Mitä kirjaa luet nyt?

[Chevy]

J. Martin Daughtry: Listening to war. Sound, music, trauma and survival in wartime Iraq.

Vau, mikä hämmästyttävä kirja! Olen lukenut vasta hiukan alkua, mutta tehnyt jo monta sivua muistiinpanoja.
Tässä kerrotaan Irakin sodan äänimaailmasta. Siitä, millaista melua on sotilasajoneuvojen sisällä ja ulkopuolella,
miltä kuulostaa, kun kranaatti tai ohjus lentää ohi ja tömähtää maahan suutarina.
Millaista on olla Humveen kyydissä, kun sen moottori meluaa, jotkut laitteet ja lisävarusteet kilisevät ja kolisevat,
selvitetään, mikä aiheuttaa minkäkinlaista kitinää tai mylvintää.
Kerrotaan, millaisia ongelmia aiheuttaa se, jos radioviestintäjärjestelmä ei toimi oikein.
Millaista on ihmisten huuto, tuska ja puhe, joiden keskellä vallatun kaupungin muessin kutsuu islaminuskoisia rukoilemaan.

Verrataan myös, millaisia ajatuksia ihmisessä herää, kun hän kuulee helikopterin lähestyvän. Mikä ero siinä on, onko se oma
vai vihollisen, millainen ero on kuulijalle, jos hän on itse haavoittunut tai terve - mikä on toivon ja mikä pelon ääni.

En olisi ikinä arvannut, että tällaisestakin aiheesta voidaan kirjoittaa kirja - ja todella antoisa ja ajatuksia herättävä sellainen.
Ajatukseni ja siunaukseni olkoot kaikkien niiden luona, jotka ovat joutuneet kokemaan noita ääniä, olkoonpa kysymys
kenestä tahansa.
rakkaudella,
Chevy

[Chevy]

Eric Blehm: Fearless. The undaunted Courage and Ultimate Sacrifice of Navy SEAL Team Six Operator Adam Brown.

Kirja on suunnilleen puolessavälissä.
Olen lukenut paljon amerikkalaisten sotilaiden elämäkertoja ja kertomuksia Irakin, Afganistanin jne. sodista.
Mielenkiintoista ja samaa useissa niissä on se, että monet sotilaat ovat varsin uskonnollisia ja käyttäytyvät
sen mukaisesti.
Olen ajatellut, että on toisaalta irvokasta - ja raadollista, että Yhdysvaltain joukoilla on sotilaspapit mukanaan
taistelukentällä - mutta miksipä ei.
Tässä teoksessa päähenkilö on narkomaani, joka monien ongelmatilanteiden ja henkisten taistelujen jälkeen pääsee kouluttautumaan erääseen Yhdysvaltain arvostetuimpaan erikoisjoukkoon, Navy SEAL-yksikköön.
Hänen vanhemmilleen, vaimolleen ja monille läheisilleen on ominaista usko ja luottamus Jumalaan - he löytävät selityksen Raamatuistaan, joita luetaan ahkerasti.

Siinä ei ole mitään pahaa - mutta täytyy myöntää, että tukka nousi pystyyn kohdassa, jossa päähenkilö aseveljineen pohtii kymmentä käskyä ja niiden merkitystä taistelijalle. Toinen toteaa:
"The Bible says thou shalt not murder,it does not say thou shalt not kill. There is a time to kill to protect your home, your family, your freedom."

Sanotaankohan amerikkalaisessa Raamatussa todellakin, että älä murhaa?

Olen kuullut amerikkalaisia pappeja siteerattavan monin eri tavoin siitä, kun sotilaat kysyvät, miten he voivat tappaa, kun Raamattu sen kieltää...
Jatkan lukemista kiinnostuneena.

[Chevy]

Nyt on meneillään tavallinen maallinen Lee Childin jännäri Jack Reacherista,
tällä kertaa englanniksi nimellä One Shot. Olen lukenut sen suomeksi useitakin
kertoja, mutta päätin tällä kertaa tunnustella, miltä alkukielinen versio tuntuu.
Kielitaitoni on niiltä osin melko yksioikoinen, ja keskittyy enimmäkseen sotataidollisiin
alueisiin, mutta niitähän tämä hipaisee, kivääreineen, laukauksineen ja tutkimisineen.

Ei maailmankirjallisuuden varsinainen helmi tämäkään, mutta ei hassumpi.

Lukuriemua tänäkin talvena,
Chevy

[Chevy]

Viime päivinä minua on ravistellut Simon Reeven lisäksi Åsne Seierstad, norjalainen journalisti ja kirjailija.
Tällä kertaa oli meneillään hänen teoksensa

Satayksi päivää.

Se kertoo Saddam Husseinin Irakista, eli on vanha teos, mutta antaa hyviä viitteitä osaltaan siihen, miksi Irakissa
myöhemmin kävi niin kuin kävi.
Miksi osa kansaa teki mitä teki.

Chevy

[Chevy]

Jonossa odottaa useita Yhdysvaltain erikoisjoukkojen toimintaa ja kohtaloa odottavia teoksia.
Niiden eteen kiilasi ystäväni lainaama Joël Dickertin teos Totuus Harry Quebertin tapauksesta.
Olen lukenut sen aikaisemminkin, mutta en muista siitä mitään. On siis aika tutustua Harryyn uudelleen.
Ainoa, mikä ekalta kerralta jäi mieleen, oli se, että minusta tekijä olisi voinut lyhentää tarinaansa.
No, ehkäpä tällä lukukerralla nautin juuri niistä sivuista, jotka minusta ensin olivat liikaa.
Mielenkiintoista!

[Chevy]

Olen ahmaissut koko kasan kirjoja sitten viime näkemän. Tai kuuleman.
Eräs niistä oli Joël Dickertin toinen teos Baltimoren sukuhaaran tragedia.

Puitteiltaan hyvin amerikkalainen, mutta tragedian syvät piirteet voisivat liittyä mihin tahansa kulttuuriin, hiukan muokattuina ja muunnettuina.
Juttu ei ole jännäri, mutta kylläpä tarttui silti käpälään niin pitkäksi aikaa että sain sen kahlatuksi läpi.
Päähenkilö on sama kuin Harry Quebertissa, tapahtumat limittyvät enemmän hänen elämäänsä ennen Harrya.
teokset voi silti lukea erikseen.

Muuten olen lueskellut vanhoja Nevil Shuten teoksia.
Kirjaa Viimeisellä rannalla en aio koskaan lukea uudelleen, se oli niin kammottava. Luin sen teini-ikäisenä, jäi ikuinen ydinsaasteen pelko.

Mutta luin kirjan Ystäväni Johnnie, nyt on meneillään lempikirjani Viisi mustaa kanaa, englanniksi A town like Alice, suomenkielistä versiota on vaikea saada,
useimmat tarjolla olevat ovat Valittujen Palojen supistettuja versioita.
Jonossa on pari teosta lisää, ruotsinkielisinä, kun ei niitä ehkä ole koskaan käännetty suomeksi.
Nevil Shute, oikealta nimeltään Nevil Shute Norway, oli nimestään huolimatta englantilainen, ilmailualan insinööri ja lentäjä. Teoksista löytyy sitä monilla lentäjillä havaittavaa kaukaista katsetta - horisontin kaipuuta.
Vahinko, että monia teoksia on vaikea saada Suomesta.

Nevil Shutessa minua viehättää tarinoiden syvä inhimillisyys. Niissä on tragedioita, kauhujakin, mutta silti useimmissa onnellinen loppu.
Ne kertovat 1. ja 2. maailmansodan aikaisesta maailmasta, sekä1950-luvusta. Eli ajasta jolloin suuri osa maapallon ihmisiä eli arkista, niukkaa elämää, oli osallisena ikäviin asioihin,
mutta selviytyi monista silti elossa. Niissä arvostetaan yksilöllistä vahvuutta, toisten auttamista ja tyytymistä vähään.
Niinpä niissä mieli lepää varsinkin tällaisena aikana kuin tämä nykyinen, kun niin moni ihmiseksi itseään kutsuva olento pyrkii käyttämään toisia hyväkseen, vahingoittaa ja kiusaa toisia
ja haluaa aina vain lisää maallista mammonaa.

[Chevy]

Luettu Nevil Shuten englanninkielinen teos nimeltä Pastoral.
Lyhyt jännäri ja rakkaustarina toisen maailmansodan ajalta Englannista.
Tukka nousi pystyyn istuessani rikkiammutun Wellington-pommikoneen kyydissä, kun siitä hyppäsivät laskuvarjolla miehistön muut jäsenet, ja pahiten haavoittunut
sekä kippari jäivät kahden kipparin yrittäessä pakkolaskua englantilaisen tukikohdan kentälle ja laulaessa samalla sävelmää A Nightingale sang in Berkeley Square.
Enpäs kerro enempää siltä varalta, jos joku teistä saisi kirjan käteensä....

Kirjoja on jonossa röykkiöittäin - löysin Orimattilasta mahtavan antikvariaatin, jolla on tarjolla kaikkea, mitä olen halunnut.

sivujen kahistessa, Chevy

[Chevy]

Olen tässä viime aikoina mieltynyt uudelleen Nevil Shuteen.
Mies on ollut melkoinen kiinnostava tapaus itsekin, ja osannut kirjoittaa monta kiinnostavaa kirjaa, jotka koskevat ilmailua, merenkulkua ja sotia.
Viimeisimmäksi olen lukenut teokset
Murtuva aalto
Luottamustehtävä.

Paitsi että ao selvästi tietää, mistä kirjoittaa, hän osaa myös ottaa huomioon hahmojensa ajatuksenkulun, tunteet ja oivallukset.
Koskettavia tarinoita - ja silti niillä on onnellinen loppu.

[Chevy]

Minulla on taas monta kirjaa meneillään samaan aikaan. Tuo J.Martin Daughtryn kirja sodan äänistä on osittain vielä kesken,
muuten meneillään on Kevin Powersin teos The Yellow Birds, Irakin sodasta. Tekijä on itse Irakin veteraani. Olen ihan alussa, enkä osaa sanoa siitä vielä mitään.
Aluillaan on myös Tim O´Brienin The Things They Carried - kertomus Vietnamin sodasta. Vaikuttava juttu.

[Chevy]

Meneillään on taas monta kirjaa samanaikaisesti,
esim. Liisa Helve-Sibajan Reppu ja reitti.
Se on tarina siitä, miten Sveitsissä voi patikoida, retkeillä ja ihailla maisemia.
Tekijällä on netissä myös blogi nimeltä Pala suklaata,
josta saa viitteitä kirjan sisällöstä.

Tekijä on suomalainen keski-ikäinen nainen, joka asuu Sveitsissä costaricalaisen miehensä
ja heidän Sveitsissä syntyneen tyttärensä kanssa. Melkoinen kielikaaos perheessä, kun
rouva on suomalainen ja yrittää pitää tyttären suomenkielen taitoa yllä - herran äidinkieli
on espanja, ja asuinpaikan mukaan he puhuvat sveitsinsaksaa. Kaikki osaavat myös englantia,
ja herra epäilemättä oppi italiaa työskenneltyään Italiassa useita vuosia.

Chevy