Mitä kirjaa luet nyt?

[Chevy]

Taas on tullut luetuksi kokonainen vuori kirjoja - monta niistä piti ohittaa pikaluvun kanssa, kun eivät olleet minusta oikein mistään kotoisin.

Pöydällä on myös pino teoksia odottamassa vuoroaan.
Eräs niistä on Dave Grossmanin On Combat. joka melko tavalla järkytti minua.
Siinä on toki paljon hyvin tarpeellista ja asiallista tietoa siitä, miten ihmisen keho ja hormonitoiminta käyttäytyvät kriisitilanteessa, mutta itse tekijä juttuineen alkaa nostattaa hiuksia.
Yritin lukea hänen elämäkertaansa netistä, siitä oli jonkinlaisia virallisia tietoja, mutta ne minusta eivät sopineet parhaalla mahdollisella tavalla siihen, mitä hän tekee nyt.-
Hän on syntynyt 1956 Frankfurtissa, Saksassa. Toisaalla netissä kerrotaan, että hänen isänsä oli sheriffinä USAssa jollain pienellä paikkakunnalla, olikohan Wisconsinin osavaltiossa tms.
Herää kysymys, miten amerikkalainen mies on voinut syntyä Frankfurtissa, jos perhe on jostain maalta USA.ssa?
Ensimmäiseksi tietysti tulee mieleen, jos isä oli palveluksessa Saksassa sodan jälkeen, kuten niin monet amerikkalaiset miehet olivat, myös Elvis Presley.
Jos isä olisi ollut esim. upseeri, jolla olisi ollut vaimo mukana, olisi luonnollista, että heillä olisi ollut Saksassa syntyneitä lapsia.
Tällaista yhteyttä en löytänyt.

Dave G:n biografiatiedoissa on mielenkiintoista se, että netissä on useita hänen sotilasuraansa koskevia kysymyksiä - oliko hän koskaan taisteluissa mukana.
Näyttää siltä, että tämä asia on kierretty toteamalla, että hän oli koulutettu Ranger-joukoissa, ja toiminut eri puolilla maailmaa sotilaallisissa johtotehtävissä.
Grossman oli jalkaväen upseeri (aluksi kersantti) Airborne Ranger-joukoissa, mutta ei ole koskaan tappanut ketään. Vaikuttaa siltä, että hän toimi West Pointissa
psykologian professorina omana koulutuksenaan B.S. (1984) joltain muulta alalta kuin psykologia, en enää löytänyt tietoa pääaineesta. Vuonna 1990 hän näyttää
suorittaneen M.Ed tutkinnon - vastaisikohan tuo sitten meikäläistä kasvatustieteiden maisteria? Siitäkään en löytänyt ainevalikoimatietoja.
Ei näytä kuitenkaan olevan Master´s degree- tutkintoa psykologiasta.

Grossman erosi asevoimien palveluksesta 1990 everstiluutnanttina, ja on sen jälkeen kiertänyt Yhdysvaltoja opettamalla omaa "tutkimusaihettaan", jota hän kutsuu termillä killologia.
Opetus on kohdistunut sekä asevoimien että poliisin henkilökuntaan - itse poliisin poikana kasvettuaan hän kuulemma tuntee läheisempää kiinnostusta ja omistautumista poliisin
kuin sotilaan ammattiin.

Hän on sittemmin perustanut killologian tutkimusryhmän ja netissä näkyy olevan myös Grossman Academy - joka on tarkoitettu pääasiallisesti poliisin ja asevoimien palveluksessa oleville,
mutta jonne päässee muukin väki kiinnostuksensa mukaan. Hän käsittelee PTSD:tä ja lammaskoirateoriaansa.

Yhdysvalloissa näyttää olevan niukasti valtiollisia yliopistoja, ja tuntuu siltä, että siellä voi vähän kuka tahansa perustaa yliopiston. Eräänlaista sananvapautta toki sekin - mutta Grossmanin
teorioista ja sanomisista on herännyt kysymyksiä. En ole lukenut tuota kirjaa kuin vähän sieltä täältä, mutta tulee väkisinkin mieleen, onko hänen opetuksillaan ollut joku vaikutus USA:n
yhteiskuntaan. Hän ilmoittaa olevansa noin 200 päivää vuodesta tien päällä luennoimassa - onkohan sillä jotain yhteyttä sille, että USA:ssa poliisin aikaansaama väkivalta kansalaisia kohtaan
tuntuu lisääntyvän?
Kiinnostava, todella kiinnostava kirja.

[Chevy]

Tapaus Grossman tuli nyt uudelleen tapetille.

Olin yrittänyt tilata viime syksynä hänen teostaan On Spiritual Combat, mutta minulle sanottiin, että sitä ei ole saatavissa.
Nytpä yllättäen kirjakauppa ilmoittikin, että se oli saapunut.
Kävin hakemassa, mutta en ole vielä jaksanut aloittaa sitä, on monta muutakin teosta kesken.

Vilkaisin nopeasti sisältöä, näytti ikäänkuin ao olisi ilmoittanut olevansa Kristuksen sotilas taistelussa.
Teos on tarkoitettu kaikille, jotka joutuvat työssään kriisitilanteisiin ja kuolemanvaaraan, mutta enimmäkseen
kuitenkin poliiseille ja jopa palokunnalle.

Ottaen huomioon amerikkalaisten monet erilaiset kirkkokunnat, seurakunnat ja lahkot, uskonnon kautta asioita lähestyminen lieneekin oiva
keino saada sanomansa kuulluksi.
Ensimmäisenä tukka nousi pystyyn kirjan ulkoasusta - musta pehmeähkö keinonahka-tai muovikansi, istutettu paikoilleen kuten pehmeäkantisissa
virsikirjoissa ja Raamatuissa.
Huh, huh, en paremmin sano.
Chevy

[Chevy]

Olen lukenut valtavan röykkiön kirjoja.
Nyt tuntuu siltä, että jännärit ja dekkarit eivät oikein maistu, kuten eivät passaa elokuvina tai videoinakaan.
Tällä hetkellä on kesken Stephen Kingin elämäkerta. En tykkää Kingin kirjoista, mutta elämäkerrassa on kiinnostavaa
se, mitä hän sanoo kirjoittamisesta.

Edellisellä viikolla pikaluin Amelia Earhartin elämäkerran.

Muuten olen jälleen tykästynyt Tony Hillermanin teoksiin.
Hän ei itse ollut alkuperäiskansaa, mutta oleskeli pitkään reservaatissa ja kirjoitti monta teosta navajoista.
Pengoin kaikki kirjastot läpi, mutta en löytänyt kaikkia navajopoliiseista kertovia kirjoja. Luin useita, mutta jouduin tilaamaan
kirjakaupan kautta 4 kpl lisää. Taas on käyttöä englannin kielelle, mitään niistä ei ole suomennettu.

Etsiskellessäni tietoja Hillermanin tuotannosta huomasin, että hänen tyttärensä Anne H. on jatkanut isänsä uraa.
Hän on kirjoittanut useita teoksia isänsä sankarin Jim Cheen ja tämän vaimon Bernadette Manoliton elämästä.
En ole niitä lukenut, mutta Jim Chee on tuttu protagonisti edellisistä teoksista. Todella mielenkiintoista.
Ja fantastista tutustua samalla navajolegendoihin.
Joissakin niistä on samaa asiaa kuin meidänkin luomiskertomuksessamme.

[Chevy]

Kirjakauppa oli saanut ne neljä tilaamani Hillermania.
Monta päivää meni niitä mutustellessa, mutta nautittavaa oli.
Hienoa lukea Arizonan, New Mexicon ja Utahin hienoista maisemista ja tekijän jännittävistä juonen käänteistä.
Nyt viimeksi oli käsillä teos nimeltä Skinwalkers. Huhhuh.

hyvää kesän jatkoa,t. Chevy

[Chevy]

Yritin lukea Diana Cabaldonin Outlander-sarjan 9. osaa.
Tappavan tylsä - pitkäveteisiä taisteluja ja poliittisia jahkailuja, jotka toki olivat tyypillisiä 1700-luvun Amerikassa.
Ylläri oli se, että 9. osa, jota aiemmin oli mainittu sarjan päätösosaksi, ei ollutkaan sitä, Kaukana siitä.
Suomenkielistä käännöstä ei kaiketi vielä ole, joten lainasin ruotsinkielisen. Se olikin kaksiniteinen - 600+660 sivua.
Lainasin pahaa aavistamatta ensimmäisen eteen osuvan, joka olikin nide II - eikä yhtään harmittanut.
En huomannut lainkaan, että 600 sivua jäi uupumaan tarinasta.

Ryhdyin lukemaan Gabaldonia vuosia sitten aluksi vain sen aikamatkustusteeman vuoksi.
Se on nyt ollut monessa osassa varsin niukassa sivuosassa.
Henkiöitä on ysissäkin hirveä määrä, uusia tulee ja aikaisempien osien näkymättömissä olevat tyypit ilmaantuvat uudelleen kuvaan
entistäkin pahemmin kujein.
Rasittava juttu.

Kun olin jossain sivulla 600, huomasin, että eihän tää voi loppua tähän - eikä loppunutkaan.
Joskus on tulossa osa 10. Saa sitten nähdä, malttaako leidi lopettaa kirjoittamisen siihenkään, tai tuleeko siitäkin osasta kaksiniteinen.

[Chevy]

Vanhoja dekkareita
Ystäväni Kitty lähetti minulle paketillisen vanhoja dekkareita.
Olen toistaiseksi ennättänyt lukea vain yhden:
Tauno Yliruusi: Rikosetsivien vapaapäivä.

Mainio juttu - tarina tanssii vähän kuin Agathan Eikä yksikään pelastunut -teoksessa, mutta loppu onkin ylläri.
VAnha juttu, jonka olen lukenut joskus 30 v sitten, mujtta kelpaa yhä.
Selkeää, yksinkertaista tarinaa, tuoreelta tuntuu kaikkien nykyaikaisten raakojen väkivaltajuttujen jälkeen.

Muuten meneillään [b]Aristoteleen Runousoppi.[/b]
Mielenkiintoinen kirjoittamisopas, jonka ohjeista moni passaa proosankin kirjoittajille.

[Chevy]

Olen lukenut röykkiöittäin kirjoja tämän viimeksi kuluneen runsaan puolen vuoden aikana.
Suuri osa niistä on englanninkielisiä, ne käsittelevät erilaisia sotahistoriallisia tapahtumia, sotatekniikkaa, yms. sotatieteitä.

Samaan kategoriaan kuuluu myös Tuomas Kyrön tuorein teos Aleksi Suomesta.
Tuomas Kyrö ei ole ollenkaan suosikkikirjailijani, mutta tämä oli kiinnostava teos.
Se kertoo suomalaisesta nuoresta miehestä, joka ilmoittautuu muukalaislegioonaan ja joutuu sitä kautta taistelemaan erilaisissa sodissa milloin missäkin eri puolilla maapalloa.
Sitten hän lähtee Ukrainaan.
Enpä kerro enempää, lukekaa itse.

Lukulistalla on myös Anu Nousiaisen teos Tehtävä Afrikassa, joka kertoo liberialaismiehen sodankäynnistä ja sotarikosten tutkimuksesta Sierra Leonessa ja Liberaissa.
Keskeistä asiassa on suomalainen huipputason rikostutkija Thomas Elfgren ryhmineen.

Viihdepuolella luettuihin on kerääntynyt iso kasa vanhoja dekkareita, jotka olen lukenut aikaisemminkin. Toisten ratkaisun muistin, toisista en.

En yleensä lue palkittuja kirjoja, koska olen huomannut, että mielipiteeni maailman menosta on monasti niin toisenlainen kuin modernien kirjailijoitten.
enkä tavoita heidän ajatusrakennettaan tai ideoitaan, vaikka saattaisin olla samaa mieltä esim. väkivallan tai syrjinnän vastustamisesta jne.
Niinpä esim. Iida Rauman menestysteos Hävitys jäi lukematta.

Kummallisin kirja, jota minulle suositeltiin, on Laurence Sternen Tristram Shandy - elämä ja mielipiteet.
Siitä en jaksanut lukea edes esipuhetta. Juttu on kirjoitettu 1700-luvulla, sen kaamea sepustelu on kuulemma tajunnanvirrantekniikkaa, mitä se sitten lieneekään.

lukuhulluna edelleen, Chevy