Taitavat kaikki olla kesälaitumella, mutta kirjoitanpa silti, jos joku osaisi jotain sanoa. Tosin tuntuu nolottavalta täällä myöntää edes ääneen ongelmaani, kun "kaikki" ovat niin henkisiä, on parantajan lahjoja sun muuta.
Eli olen pienestä saakka ollut tietoinen tai uskonut siihen, että elämässä on paljon enemmän, kuin mitä silmillä näemme. Että tämä arkinen elomme on vain pieni osa todellisuutta, katoava sellainen. Olen ns. "henkinen" ihminen. Olen lukenut paljon alan kirjallisuutta ja kiinnostunut kaikesta. Mutta mikään ei oikein "tunnu" miltään. Tiedän, että ei tässä varmaan minun tuntemuksillani ole kauheasti merkitystä ja että esim henkioppaat ja enkelit ovat olemassa, vaikka minä en heitä aistisi. Olen kyllä kokenut myös ns. yliluonnollisia asioita, mutta tavallaan spontaanisti, ilman että olisin hakenut mitään kokemuksia. Mutta vaikkapa meditaation aikana en koe mitään erityistä. En näe värejä tms, en aisti energioita, en tunne virkistäytyväni juurikaan, on hankala edes rentoutua ja ajatukset palaavat helposti nykyhetkeen ja fyysiseen todellisuuteen, oman elämän asioihin. Kun katson vaikkapa jotain meditaatiovideoita, joissa on esim. joitain virityksiä, tai teen ohjatun enkelimeditaation tms, en tunne juuri mitään. Toki tilanne on rentouttava, rauhallinen, miellyttävä, musiikki kaunista yms, mutta kun en tunne mitään erityistä, tulee helposti mieleen, kuvittelenko kaiken tai toimiiko tämä juttu ollenkaan.
En siis ole henkisellä polulla sen takia, että metsästäisin jotain upeita tuntemuksia, mutta jos en tunne mitään, helposti epäilyt nousevat mieleen ja on vaikea edes tehdä henkisistä harjoituksista rutiinia, kun ne eivät tunnu "toimivan". Minulla on erilaisia kiteitä, joita pidän kauniina, mutta en aisti niiden energioita. Olen kokeillut kukkatippoja, en tunne mitään. Olen saanut healingin, en tuntenut mitään. Minun on vaikea visualisoida mitään, en saa vahvoja mielikuvia.
Toivottavasti joku tajusi mitä ajan takaa...