Eilen tein miehen kanssa jotain uutta. Yli 20 v. yhteistä taivalta ja eilen ensimmäistä kertaa yhdessä sieniä keräämässä
Syön kyllä sieniä, mutta olen tosi vähän poiminut. Mies oppi työreissullaan tunnistamaan suppilovahveron, toi niitä myös kotiin. Ja eilen saimme ajatuksen lähteä lähimetsään katsomaan, josko sielläkin olisi suppilovahveroita.
Metsässä oli upeaa olla. Lehtipuut ovat jo varistaneet lehtensä ja ruskeat lehdet olivat niin sienten värisiä, että oli aikamoinen työ löytää herkut sammalten seasta. Saaliiksi saatiin pari litraa ja eikä kauas tarvinnut mennä, noin kilometri kotoa. Söin samalla puolukoita ja ihailin ruskan värejä maassa, sammalet ja varvut hehkuivat.
Niinpä eilen päivällisen kruunasi herkullinen sienikastike ja sain vielä pakkaseen 3 annosta. Aikamoinen työ oli käsittelyssä, mutta kyllä kannatti.
Äiti maa tarjoaa mahtavia herkkuja, kun vaan ymmärtää ottaa ne vastaan KKK