Amelian
Lähetetty: 14 Kesä 2010, 14:55Hei kaikille! Tässä tulee samassa sekä esittely, että tarina henkiselle polulle haarautumisen takana.
(Itse asiassa tämän piti mennä henkisen polun -kategoriaan, mutta lipsahti tänne!
)
Täällä kirjoittelee kolmekymppinen viiden lapsen onnellisesti naimisissa oleva äiti. Savossa maaseudulla asutaan, kaukana "sivistyksestä". Olen onnellinen erakko.
Lapsesta saakka olen kokenut enneunia ja muita etiäisiksi luokiteltavia asioita, aina olen vain tiennyt, että on 'Jotain'. Alle parikymppisenä, ensimmäistä lasta odottaessani, huomasin myös näkeväni eri tavalla kuin muut. Kaikelle mieli halusi etsiä järjellisiä selityksiä, sillä ei ollut vielä aika avautua. Unien maailma sen sijaan kiinnosti ja jo lapsena opin niiden "viljelyn". Symbolismikin oli helppo omaksua - se tuli kuin itsestään. Huomasin unia olevan hyvin erilaisia, ikään kuin eri lähteistä tulleita.
Koska en muutoin heräillyt tutkimaan todellisuutta, sain eräänä aamuyönä unestani niin kovan iskun salamasta, että miehenikin heräsi tähän räsähdykseen. Tutkimme ukkostutkat ja pistorasiat - mitään omituista ei löytynyt. Olin nähnyt salamaunia jatkuvasti ja kärsinyt myös kivuliaista, sähkön lailla sattuvista unihalvauksista, mutta nuo salamaunet loppuivat tähän. Olin lähtenyt hakemaan aktiivisesti tietoa, ja päädyin erilaisten sattumien kautta ottamaan selvää energioista ja syvemmin muista "huuhaa"-jutuista - joita kyllä sisimmässäni arvostin kovastikin - en nimittäin tykkää ristiriitaisuuksista.
Olin vuotta aiemmin käynyt myös parantajalla, joka teki vaikuttavia hoitoja ja ovela hymy kasvoillaan kannusti heittämään taakat pois sylistä ja nauttimaan siitä, mitä tuleman pitää; elämäni parhaasta ajasta. Myös tämä sai huumaantumaan ja varsinkin vakuuttumaan näistä erilaisista henkisimmistä hoidoista, sillä ne tuntuivat tukevasti myös mieheni mielestä. Aloin tutustumaan erilaisiin vaihtoehto- ja energiamuotoihin.
Jonkin ajan kuluttua sain tietää eräältä näkijältä paljon sellaista, mikä auttoi ottamaan ensimmäisiä tarkoituksellisia askelia polullani. Kuulin luontaisesta parantajanlahjasta. Kuitenkin aika oli yhä väärä, ja mitä ilmeisemmin suunnaton tiedonjano sekä erilaiset "testit" saivat ajatukseni solmuun ja pelon näille sinetiksi. Olinhan saanut neljännen lapseni ja olin muutenkin herkillä, osuin myös suureen katastrofi-maailmanloppu-pelottelun valtavirtaan avoimine kysymyksineni.
Otin välimatkaa.
Isäni kuoli vuoden -08 keväällä. Tiesin lapsesta saakka, että minun piti isä kuolleena ensimmäisenä nähdä. Hän kuoli hetkellä, jolloin olin avaamassa ovea edessään. Tunsin isäni lähtiessä ja katseensa sammuessa tämän hengen kietoutuvan ympärilleni ja olevan lähempänä minua kuin koskaan.
Heitin hiljaisen toiveen tuuleen, että palaan henkisten asioiden äärelle vasta kun isäni on ainoana toispuolen läheisenäni siihen opastamassa.
Elin juurevaa ja maadoittavaa elämää, rakensin maailmankatsomustani yksin intuitioni varassa, kaikkea muuta kuin tietoisesti tai suurella tarkoituksella. Löysin hyvin tiiviin suhteen luontoon, jonka osana on suuri kunnia olla.
---Kunnes eräs ystäväni hyvin yllättäen avautui ja kertoi saaneensa henkisiä yhteyksiä. Vaikka tämä olikin itselleni eräänlainen luottamustesti ja ystävälleni osittainen opettava harha-askel, sain kuitenkin tietää isäni patistavan minua polulleni jälleen.
Avauduin uudestaan, ja suureksi ihmetyksekseni sain huomata kaikkien näiden passiivisten vuosien aikana löytäneeni syvältä itsestäni vastauksia enemmän, kuin tietoa etsiessä ja juuri vastauksia toivoessa. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja nopeasti.
Aloin puhdistamaan itseäni ja elämääni, huomasin tumman hahmonkin loikkaavan alkumetreillä rinnastani kesken puhdistautumisen. Tuli suuri tyhjyys, sittemmin rakkaudellinen täyttymys. Matkantekoni sai taas jatkua - joskaan tuskin missään vaiheessa varsinaisessa pysähtyneisyyden tilassa olinkaan ollut.
Nyt ei pelota, ei epäilytä. On hyvä olla, enkeleitä tunnen paljon ympärilläni.
Arkielämässä olen laulaja ja kotiäiti, lapset ovat 1-11-vuotiaita. Laulan kolmessa kokoonpanossa, neljäs on alustavasti vireillä. Harrastan lisäksi kirjoittamista, valokuvaamista, kuntoilua (pääasiassa lenkkeilyä ja punttista), luonnossa liikkumista, sisustamista (värien ja tunnelmien kieli puhuttelee aivan erityisen paljon), viherpeukaloinnille ja puutarha-harrastukselle haluaisin avautua seuraavaksi.
Meditointi, kivet, luonto, enkelit, värit, ja aistieni kertoma ovat ne, joista saan suurimman johdatukseni henkisellä puolella, ja niistä ammennan paljon myös tähän arkielämään. Olen niin ikään menettänyt sydämeni tyystin luonnolle, luontais- ja energiahoidoille, meditoinnille, luonnonhenkilöitymille... näin muutamia kohteita mainitakseni.
Kristallienkeli-energiahoitoa opettelen parhaillaan, mutta lähinnä intuition mukaan virratan.
Aurojen sisimmän kerroksen, eli terveyskeho-auran lisäksi näen ylempien chakrojen värit, koen väreinä myös muita energioita. Selvätuntoisuus on kehittynyt herkemmäksi kuin selväkuulo, mutta muutamaan otteeseen olen myös kuullut jotakin yli yleisen ymmärryksen.
Kundaliinikin on tullut tutuksi. Tunnistan voiman unihalvauksistani, jolloin se ei kuitenkaan päässyt nousemaan kurkkuchakran läpi ja aiheutti siksi sähköisen lamaannuksen tunteen. Tunnen sen myös lapsuudesta, sittemmin synnytyksistäni, joissa se tuli luonnollisena keinona valuttaa kipu jalkoja myöten maahan. Lopulta kaksi viimeistä synnytystä olivatkin kivuttomia.
Energioita tallentuu usein myös kuviini, niin tavallisina ja epätavallisempinakin orbeina. Olen huomannut näiden olevan enemmänkin henkilökohtaisia luottamusharjoituksia kuin varsinaisia viestejä, sillä näiden tehtävänä on ollut lähinnä tukea intuitioni antamia merkkejä.
Itse itselleni olen ollut monessa asiassa se pätevin opettaja ja kattavin oppimateriaali.
Pikkuhiljaa, itselleni ominaisimpia tapoja omaksuen, kiireettä, opetellen ja makustellen polullani tallailen.
Mieheni, kaksoisliekkini, on antanut tukensa valitsemallani tiellä ja vaivihkaa myös avautunut "siivelläni" tälle toiselle todellisuudelle. Nyt hänkin hahmottaa auroja ja on kiinnostunut mm. chakroista. Todetessamme aistivamme asioita samalla tavalla, olemme tehneet jopa pieniä telepatiaharjoituksia yhdessä.
Askel kerrallaan etenen ja siihen suuntaan, joka hyvältä ja oikealta tuntuu. Tukevasti sydämen mukaan siis mennään.
- Amelian -
(Itse asiassa tämän piti mennä henkisen polun -kategoriaan, mutta lipsahti tänne!
)Täällä kirjoittelee kolmekymppinen viiden lapsen onnellisesti naimisissa oleva äiti. Savossa maaseudulla asutaan, kaukana "sivistyksestä". Olen onnellinen erakko.
Lapsesta saakka olen kokenut enneunia ja muita etiäisiksi luokiteltavia asioita, aina olen vain tiennyt, että on 'Jotain'. Alle parikymppisenä, ensimmäistä lasta odottaessani, huomasin myös näkeväni eri tavalla kuin muut. Kaikelle mieli halusi etsiä järjellisiä selityksiä, sillä ei ollut vielä aika avautua. Unien maailma sen sijaan kiinnosti ja jo lapsena opin niiden "viljelyn". Symbolismikin oli helppo omaksua - se tuli kuin itsestään. Huomasin unia olevan hyvin erilaisia, ikään kuin eri lähteistä tulleita.
Koska en muutoin heräillyt tutkimaan todellisuutta, sain eräänä aamuyönä unestani niin kovan iskun salamasta, että miehenikin heräsi tähän räsähdykseen. Tutkimme ukkostutkat ja pistorasiat - mitään omituista ei löytynyt. Olin nähnyt salamaunia jatkuvasti ja kärsinyt myös kivuliaista, sähkön lailla sattuvista unihalvauksista, mutta nuo salamaunet loppuivat tähän. Olin lähtenyt hakemaan aktiivisesti tietoa, ja päädyin erilaisten sattumien kautta ottamaan selvää energioista ja syvemmin muista "huuhaa"-jutuista - joita kyllä sisimmässäni arvostin kovastikin - en nimittäin tykkää ristiriitaisuuksista.
Olin vuotta aiemmin käynyt myös parantajalla, joka teki vaikuttavia hoitoja ja ovela hymy kasvoillaan kannusti heittämään taakat pois sylistä ja nauttimaan siitä, mitä tuleman pitää; elämäni parhaasta ajasta. Myös tämä sai huumaantumaan ja varsinkin vakuuttumaan näistä erilaisista henkisimmistä hoidoista, sillä ne tuntuivat tukevasti myös mieheni mielestä.
Aloin tutustumaan erilaisiin vaihtoehto- ja energiamuotoihin.Jonkin ajan kuluttua sain tietää eräältä näkijältä paljon sellaista, mikä auttoi ottamaan ensimmäisiä tarkoituksellisia askelia polullani. Kuulin luontaisesta parantajanlahjasta. Kuitenkin aika oli yhä väärä, ja mitä ilmeisemmin suunnaton tiedonjano sekä erilaiset "testit" saivat ajatukseni solmuun ja pelon näille sinetiksi. Olinhan saanut neljännen lapseni ja olin muutenkin herkillä, osuin myös suureen katastrofi-maailmanloppu-pelottelun valtavirtaan avoimine kysymyksineni.
Otin välimatkaa.
Isäni kuoli vuoden -08 keväällä. Tiesin lapsesta saakka, että minun piti isä kuolleena ensimmäisenä nähdä. Hän kuoli hetkellä, jolloin olin avaamassa ovea edessään. Tunsin isäni lähtiessä ja katseensa sammuessa tämän hengen kietoutuvan ympärilleni ja olevan lähempänä minua kuin koskaan.
Heitin hiljaisen toiveen tuuleen, että palaan henkisten asioiden äärelle vasta kun isäni on ainoana toispuolen läheisenäni siihen opastamassa.
Elin juurevaa ja maadoittavaa elämää, rakensin maailmankatsomustani yksin intuitioni varassa, kaikkea muuta kuin tietoisesti tai suurella tarkoituksella. Löysin hyvin tiiviin suhteen luontoon, jonka osana on suuri kunnia olla.
---Kunnes eräs ystäväni hyvin yllättäen avautui ja kertoi saaneensa henkisiä yhteyksiä. Vaikka tämä olikin itselleni eräänlainen luottamustesti ja ystävälleni osittainen opettava harha-askel, sain kuitenkin tietää isäni patistavan minua polulleni jälleen.
Avauduin uudestaan, ja suureksi ihmetyksekseni sain huomata kaikkien näiden passiivisten vuosien aikana löytäneeni syvältä itsestäni vastauksia enemmän, kuin tietoa etsiessä ja juuri vastauksia toivoessa. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja nopeasti.
Aloin puhdistamaan itseäni ja elämääni, huomasin tumman hahmonkin loikkaavan alkumetreillä rinnastani kesken puhdistautumisen. Tuli suuri tyhjyys, sittemmin rakkaudellinen täyttymys. Matkantekoni sai taas jatkua - joskaan tuskin missään vaiheessa varsinaisessa pysähtyneisyyden tilassa olinkaan ollut.
Nyt ei pelota, ei epäilytä. On hyvä olla, enkeleitä tunnen paljon ympärilläni.
Arkielämässä olen laulaja ja kotiäiti, lapset ovat 1-11-vuotiaita. Laulan kolmessa kokoonpanossa, neljäs on alustavasti vireillä. Harrastan lisäksi kirjoittamista, valokuvaamista, kuntoilua (pääasiassa lenkkeilyä ja punttista), luonnossa liikkumista, sisustamista (värien ja tunnelmien kieli puhuttelee aivan erityisen paljon), viherpeukaloinnille ja puutarha-harrastukselle haluaisin avautua seuraavaksi.
Meditointi, kivet, luonto, enkelit, värit, ja aistieni kertoma ovat ne, joista saan suurimman johdatukseni henkisellä puolella, ja niistä ammennan paljon myös tähän arkielämään. Olen niin ikään menettänyt sydämeni tyystin luonnolle, luontais- ja energiahoidoille, meditoinnille, luonnonhenkilöitymille... näin muutamia kohteita mainitakseni.
Kristallienkeli-energiahoitoa opettelen parhaillaan, mutta lähinnä intuition mukaan virratan.
Aurojen sisimmän kerroksen, eli terveyskeho-auran lisäksi näen ylempien chakrojen värit, koen väreinä myös muita energioita. Selvätuntoisuus on kehittynyt herkemmäksi kuin selväkuulo, mutta muutamaan otteeseen olen myös kuullut jotakin yli yleisen ymmärryksen.
Kundaliinikin on tullut tutuksi. Tunnistan voiman unihalvauksistani, jolloin se ei kuitenkaan päässyt nousemaan kurkkuchakran läpi ja aiheutti siksi sähköisen lamaannuksen tunteen. Tunnen sen myös lapsuudesta, sittemmin synnytyksistäni, joissa se tuli luonnollisena keinona valuttaa kipu jalkoja myöten maahan. Lopulta kaksi viimeistä synnytystä olivatkin kivuttomia.
Energioita tallentuu usein myös kuviini, niin tavallisina ja epätavallisempinakin orbeina. Olen huomannut näiden olevan enemmänkin henkilökohtaisia luottamusharjoituksia kuin varsinaisia viestejä, sillä näiden tehtävänä on ollut lähinnä tukea intuitioni antamia merkkejä.
Itse itselleni olen ollut monessa asiassa se pätevin opettaja ja kattavin oppimateriaali.
Pikkuhiljaa, itselleni ominaisimpia tapoja omaksuen, kiireettä, opetellen ja makustellen polullani tallailen.
Mieheni, kaksoisliekkini, on antanut tukensa valitsemallani tiellä ja vaivihkaa myös avautunut "siivelläni" tälle toiselle todellisuudelle.
Nyt hänkin hahmottaa auroja ja on kiinnostunut mm. chakroista. Todetessamme aistivamme asioita samalla tavalla, olemme tehneet jopa pieniä telepatiaharjoituksia yhdessä. Askel kerrallaan etenen ja siihen suuntaan, joka hyvältä ja oikealta tuntuu. Tukevasti sydämen mukaan siis mennään.
- Amelian -
