Oi näitä aikoja
Mua kiinnostaisi tietää miten muut on kokeneet tän alkuvuoden ja ylipäätään mitkä on fiilikset tän vuoden suhteen? Tuntuu että aika monet mun lähipiirissä käy läpi samankaltaisia juttuja niin olisi hauska tietää onko ilmiö laajempikin tai ylipäätään miten muilla valonkantajilla menee. Luopumisia, irtipäästämisiä ja loppuja on ollut runsaasti vuodenvaihteessa, sen jälkeen on herännyt uusia näkemyksiä ja moni tuntuu olevan keskellä suurta sisäistä ja ulkoista muutosta. Viime viikkoina on ollut erityisen paljon liikkeellä yhteensopimattomia aikatauluja, säätämistä asioiden järjestelyssä, ylipäätään paljon käytännön asioihin liittyviä kommervenkkeja ja hankaluuksia. Sitten kaikki järjestyy kuitenkin vaikka välillä tuntuu ettei asiat etene. Jotenkin mulla on sellainen tunne, että pian, ei ihan heti mutta pian aika on hyvinkin otollinen kaikennäköisille uusille hankkeille. Oletteko kiinnittäneet huomiota tiettyihin tapahtumaketjuihin ja tilanteisiin omassa elämässä, missä samat elementit ja seuraukset toistuu kerta toisensa jälkeen vaikka henkilöt ja olosuhteet vaihtuisivat? Tää syyn ja seurauksen kierto tuntuu musta nopeutuneen ja kärjistyneen ja se jatkuu kunnes on itse valmis muuttamaan suhtautumistaan/ toimintatapojaan. (voi luoja mä ainakin toivon että se loppuu siihen!
)
Tää vuosi tuntuu jotenkin hirmu haastavalta, ikään kuin meitä ajettaisiin kovaa vauhtia perimmäisten kysymysten ja itsemme äärelle, että tämä olisi se viimeinen prässi jonka läpi ahtaudutaan ennen kuin ollaan valmiita humpsahtamaan lempeämpiin ja puhtaampiin energioihin, missä on helpompi luovia kun vanhat uskomukset ja tavat eivät rajoita meitä enää. Tässä välissä tulee tyhjiö, vanhasta irtaudutaan ja ollaan hetki ilman uusia kiintopisteitä, kuin vapaapudotuksessa, mikä aiheuttaa levottomuutta ja tyhjyyden tunnetta jonkin aikaa ja vaara kehittää uusia riippuvuuksia tai palata vanhoihin tapoihin on suuri. Luulen että se menee parhaiten ohi omalla painollaan, reagoimatta tyhjyyteen mitenkään radikaalisti ja kesään mennessä monella meistä on aivan valtavan hauskaa jos vain sallii sen tapahtua.
Vitsit miten valtavasti meitä rakastetaan, tuntuu kuin enkelimaailmassa juhlittaisiin tätä tietä mitä me käydään läpi, ihmislasten rohkeutta, vilpittömyyttä ja kauneutta, mitä on jokaisessa meissä. Enää puuttuu että me itse hoksattaisiin se, löydettäisiin se kauneus omasta sisimmästä.
Ihan valtavasti valoa, lämpöä, lempeyttä, harmoniaa, tasapainoa ja rakkautta teille jokaiselle, kiitos jakamisesta ja kiitos kun olette olemassa.
Tää vuosi tuntuu jotenkin hirmu haastavalta, ikään kuin meitä ajettaisiin kovaa vauhtia perimmäisten kysymysten ja itsemme äärelle, että tämä olisi se viimeinen prässi jonka läpi ahtaudutaan ennen kuin ollaan valmiita humpsahtamaan lempeämpiin ja puhtaampiin energioihin, missä on helpompi luovia kun vanhat uskomukset ja tavat eivät rajoita meitä enää. Tässä välissä tulee tyhjiö, vanhasta irtaudutaan ja ollaan hetki ilman uusia kiintopisteitä, kuin vapaapudotuksessa, mikä aiheuttaa levottomuutta ja tyhjyyden tunnetta jonkin aikaa ja vaara kehittää uusia riippuvuuksia tai palata vanhoihin tapoihin on suuri. Luulen että se menee parhaiten ohi omalla painollaan, reagoimatta tyhjyyteen mitenkään radikaalisti ja kesään mennessä monella meistä on aivan valtavan hauskaa jos vain sallii sen tapahtua.
Vitsit miten valtavasti meitä rakastetaan, tuntuu kuin enkelimaailmassa juhlittaisiin tätä tietä mitä me käydään läpi, ihmislasten rohkeutta, vilpittömyyttä ja kauneutta, mitä on jokaisessa meissä. Enää puuttuu että me itse hoksattaisiin se, löydettäisiin se kauneus omasta sisimmästä.
Ihan valtavasti valoa, lämpöä, lempeyttä, harmoniaa, tasapainoa ja rakkautta teille jokaiselle, kiitos jakamisesta ja kiitos kun olette olemassa.

Loppujen lopuksi huomaa kuitenkin pärjäävänsä pienellä ja ravintoa on riittänyt elintoimintoihin.