REIKIFOORUMI

PALJAIN JALOIN

Niin mä kerran
tieni aloin,
min mä kuljen:
paljain jaloin.

Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:

rystysihin joka kiven
jäänyt niist' on
verta hiven.

- Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.

Silloinkin, kun
tuska, syvin
viiltää, virkan:
- Näin on hyvin.

- Tapahtukoon
tahtos sinun.
Kohtaloni,
eikä minun.

- Uuno Kailas