet antavat vinkkiä... Eli kohtuus on hyväksi. En usko, että kannattaa hoitaessaan puolta tuntia luetella niitä uskonvarmistuksia...
Asioita voi myös vain kokeilla miettimättä Reikin suhdetta säätämiseen/ei-säätämiseen. Käsiasentojen tutkimisessa jotkut ovat menneet pitkälle: http://www.reiki.nu/Treatmentguide2.pdf - Omasta mielestäni energiahoitamisessa on kuitenkin varsin vähän yleispätevästi tärkeitä käsiasentoja ja suurin osa reikiläisistä varmaan suuren osan niistä tuntee.
Säätämisasiat ovat siis yksilöllisiä ja toisen neuvominen niissä vaatii mielestäni hyvää henkilökohtaista tuntemista. - Jokainen tietää ne, jotka epäharmonisoituvat helposti jos jossain tärkeässä on vähänkin noudatettavia kaavoja. Toisilla taas ovat paremmat lähtökohdat. Ja jos joku on kiintynyt johonkin symboliin tai mihin vain uskomukseensa, ilmeisesti hänen on hyvä käyttää sellaista jo uskonsa vuoksi.
Jokainen siis opiskelkoon niin vähän tai paljon kuin haluaa. Usuin menetelmän varsinaisempi opettelu ei kuitenkaan ole kaikille. Jo siksi, ettei meditoiminen sovi kaikille. (En tarkoita ohjattuja mielikuvamatkoja, joitain lyhyitä tuleen tuijottelun hetkiä jos siltä tuntuu, yms.) Usuin menetelmä (Usui-Do) on kyllä yksinkertainen, mutta ei sillä tavalla helppo kunnolla oppia kuin mitä takatalaisten opetuksista tulee ilmi. - Tuleehan se ilmi jo siitä, miten vähän ihmisiä Usui otti mukaan III-opetukseensa. (Toki ns. Usui te-ate on helppo oppia rentouttamismerkityksessä.)
En halua kuitenkaan väittää, että symbolien käyttöpolitiikan pitäisi olla reikiläiselle pieni tai suuri asia. Tai se, miten paljon uutta tietoa siihen liittyen tietää. Asiahan on yksilöllinen, riippuu monesta. Esimerkiksi siitä, onko symbolit "se juttu", mikä koetaan tärkeäksi ja mihin on panostettu tai tullaan panostamaan vai onko Reiki ensisijaisesti jotain muuta.
Mutta varmaan tavanomainen Reikisymbolimystiikka on oleellinen vetonaula, minkä vuoksi Lännessä Reiki tuli niin suosituksi... Ja siksi monia varmasti kiinnostaa se, miten Usui suhtautui symboleihin. Vielä tässä ketjussa ei ole sitä esitetty...