Kekseliäitä nöffejä....

Ajatuksia, kokemuksia ja ideoita valon kantajille

Valvojat: Jan, Hanna, ThirdEye, Jakke77, Aurinko, Maya, Norna

Kekseliäitä nöffejä....

ViestiKirjoittaja Anutuija » 17 Kesä 2010, 08:09

Mennä vuosina kirjoitin koirista aika paljonkin, mutta nyt laitan taas juttua. Viimeinen oma nöffini poistua Sateenkaarisillalle 30.6.09 eli tästä tulee juuri vuosi kuluneeksi. Koiria minulla oli 33 vuotta putkeen. Tällaista ei ihan yhdellä hännän huiskauksella saada pois. Mulla on kuitenkin oikein hyvät muistot näistä karvaisista kavereista.
Tässä sitten kivoja kokemuksia tosi elämästä nöffien kera.


Esim.Oskari osaa leikkiä nukkuvaa ja kun selkänsä kääntää niin Oskari kääntää kaiken syötävän mikä on ulottuvilla ja sitten hän osaa aukoa jos jonninmoisia ovia.

Lisäksi Oskari osaa todistettavasti avata juotava-jugurtti pullon. Pullo tassujen väliin ja korkki hampailla auki ja a vot...Myös aitauksen portit aukenee kunhan vähän funtsii ja sitten tassut toimimaan. Keittiön yläkaapit myös. Ensin noustaan tukevasti kahdella tassulla seisomaan työpöytätasolle ja kun asento hyvä, toisella tassulla ovet auki räppäämällä tassuilla kahvaa sinnikkäästi. Oppipika Anni mahdollisesti aukaussut jääkaapin oven ja tyhjentänyt sisällön (jollei ovi ollut sit jäänyt raolleen)

Tämä ei nyt aiheeseen liity-siis kysymyksessä entinen labradorinnoutaja Verneri( eli 16-vuotiaaksi). Tiskialtaasta nostettu tuppervaaran kuppi täyteen pissattuna ( eikä yhtään lattialla) meikäläisen pitkän työpäivän päätteeksi odottamassa keskellä eteisen lattiaa. JA TÄTÄ TODELLAKIN SILMÄT PYÖREÄNÄ IHMETTELIN JA MIETIN VIELÄKIN.
Nöhveröistäni Anni menee pesuhuoneeseen viemäriaukon päälle pissalle, jos hätä tulee
sietämättömäksi.

Kehtaako tunnustaa - Tippa on siiderinnoutaja ja se jopa osaa sen pullon avata. Ettei vain olisi nimi enne.

Sohvilla on ollut kaksi huippuhetkeä, toinen, kun se keksi hakea ovenavaajan paikalle, kun äippältä oli avaimet kadoksissa, kyseinen äippä siis oven ulkopuolella. Sohvi siis kävi herättämässä kyseisen äipän melko sikeäunisen lapsen avaamaan sen oven, suorituksen arvoa nostaa se, että Sohvi on opetettu odottamaan hiljaa istuen sisääntulijaa ja se jopa sen yleensä tekeekin. Homma toimii edelleenkin, ihan pyynnöstä, paitsi jos koira on liian unessa tai ei vaan jaksa.

Toinen hämmästyttävä juttu oli, kun Sohvi (joka siis yleensä ei leiki ollenkaan) halusi, ilmeisesti juoksujen kunniaksi, harrastaa noutoa. Sohvi toi pojalle lelun syliin ja murisi, poika kysyi, että mitä sä nyt haluat, koira vaan tuuppi sitä lelua ensin, mutta lopulta se kypsyi ja otti lelun suuhunsa, hetti sen pari metriä eteenpäin ja haki takaisin ja antoi pojalle. Sohvi tosiaan osaa tehdä selväksi mitä se haluaa.

Tippa myös on kunnostautunut tuossa kuppiin kusemisessa, se vaan teki sen Mollin ruokakuppiin, se sika
Meidän Moona halusi välttämättä päästä sohvalle just siihen missä mä istuin. Kun en mulkoilusta ja huokailusta huolimatta väistänyt Moona meni ulko-ovelle ja haukkui päästäkseen ulos. Kun olin menossa aukaisemaan ovea, Moona juoksi eteisessä vastaan ja hyppäsi tyytyväisena mun paikalle sohvalle!
Moona osaa myös teeskennellä olevansa umpiunessa ja kun lähdet huoneesta, hyppii pöydille ja syö kaiken mikä etäisestikin muistuttaa ruokaa.

Meillä Ronja myös (tulee 10v) on mestari huijaamaan muita perheen koiria. Ronja on perusluonteeltaan maailman ahnein koira, enkä liioittele tässä asiassa yhtään, ja sen ahneus motivoi sitä kyllä keksimään vaikka minkälaisia koiruuksia. Yleisimpänä on pihalla se, kun kaikki koirat saavat isommat luut aina pihalla järsittäväksi(ja välillä vähän pienemmätkin), ja tietysti Ronja ensimmäisenä kaikki ahmineena nostaa hirveän metelin aidan vieressä(vr. joku vieras koira menossa ohi tiellä), ja kun muut jättävät herkut niille sijoilleen ja menevät uteliaina katsomaan kuka tällä kertaa menee ohi, Ronja juoksee kauheat vauhtia ottamaan toisten herkut, ja oikeasti, meidän muut koirat menevät tähän lankaan kerta toisensa jälkeen, vaikka Ronja harrastanut tätä aina... (ja mitä se kertoo muista meidän perheen koirista, heh ).

Nyt on pakko kommentoida (ja varoittaa että kyse on kakkajutusta )
Meillä on ylättävällä tavalla itseoppinut ja siisti vanha herra kotona. Kaikkihan meistä tietää millainen jälki syntyy kun tämän kokoisella koiralla menee äkillisesti maha sekaisin
Mutta meidän pappa on nyt jostain ihan itse keksinyt _omistajaa_ helpottavan kikan! Se avaa vessan oven ja käy suihkukopissa helpottaa pesua kummasti kun ei tarvitse koko kämppää pestä...

Olimme juuri muuttaneet joulukuussa 1995 Talmaan uuteen omakotitaloon ja perheessäni oli tuolloin neljä nöffiä, joista yksi oli uros.
Rakas Madde oli tuolloin setsenkuinen tytöntyllerö, joka oli hyvin utelias niin kuin pennun kuuluukin. Oli joulun aatonaatto ja olin paistanut kinkun upouudessa puulämmitteisessä uunissa. Nostin sen liedelle jäähtymään ja lähdin vielä Anttilaan viimehetken ostoksille. Palasin parintunnin kurvailultani kotiin vain huomatakseni, että Madde napero istui väärällä puolella porttia, joka oli säpäleinä , pienen pieni luu suussaan ja kinkku (n. 4kg kinkku) oli salaperäisesti hävinnyt liedeltä. Muut nöhveröt istuivat tyynen rauhallisina entisen portin toisella puolella syyttömän näköisinä tapahtuneeseen. Syyttelyt olivat aivan turhia enää, joten ei muuta kuin takki päälle ja takaisin Anttilaan ostamaan valmiskinkku. Ei kyllä tarvinnut haukkuja enää sinä päivänä ruokkia. Olivat vatsat vähän löröllä tämän herkkuhetken jälkeen. Oppitunti tämäkin.

Halein Anutuija

Kuva
Anutuija
 

Re: Kekseliäitä nöffejä....

ViestiKirjoittaja Norna » 17 Kesä 2010, 10:39

Voi että, olen aina pitänyt nöffeistä! Kiitos kun jaat koiramaisia tarinoitasi >>33>>
Norna
Moderaattori
 
Viestit: 45
Liittynyt: 21 Huhti 2010, 11:12


Paluu Iloa ja valoa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron