PALJAIN JALOIN
Niin mä kerran
tieni aloin,
min mä kuljen:
paljain jaloin.
Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:
rystysihin joka kiven
jäänyt niist' on
verta hiven.
- Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska, syvin
viiltää, virkan:
- Näin on hyvin.
- Tapahtukoon
tahtos sinun.
Kohtaloni,
eikä minun.
- Uuno Kailas