Sivu 4/7

Re: Pysähtyneen puutarha

ViestiLähetetty: 09 Maalis 2011, 10:20
Kirjoittaja Masahiro
elämän riemua
sitä tuntee joka solullaan
kun astelee paljoin jaloin nurmikolla
viileä tuuli kuivaa veden iholta
aurinko hieroo miljoonilla pienillä käsillään

kaikkeuden aistit

aistillisuutta ilmassa
rehevyyttä maassa

sadat omenankukat
ne ovat erilaisia
ainutlaatuisia

vahva tietoisuus olemisesta
osana täydellisyyttä
saa virtaamaan
seesteiseen iltaan asti
pelottomasti yönkin yli

Re: Pysähtyneen puutarha

ViestiLähetetty: 10 Maalis 2011, 23:30
Kirjoittaja Masahiro
Elämän elementtien voimia

auringolla on voimansa
valaista ja polttaa

vedellä on voimansa
kastella ja hukuttaa

tuulella on voimansa
kylvää ja kaataa

maalla on voimansa
antaa ja ottaa omansa

elämällä on voimansa
kasvattaa ja karsia

Re: Pysähtyneen puutarha

ViestiLähetetty: 13 Maalis 2011, 18:10
Kirjoittaja Masahiro
Uuden alku

pieni lehdetön taimi
kasva rauhassa
ja rakkaudessa
suureksi puuksi

ilta koittaa
mutta aamulla
taas aurinko nousee

kevät koittaa joskus

surumielinen tauko
ennen mustarastaan
aariaa

kauneutta ja kirkkautta
silti kaikessa

Re: Pysähtyneen puutarha

ViestiLähetetty: 08 Huhti 2011, 09:22
Kirjoittaja Masahiro
Elämän valoa

silloin kun on pitkät valoisat päivät
on minulle oikeastaan aivan sama
paistaako aurinko vai onko taivas pilvessä

maailma on täynnä virtausta
elämää
uuden kasvua
tulevaisuutta

Re: Pysähtyneen puutarha

ViestiLähetetty: 08 Huhti 2011, 09:25
Kirjoittaja Masahiro
Mielitekoja

ihailen mielelläni
kaikkea mitä on
vaateliaita
näyttäviä
eläviä

tumma kivi
kirkastaa
valaisee
äärellään kasvavat
-ainakin mielessäni

Re: Pysähtyneen puutarha

ViestiLähetetty: 08 Huhti 2011, 09:31
Kirjoittaja Masahiro
tunteeko puu
jonka kylvän siemenestä saakka
hoidan ja varjelen sitä
suurta kiitollisuudenvelkaa
minua kohtaan

vai ymmärtääkö se
että niin vain on
kun rakastan sitä

ja joskus
vuosien päästä
se voi maksaa
kaiken takaisin
sadollaan

Re: Pysähtyneen puutarha

ViestiLähetetty: 08 Huhti 2011, 17:30
Kirjoittaja Masahiro
Oma pieni tilkku

maailmassa on upeita
puutarhoja
suuria kauniita
henkeäsalpaavia

mutta eivät ne kiinnosta minua
enkä minä merkitse niille mitään

jos vierailisin sellaisessa
kenties jälkeni
säilyisivät polun kurassa hetken

ihastelevat sanani lumoavan pensaan yllä
katoaisivat
ensimmäiseen tuulenpuuskaan

omasta puutarhastani on vastuu
teen täällä minkä osaan ja ehdin
keskityn enkä puhu paljoa
tekoni puhuvat
jalkani ovat täällä niin maassa
kuin olla voi
sydämeni on kuitenkin vielä syvemmällä

Re: Pysähtyneen puutarha

ViestiLähetetty: 24 Huhti 2011, 23:02
Kirjoittaja Masahiro
Arvoisat puutarhurit

kun aloitin
puutarhan hoidon

arvostin
ja kunnioitin
niitä joilla oli kokemusta
vuosisatoja
jopa vuosituhansiakin

puutarhanhoidosta

mutta mitä enemmän
hoidan omaa puutarhaani
sitä enemmän
arvostan itseäni

enkä välitä
vanhojen houreisista
marisevista jorinoista
puutarhalakikirjojen opeista

silloin kun on kyse omastani

puutarhastani

Re: Pysähtyneen puutarha

ViestiLähetetty: 24 Huhti 2011, 23:12
Kirjoittaja Masahiro
Villiintyneet puutarhat

minulla on jotain sellaista
mitä uudella ystävälläni

puutarhurilla
tietenkin

ei ole

hänellä on sellaista
mitä minulla ei ole

kevään eloisat yöt
villit valoisat päivät

maani tuntuu vyöryvän päivisin hänen luokseen
hänen puutarhansa tulee kaikessa ihanuuksissaan uniini
ja me tulemme uniimme öisin ja päivisin

Re: Pysähtyneen puutarha

ViestiLähetetty: 24 Huhti 2011, 23:45
Kirjoittaja Masahiro
Oi onnea

hyvin ne kasvavat
kauniisti kukoistavat
satoa tuottavat

juuri niin kuin halusinkin

minä tiesin sen
itse

ja onnistuin
vastoin viisaitten olettamuksia

tein sen sydämestäni
olin enemmän kuin aloittelija
olin jotain muuta kuin puutarhuri
olin puutarhani henki
rakkaudella kaikessa mukana
kuuntelin omaa sydäntäni
enkä toisia