Kirjasta "Kelttiläisillä poluilla"
Lähetetty: 28 Heinä 2010, 08:34Miusta tää oli niin ihanasti sanottu, jotta jaanpa tämän nyt sitten muillekin. Liisa Seppänen on kirjassaan Kelttiläisillä poluilla mielestäni osuvasti kuvannut tätä kyseistä asiaa, jolle en nyt osaa antaa nimeä, kuvaus oli jotenkin niin liikuttava, että ainakin allekirjoittanut huomasi itkevänsä ennen lauseen loppua...
"Kun ihminen tulee paljaaksi eikä voi suojata itseään millään, kun roolit ja turvakuoret kuluvat pois, silloin hän muuttuu jotenkin läpinäkyväksi. Valoa virtaa hänen lävitseen. Minusta tuntui, että se oli Ylösnousseen valoa."
"Kun ihminen tulee paljaaksi eikä voi suojata itseään millään, kun roolit ja turvakuoret kuluvat pois, silloin hän muuttuu jotenkin läpinäkyväksi. Valoa virtaa hänen lävitseen. Minusta tuntui, että se oli Ylösnousseen valoa."
