REIKIFOORUMI

Hei kaikki päiväkirjojen kirjoittajat!
Säästättekö pinoja päiväkirjoja jossain laatikoissa (ja luetteko niitä myöhemmin), vai onko tullut hävitettyä jossain vaiheessa?
Minulla on nyt joku vanhojen asioiden poistohävitys menossa, ja aloin miettiä tänään että mitäköhän ihmiset yleensä tekee päiväkirjojen kanssa. Minulla niitä on kertynyt tosi paljon, ja kertyy aina vaan.. Joitain olen tuhonnut, koska niissä oli niin ahdistunutta vuodatusta, jota en toivo kenenkään lukevan. Tulee yleensä pähkäiltyä ongelmien ratkaisuja, ja siksi jotkut päiväkirjani vaikuttavat siltä kuin aina menisi huonosti..
Olen sanonut läheisilleni että jos kuolen niin haluan että päiväkirjani tuhotaan lukematta, mutta ehkä tuhoaisin ne mielummin itse. Mutta kaiken vuodatuksen seassa on myös joitain helmiä, hienoja oivalluksia, ja muistoja jotka voivat muuten unohtua. Vai muistuuko kaikki tarpeellinen muutenkin?

Minä olen aikoinani polttanut kaikki päiväkirjani, silloin, kun aloitin suhteen mieheni kanssa. En todellakaan tarvinnut niitä kirjoituksia enää. Ne oli puitu ja ne oli aika hävittää. Mennyt mikä mennyt. Yritin aloittaa kirjoittamisen uudelleen, kun odotin lastani. Ajattelin, että kirjoitan joka päivä raskausajan tuntemuksia ym. mutta olin niin laiska, että se jäi kesken. Sen olen kuitenkin säilyttänyt enkä sitä hävitä, vaikka ei siinä paljon tekstiä olekaan. Mutta nyt harmittaa, kun en jatkanut sitä silloin. Jotkut asiat kantsii pitää muistona, toisia ei..

Anu

Kun muutin kokonaan lapsuuden kotoani pois,revin kaikki päiväkirjani.....
Kaikkia en edes lukenut,koska muistin mitä tuskaa ja kyyneleitä,niihin oli kirjoitettu....
En halunut niitä mukaani,mutta en myöskään halunnut,että kukaan lukeekaan,kaikkea mitä sisimmässäni oli ja olen tuntenut...
En kaipaa niitä vieläkään ja onhan siiä aikaa melkein 30 vuotta,ajattelen sen niin,että sillekin oli oma aikansa,ja hyvä niin....

Hyva aihe!Olen pitanyt paivakirjoja 7-vuotiaasta;silloin se oli paivan tapahtumien luetteloa:"tanaan tuli Aku Ankka,tanaan mentiin mummolaan"..pikkuhiljaa kirjoitukset muuttuivat pohdiskeluiksi,silla kirjoittaminen on minusta parasta terapiaa!Jollekulle se on toinen ihminen,mutta minulla ei ole ollut tallaisia suhteita -ja kuka muu tunteekaan itsen paremmin kuin itse
En ole havittanyt paivakirjoja vaan raahannut ne muutosta toiseen (25x!!!!)-en vielakaan tieda,havitanko ne,vaikka tiedan etta Akaasikirjastossa kaikki on kirjoitettu....mutta en ole valmis-enka kuitenkaan tule lukemaan niita lahiaikoina uudestaankaan...kuinka voisikaan lukea uudelleen elamansa?Ainakaan samoin sanoin?
Tallaiset paatokset ovat henkilokohtaisia-uskon etta tulen havittamaan paivakirjoja mutta pikkuhiljaa-onhan niissa paljon ideaakin.Toisaalta uskon,etta kannamme kaikkea sisallamme,ja kun tulen tasta aivan tietoiseksi,olen valmis panemaan kirjoitetun sanan pois...
Jos osaa tehda rakentavia arkistoja,eivat nekaan ole huonoja...Valitut Palat