Totta maar prillipäänä saa olla!
Kukin valitsee sen mahdollisuuden, joka itsestä tuntuu parhaalta ja toteuttamiskelpoiselta.
Oma tilanteeni on siinä mielessä hankala, että jos antautuisin silmälasien käyttöön täysillä, pitäisi olla kolmet rillit.
Kaukolasit, joilla katsoa luentosalissa taululle takapenkistä tai varmistaa, että nousen Itäväylältä Hamina expressiin enkä Kouvolan pikavuoroon.
Lukulasit joilla lueskella ja katsoa lääkepurkeista ja kartoista yms pieni teksti.
Päätepokat koneella työskentelyyn.
Päätelaseja en ole saanut, sillä joudun työskentelemään parhaassa tapauksessa 4-5 eri koneella päivittäin, ja olisi työlästä tehdä kaikki työpisteen asetukset joka kerta joka koneelle, jolla ehkä viivytään vain 10 min.
Olen kirjastossa töissä, ja jos esim haen hyllystä tiettyä kirjaa tai hyllytän, en näe selkätekstejä kaukolaseilla enkä lukulaseilla.
Niinpä olen ratkaissut asian siten, että käytän (vuodesta 1995) kempparilaseja, joilla näen kelvollisesti tuon kaiken.
Kaduilla, busseissa, kaupassa yms pärjään ilman rillejä.
Todella pienet tekstit autetaan tarvittaessa esiin suurennuslasilla.
Ja joskus sattuu, että pysäytän väärän bussin...
mutta en ole kertaakaan jäänyt oikeasta bussista.
Olisi aika rasittavaa joutua kantamaan päivittäin kolmet eri pokat mukana kaikkialle.
Johan sitä tarvittaisiin erillinen laukku pelkästään niitä varten.
Kaksiteholaseja on kokeiltu, eivätkä ne sopineet.
Piilariajatus ei innosta - työpaikallani on paljon pölyä ja likaa, mahdollisesti myös muita sisäilman epäpuhtauksia.
Niinpä lihastreeni on minusta hyvä ajatus, jos sillä voin pitää tilanteen tällä tasolla. Kempparilasien tehoa on toki
lisätty vuosien varrella.