REIKIFOORUMI

maikkula kirjoitti:
Piti mainita yksi hyvä rakkausromaani kun aiheeseen pääsin. Joskus ne ovat niin paikallaan.
Luin viimein viime kesänä Milan Kunderan: Olemisen sietämätön keveys. Suosittelen.

Voi Maikku,
lainasin Kunderan kyseisen kirjan ja huomasin heti, miksi en ollut monista suosituksista huolimatta lukenut sitä aiemmin.
Olen näköjään selaillut sitä ja todennut, että en tykkää siitä yhtään. Niinpä en lukenut sitä nytkään.
En edes saanut irti teoksen poliittisesta taustasta mitään, siis Dubcekista yms. Mutta se ei kai ollut tarkoituskaan.

Mutta onneksi meitä on joka lähtöön ja täten on Kunderallekin omat lukijansa.

Jared hoi,
haluaisin kuulla mielipiteesi siitä kirjasta Ohut punainen viiva.
Onko Sinulla sellaista?

Aloitin juuri Ville Kivimäen teoksen Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945.

Asia on aktuelli nuorien vetaraaniemme osalta. Myös ulkomaisten sellaisten.
PTSD -kiinnostukseni jatkuu. Asia on erinäisten taustojen kautta yhä lähempänä.

Chevy kirjoitti:Jared hoi,
haluaisin kuulla mielipiteesi siitä kirjasta Ohut punainen viiva.
Onko Sinulla sellaista?

Ei ole kirjastossani, en juuri muista kirjaa, vain sen, että lukemiseen meni pikku ikuisuus.
Näytän lukevan yrittäjyydestä, johtajuudesta, kielistä, minäkäsityksestä ja tietoisuudesta.
En tiedä koska tai jos hankkiudun takaisin lukemaan romaaneja, novelleja yms.
Saattaapa muuten olla, että omistan paikkakunnan suurimman hyllykön itsensä kehittäminen
-aiheisia kirjoja. Kasvaa kohti viittäsataa kirjaa, lukuun ottamatta äänikirjoja ja DVD-ohjelmia.
Taidan tuplata tuhanteen seuraavan 5 vuoden sisään.

....................................................................................................................

AudioBook: J.Murphy - The Power of Your Subconscious Mind

....................................................................................................................

maikkula kirjoitti:No en minäkään Kingä vapaaehtoisesti...

Piti mainita yksi hyvä rakkausromaani kun aiheeseen pääsin. Joskus ne ovat niin paikallaan.
Luin viimein viime kesänä Milan Kunderan: Olemisen sietämätön keveys. Suosittelen.

Henkisen kasvun puolelta luen edelleen Positiivisen psykologian voima -kirjaa. Se koostuu eri kirjottajien artikkeleista, joten sitä voi lukeakin näin viivytellen. Pieni tiedostettu annos positiivisuutta silloin tällöin on kans hyvä satsaus omaan hyvinvointiin.

Muisti-nimisessä ohjelmassa, joka on nähtävissä Yle Areenalla, on haastateltu kahta suomalaista naista, jotka asuivat Tsekkoslovakiassa ja joiden elämään Prahan kevät vaikutti. Toinen heistä, Kirsti Siraste, on kääntänyt Kunderan teoksen Olemisen sietämätön keveys.
http://areena.yle.fi/1-2246162?autoplay=true
Mikäli Tsekkoslovakian silloinen tilanne kiinnostaa, suosittelen.

Jared kirjoitti:

Chevy kirjoitti:Jared hoi,
haluaisin kuulla mielipiteesi siitä kirjasta Ohut punainen viiva.
Onko Sinulla sellaista?

Ei ole kirjastossani, en juuri muista kirjaa, vain sen, että lukemiseen meni pikku ikuisuus.
Näytän lukevan yrittäjyydestä, johtajuudesta, kielistä, minäkäsityksestä ja tietoisuudesta.
En tiedä koska tai jos hankkiudun takaisin lukemaan romaaneja, novelleja yms.
Saattaapa muuten olla, että omistan paikkakunnan suurimman hyllykön itsensä kehittäminen
-aiheisia kirjoja. Kasvaa kohti viittäsataa kirjaa, lukuun ottamatta äänikirjoja ja DVD-ohjelmia.
Taidan tuplata tuhanteen seuraavan 5 vuoden sisään.

....................................................................................................................

AudioBook: J.Murphy - The Power of Your Subconscious Mind

....................................................................................................................

Loistavaa. Kirjaston kehittäminen kannattaa aina. Omassani oli vielä 2011 ehkä 3 hyllymetriä henkiseen kasvuun,
vaihtoehtohoitoihin yms liittyvää teosta;, johtajuuteen, koulutukseen, psykologiaan yms liittyvää ehkä
2 metriä, kieliinkin liittyvää jonkin verran, josta n. 4 m sanakirjoja, kielioppeja, erilaisia sanastoja...
mutta historiaa, sotatieteitä ja kansatiedettä käytännössä suurin osa, yhteensä ehkä parituhatta nidettä, romaaneja
yms varsin vähän. av-aineistoa niukasti. Pienempään asuntoon muuttaminen oli kuitenkin kohtalokasta.
Niinpä ei voida enää puhua kirjastosta - nyyh - ....

............................................................

Aloitin Jan Hanskan artikkelin RHYTHM AND TEMPO OF WARFARE – a comparative reading of a Samurai classic and NATO planning guidelines,
julkaistu teoksessa Tiede ja ase vol 72, no 1/2014, mutta en ennättänyt lukea sitä kokonaan ennen kuin kirja piti palauttaa. Arrggh,
pakko löytää se jostain uudelleen. Samurai-ideologia kiinnostaa. En voinut kuitenkaan lukea sitä täysipainoisesti, koska olin antanut pois
vertailuaineistona käytettävän Miyamoto, Musashi: Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys - pakko hankkia sekin uudelleen ennen kuin voin lukea
Hanskan juttua.

Lorna Byrne: Portaat taivaaseen.
Uusi lukukerta, ja jälleen yhtä ajatuksia herättävä.

Michael Hastings: The Operatiors. The wild and terryfying inside story of America´s war in Afghanistan.
- hiuksia nostattava juttu kuten monet muutkin samaa asiaa koskevat tarinat, sarjassamme tiesitkö tämän.
Tulee mieleen, kuinka moni turvallisuuspalvelujen kotimainen ostaja on selvillä siitä, että heidän palkkamansa yritys on ehkä osa maailmanlaajuista turvallisuus- ja sotilaspalveluja myyvää yhtiötä, jonka laajoilla kansainvälisillä listoilla olijoita on saattanut osallistua taisteluihin nykyajan kiistellyimpien ja kenties häpeällisimpien sotien näyttämöllä...

Liza Marklund: Turvapaikka.
Ällistyttävä, tositarinaan perustuva juttu...

N.Hill; Piense y hágase rico

(Kyseessähän on siis espanjankielinen käännös Think and Grow Rich:istä)
Hauska tapa opiskella uutta sanastoa. Enkuksi kun on lukenut jo useamman kerran

Wendy Lower: Hitlerin raivottaret. Saksalaisnaisia natsien kuoleman kentillä.

Tätä en pystynyt lukemaan. Vaikka olen lukenut paljon toisen maailmansodan historiaa ja kyseiseen aikakauteen kuulunutta saastaa koskevaa tarinaa, tässä oli silti jotain erityisen kuvottavaa.
Huolimatta täysin asiallisesta ja rauhallisesta esitystavasta. Tai kenties juuri sen vuoksi.
Tämä valonkantohomma on ilmeisesti herkistänyt aistejani ja ajatustapaani vielä entisestäkin.
Saatan katsoa Brad Pittiä leffassa vaununjohtajana raadostumassa panssariraakkiinsa, mutta lukea tuota ylläolevaa, ei. Huh.