REIKIFOORUMI

Millaisia kokemuksia teillä on nimenvaihdoista?

Minulla on ollut tässä elämässä 3 sukunimeä. Ensimmäinen oli käytössä 7- vuotiaaksi asti, jonka jälkeen sain uuden, ja elämäni muuttui tosi paljon. Viimeisimmän sain viime jouluussa kun menimme naimisiin. Tämä sukunimi tuntuu oikeammalta kuin aikaisemmat, ja se oli tosi helppo oppia ja omaksua. Allekirjoituksetkin sujuvat luonnollisemmin kuin ennen. Tajusin eilen että joulukuusta asti olen myös toiminut monissa asioissa paljon paremmilla tavoilla kuin ennen, olen tullut järjestelmällisemmäksi, ja onnistunut asioissa jotka ovat olleet ennen vaikeita.

Miula on ollut elämäni aikana neljä eri sukunimeä (ei, ei avioliiton kautta, vain viimeisin on avioliiton kautta ). Sukunimistä pisimpään miula olleen koin vaikeimpana - näin jälkikäteen sen huomaa. Sukunimi tuli isäpuoleltani hänen mennessään äitini kanssa naimisiin ja koko ajan minusta tuntui, etten ole hänen nimensä veroinen vaan pettymys niin hänelle kuin kaikille muillekin. Mennessäni naimisiin nelisen vuotta sitten sain mieheltäni sukunimen, joka tuntuu niin oikealta - ja samalla myös minä muutuin. Olen aikaisemmin ollut hyvin itsekäs ja tyhmänylpeä, samalla kuitenkin kokenut itseni täysin arvottomaksi pohjasakaksi. Tuntuu kuin olisin uuden sukunimen myötä saanut täysin uuden alun ja elämän, löytänyt minuuteni ja valon sisältäni. Nyt olen lähempänä sellaista ihmistä, jonka tunnistan itsekseni - matka on toki vielä alussa, mutta itse matka onkin tarkoitus, ei määränpää

Minulla on ollut tähän mennessä kaksi sukunimeä.
Tyttönimeni tuntui ihan hassulta, en koskaan osannut olla sen kanssa.
Mieheni nimi avioliitossa ollessani tuntui oikealta, mutta nyt kun miehen kuolemasta on
19 vuotta ja olen itsekin muuttunut, aion vaihtaa sen. En vain ole vielä keksinyt, mikä se uusi
nimi olisi. Tarjokkaita oman nimensä antajiksi on ollut vuosien varrella, mutta
yksikään ei ole tuntunut oikealta - ei mies eikä nimi. Eikä asiaan liittyvät energiatkaan.
Mutta katsotaan, miten tässä käy...

Tyttösukunimeni kanssa eläminen oli vaikeaa.En pitänyt siitä ollenkaan vaikka isäni suvusta pidän kovasti.
Nyt menossa toinen sukunimi.Vaihtanut en ole vaikka ollaan erottu.Vanhaa nimeä en halua mutta minkä sitten ottaisin.Ihan isäänikin kohtaan kohteliaana en taida vaihtaa kuin avioliiton vuoksi.No uusiin naimisiin en ole menossa kyllä kovinkaan äkkiä ja puuttuu se mieskin , mutta tulevaisuudestaan ei voi tietenkään tietää.Ja helppoa sinänsä kun on lasten kanssa sama sukunimi.
Etunimi on myös vieras minulle, mutten sitäkään ole saanut vaihdettua.Se on isäni valitsema ja en ole saanu rohkeutta sitä vaihtaa.

Vaikka sain naimisiinmennessäni yleisen ja tylsän sukunimen harvinaisen, vaikeastikirjoitettavan ja pitkän tyttönimeni tilalle, nimi tuntui heti omalta enkä hetkeäkään ajatellut pitää vanhaa nimeä. Olenkohan tullut itse enemmän esiin? Tuntuu että tyttönimeen liittyy niin paljon häpeää, monen sukupolven ajalta että se siinä painoi. Tavallista nimeä ei kukaan liitä tiettyyn sukuun. Ja Aurinkohan mä olen niin täysin että olen miettinyt sen vaihtamista etunimekseni.

Minulla on ollut elämäni aikana kaksi sukunimeä: tyttönimeni ja se, jonka sain avioliiton kautta.

Tyttönimessäni ei ollut varsinaisesti mitään vikaa ja koin sen kyllä omakseni... se oli sellainen suht tavallinen ja vähän tylsä suomalainen nimi, ihan kaunis kylläkin.

Kun menin naimisiin, nimeni vaihtui vaikeammin kirjoitettavaan ja lausuttavaan. Mielenkiintoista oli, että koin nimen heti omakseni, paljon enemmän kuin tyttönimeni! Jotenkin se vain sopi mielestäni paremmin yhteen etunimieni kanssa, kuvasi jollakin tavalla paremmin sitä joka olen, ja ja... ehkä sen tuomat energiat vain olivat erilaisia. Tunsin tulleeni kotiin, niin nimen kuin miehenkin kanssa.

Tai ehkäpä olin tullut kotiin... oman itseni luo.

Minä otin yhdistelmänimen. Ei mikään fiksu valinta.
Tyttönimi ei ole ollenkaan hyvä, kannan vanhaa painolastia. Mieheni nimi ja suku tuntuu täysin vieraalta. Joten nimestäni tuli raskas ja vieras.
Olen usein puhunut, että vaihdetaan koko perhe meille paremmin sopivaan nimeen. Vaan en saa perheeltä kannatusta idealleni.
Etunimenkin voisi vaihtaa...
Uusi nimi ei kuitenkaan saisi tuntua keinotekoiselta.

Olen siinä "onnellisessa" asemassa, että minulla on kolme etunimeä.
Ensimmäistä, joka on aina ollut puhuttelunimeni, inhoan, keskimmäinen on ok,
kolmas vanhahtava ja nykyajan kielenkäytössä jopa vihjaileva.
Siis - sitten kun keksin sen sopivan sukunimen, otan käyttöön keskimmäisen
etunimeni, joka on erinomaisen sopiva henkisen tien kulkijalle....

Perheet ovat kieltämättä joskus muutosta hidastavia.
Omassa kotiperheessäni sekoiltiin vuosikymmeniä sukunimien
kanssa. Ehkäpä se onkin aiheuttanut painolastin tunnetta tyttönimeeni,
joka sinänsä on tavallinen ja neutraali suomalainen nimi.

Olen viime aikoina kuullut joistakin pariskunnista, jotka
naimisiin mennessään harkitsivat aivan uuden yhteisen nimen ottamista.
Ainakin erästä asian toteuttaneista haastateltiin taannoin jossain
aikakauslehdessä. Minusta nimi oli onnistunut. He tuntuivat olevan
tyytyväisiä siihen.

Aina muutoksia tehdessä kannattaa kuitenkin muistaa, että entiset
versiot eivät katoa rekistereistä minnekään. Onneksi ne tietysti
menevät piiloon jokapäiväisestä käytöstä, mikä tietysti on tarkoituskin.
Kumminkin ne jossain vaiheessa pullahtavat esiin os. Sitä ent Tätä
ent Tuota nyk Tämä ...

Joskus kun mietimme naimisiinmenoa, harkittiin ihan uuden yhteisen sukunimen keksimistä. Meidän molempien sukunimi on lintulaji, joten hämmennystä aiheutetaan näillä nimillämme. Nyt lapsilla on miehen sukunimi ja minulla omani. Jotenkin nykyinen sukunimi tuntuu siltä, että se on vain väliaikainen. Miehen sukunimi kantaa jotenkin liikaa painolastia heidän sukunsa ilmapiirin takia. Oma sukuni on ihana, mutta sukunimi viestii jostain syystä liiasta materialismista ja ihan vääristä ajatusmaailmoista. Joita siis sukuni edustaa. Ihan uusi sukunimi olisi siis paras ratkaisu, mikäli joskus vielä naimisiin mennään/sukunimiä vaihdellaan.

Oletteko te jotenkin numerologisesti laskeneet uuden/vanhan sukunimen vaikutusta? Oletteko muuten energeettisesti tutkiskelleet mahdollista uutta sukunimeä?

Ja vinkvink, jos joitakin asiasta tietäviä hämmentää: Ympäri mentiin ja yhteen tultiin.

Jep, laskeskeltu on.