Tsemppausviesti valon kantajille
Lähetetty: 24 Elo 2010, 06:41
Kirjoitan tämän myös muistutukseksi itselleni, tahtoo jakaa ja muistaa sen mitä olen oppimassa.
Silloin kun tuntuu siltä, että käsiteltävää on loputtomiin, että ongelmat eivät lopu koskaan, koko elämä näyttäytyy sekasotkuna ja ajattelet että kaikki järjestyy kunhan otat itseäsi niskasta ja laitat kaiken halki poikki ja pinoon, muista.
Se mikä voi näyttää ihmisen kokemusmaailmassa solmulta tai älyttömältä sekasotkulta, on tosiasiassa jumalainen järjestys, joka on tarkoitettu juuri näin ja kaikki on juuri tässä juuri niin kuin pitääkin. Mitä jos vimmaisen etsimisen sijaan, päättäisit antaa olla, keittäisit vaikka itsellesi kupin teetä ja vetäisit syvään henkeä? Mitä jos lakkaisit pohtimasta mitä teet ja miksi, antaisit mielen levätä ja antautuisit sydämesi ja universumin ohjaukselle? Mitä jos lakkaisit odottamasta sitä täydellistä hetkeä ja tilannetta ja avaisit sydämesi sille, että kaikki mitä tarvitset on jo tässä?
Meitä rakastetaan äärettömästi joka hetkessä, oli sisällämme tai maailmassa mitä tahansa. Eikä siitä huolimatta, vaan juuri siksi että olemme juuri sitä mitä olemme. Mitä jos oppisimme ensimmäisenä ulottamaan sen jumalaisen rakkauden ja ehdottoman hyväksynnän itse itseemme? Jos lopettaisimme itsemme tuomitsemisen ja arvostelun. Jokaisella on sydämessään herkkä ja avoin kohta, josta pulppuaa kaikkien odotusten toiselle puolelle menevä kauneus ja rakkaus. Mitä jos pysähtyisi hoivaamaan sillä itseään ennen kuin syöksyy uhrautumaan muille yhtään enempää? Jos onkin niin, että kun avautuu omalle kauneudelleen ja voimalleen alkaa löytää oman paikkansa tässä maailmassa ja voi kulkea eteenpäin luottaen, ettei tee virheitä koska virheitä ei ole olemassa, ettei yksikään haaste ole enempää kuin ihmissielu kestää vaan juuri sopivasti vahvistamaan ja viemään eteenpäin, kohti sitä mitä olet kaivannut tähtiin katsellen niin kauan ja jonka löydätkin lopulta sisältäsi.
hellyyttä ja lempeyttä jokaiselle toivoen Minna
Silloin kun tuntuu siltä, että käsiteltävää on loputtomiin, että ongelmat eivät lopu koskaan, koko elämä näyttäytyy sekasotkuna ja ajattelet että kaikki järjestyy kunhan otat itseäsi niskasta ja laitat kaiken halki poikki ja pinoon, muista.
Se mikä voi näyttää ihmisen kokemusmaailmassa solmulta tai älyttömältä sekasotkulta, on tosiasiassa jumalainen järjestys, joka on tarkoitettu juuri näin ja kaikki on juuri tässä juuri niin kuin pitääkin. Mitä jos vimmaisen etsimisen sijaan, päättäisit antaa olla, keittäisit vaikka itsellesi kupin teetä ja vetäisit syvään henkeä? Mitä jos lakkaisit pohtimasta mitä teet ja miksi, antaisit mielen levätä ja antautuisit sydämesi ja universumin ohjaukselle? Mitä jos lakkaisit odottamasta sitä täydellistä hetkeä ja tilannetta ja avaisit sydämesi sille, että kaikki mitä tarvitset on jo tässä?
Meitä rakastetaan äärettömästi joka hetkessä, oli sisällämme tai maailmassa mitä tahansa. Eikä siitä huolimatta, vaan juuri siksi että olemme juuri sitä mitä olemme. Mitä jos oppisimme ensimmäisenä ulottamaan sen jumalaisen rakkauden ja ehdottoman hyväksynnän itse itseemme? Jos lopettaisimme itsemme tuomitsemisen ja arvostelun. Jokaisella on sydämessään herkkä ja avoin kohta, josta pulppuaa kaikkien odotusten toiselle puolelle menevä kauneus ja rakkaus. Mitä jos pysähtyisi hoivaamaan sillä itseään ennen kuin syöksyy uhrautumaan muille yhtään enempää? Jos onkin niin, että kun avautuu omalle kauneudelleen ja voimalleen alkaa löytää oman paikkansa tässä maailmassa ja voi kulkea eteenpäin luottaen, ettei tee virheitä koska virheitä ei ole olemassa, ettei yksikään haaste ole enempää kuin ihmissielu kestää vaan juuri sopivasti vahvistamaan ja viemään eteenpäin, kohti sitä mitä olet kaivannut tähtiin katsellen niin kauan ja jonka löydätkin lopulta sisältäsi.
hellyyttä ja lempeyttä jokaiselle toivoen Minna